Vaaka on horoskooppien Sveitsi. Neutraali, vakaa ja sopeutuvainen. Vaaka ei ota vahingossakaan mihinkään kantaa. Eikä osaa päättää. Vaaka onkin lopulta se ikuinen pohtija, jonka loppumattomaan pähkäilyyn kaikilla menee jossain vaiheessa hermot. Täpötäyden pubin tiskillä vierähtää tovi jos toinenkin vaa’an miettiessä tilatako IPA vai APA? Kenties EPA? Mikä edes on EPA? Ehkä kuitenkin stout… ei, porter sen olla pitää! Tai… “Mitäs siidereitä teillä oli?”

Vaa’an vastuulle ei saa missään nimessä antaa mitään matkanjärjestämiseen liittyvää tointa. Loputtomasti jahkailevalta kiikunkaakunmerkiltä se jää aivan varmasti hoitamatta.

Lainaus on Cocoa etsimässä -blogin mainiosta Matkahoroskooppi-postauksesta. Postaus lienee kieli poskessa laadittu – sillä kukapa meistä nyt horoskooppeihin uskoisi, heh heh – mutta tunnistin kuvauksesta kuitenkin itseni. Päätösten teko on minulle hankalaa: voin jahkailla loputtomiin eri vaihtoehtojen kanssa, kun niin moni kiinnostaa!

Jostain syystä olen tästä huolimatta kuitenkin päävastuussa perheemme matkojen suunnittelusta, vaikka minulla on huomattavasti vähemmän vaatimuksia loman suhteen kuin perheenjäsenilläni. Minullehan käy eräjormailua lukuun ottamatta mikä vain! On niin paljon kiinnostavia vaihtoehtoja! Tykkään kyllä suunnitella, mutta koska en pysty tekemään päätöksiä hyvissä ajoin,  päädymme usein lähimatkailuun Italiassa. Aika usein on myös jäänyt käteen ”loma Roomassa”. Lomamme kun ovat toistaiseksi vielä samaan aikaan kuin kaikilla muillakin ja hinnat ehtivät karata pilviin eri vaihtoehtoja miettiessäni. Nuukana Taloudellisena ihmisenä en vaan pysty maksamaan moninkertaisia sesonkihintoja.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka huomenna (!) alkava talvilomamme. Olen varsin hyvin tietoinen, että joka vuosi – siis jokaikinen vuosi – on lasten koulun puolesta helmikuun lopussa mahdollisuus pitää viikko lomaa. Viimeisen kolmen vuoden aikana vielä kotona asuvalla nuorellamme ei enää ole ollut lomaa, vaan pojan nykyisessä high schoolissa opiskelijat tekevät koulujen talvilomaviikolla retken johonkin ulkomaille. Nuorison mielipiteitä ei siis tarvitse ottaa tällä lomalla huomioon, vaan olisimme lähdössä reissuun puolison kanssa ihan kahdestaan. Aiemmista vuosista viisastuneena merkitsin lomaviikon jo keväällä puolisonkin kalenteriin ja ilmoitin päivät hänen sihteerilleenkin, ettei tämä sopisi sille viikolle mitään työmatkaa tai tärkeää kokousta. Tosin tarkat päivämäärät olivat tiedossa vasta joulun tienoilla, kun selvisi, mille retkelle poika pääsi: tänä vuonna hän lähtee Berliiniin sunnuntai-aamuna ja palaa perjantai-iltana.

Kuten sanottu, kyseinen viikko on ns. settimana bianca eli eräänlainen hiihtolomaviikko ainakin Rooman kansainvälisissä kouluissa.  Minulla on siis ollut kuukausia tiedossa myöskin se, ettei koiran vakiohoitajista ei kukaan ole paikalla, sillä he ovat omilla hyvissä ajoin suunnitelluilla laskettelulomillaan jossain Dolomiiteilla. Tiedän, että on olemassa kaikenlaisia koirahotelleja ja  Trusted Housesitters -tyyppisiä koiranhoitopalveluita ja tuttavapiiristäkin olisi voinut löytyä joku, joka olisi hiihtolomalla voinut tulla Roomaan asuntoa ja koiranhoitoa vastaan. En kuitenkaan saanut aikaiseksi järjestää koiranhoitoasiaakaan ennen kuin aikaa lomaan oli enää muutama viikko ja kaikki vaihtoehdot tuntuivat  jo hankalalta järjestää.

Joten aloin suunnittelemaan lomaa koiran kanssa. Meillähän on ihan tietoisesti pieni, lentokoneen matkustamoon kelpaava koira ja sillä oma passi ja kaikki kansainväliset matkustusehdot kunnossa.  Ongelma on vain se, että enin osa halpalentoyhtiöistä ei huoli mukaan lemmikkejä. Ja Ryanairin ja Easyjetin tapaiset yhtiöt operoivat tietenkin ne edullisimmat ja muutenkin järkevimmät yhteydet Espanjaan ja Portugaliin, jotka nyt eniten kiinnostelivat. (Liian myöhään sain selville, että Vuelingilla pääsee koiran kanssa. Pidetään mielessä.)

Lennot jäivät siis varaamatta ja seuraavaksi aloin suunnitella maata pitkin matkustamista. Enimpiin juniin kun pääsee koiran kanssa ongelmitta, myös kansainvälisille yhteyksille. Tosin Euro-junissa ilmaiseksi pääsee vain alle 5-kiloiset koirat, muutamaa sataa grammaa päälle painavasta koirastamme pitäisi maksaa sama 50 euroa/ matka kuin 60-kiloisesta rottweilerista. Ajattelin kyllä luottaa italialaisten/ ranskalaisten suurpiirteisyyteen ja koirarakkauteen, tuskin ne suloista pikkukoiraa punnitsemaan olisivat ryhtyneet.

Rooma on vähän Euroopan syrjällä, mitä tulee maata pitkin matkailuun, mutta kyllä täältäkin Milanon kautta aika moneen paikkaan pääsee. Selvitin junia Pariisiin ja siitä muualle Ranskaan. Tai ehkä sittenkin Saksaan: sinnekin pääsee monista Pohjois-Italian kaupungista. Tai Sveitsiin! Hei, Venetsian kautta pääsee joihinkin Itä-Euroopan maihin! Nämä kiinnostavat vaihtoehdot tyssäsivät siihen, kun menin katsomaan Keski-Euroopan sääennustusteita helmikuun lopulle. Roomassa on paistanut alkuvuoden aurinko lähes joka päivä ja lämpötilakin on nyt helmikuussa kohonnut lähemmäs kahtakymmentä. Olisiko täältä vähän ankeaa lähteä pilviseen ja kylmään, ehkä jopa sateiseen paikkaan lomalle? Loman alkuun oli tässä vaiheessa kaksi viikkoa.

Vaikka siis olin vakaasti (!) päättänyt, että tällä kertaa menisimme kyllä jonnekin oikealle matkalle eli jonnekin muualle kuin Italiaan, niin Italia alkoi kuitenkin tuntua jälleen kerran parhaalta vaihtoehdolta. No ei siinä mitään, onhan listani paikoista, jossa haluaisin käydä Italiassa noin kilometrin mittainen. Ja kiittäähän lähilomasta ympäristökin!

Vaihtoehtojen määrä tosin lyheni aika lailla, kun matkakumppani esitti omat toiveensa. Ei kaupunkilomia (hei hei kivat junayhteydet Bolognaan tai Venetsiaan). Eikä hän myöskään halua viettää autossa koko lomaa (hei hei roadtripit). No, vaihtoehtoja kuitenkin saapasmaassa riittää varren suusta korkoon asti. Ehkä  hiihtoloma tässä Rooman lähellä, sillä onhan Abruzzossakin lunta? Tai sittenkin kunnolla lumilomille pohjoiseen?  Tai vaihtoehtoisesti ihan Etelä-Italiaan, vaikkapa Pugliaan (Apulia)? Olisko siellä jo lämpimämpää? Italian saaretkin Sardiniasta Elbaan kiinnostivat, mutta yhteisestä päätöksestö päätimme jättää ne nyt tällä kertaa ulkopuolelle Korona-viruksen vuoksi. Sillä vaikka autolautan karanteenimahdollisuus koronaepäilyn vuoksi on häviävän pieni, niin koko arkielämän sotkevaa riskiä on turha turhaan ottaa. Pääseehän saariin myöhemminkin. Eri vaihtoehtoehtojen googlailun lopputulemana sain muutaman paikan lisää loputtomaan ”must see” -listaani.

Lomaan oli tässä vaiheessa noin viikko aikaa.

Lopulta kaksi päivää ennnen loman alkua päätimme, ettei kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Roomaan emme kuitenkaan tällä kertaa jää, vaan valitsemaamme lomapaikkaamme on vajaan kahden tunnin ajo. Voin siis patsastella loman ympäristöystävällisyydella ja lähiloma on koiraystävällinenkin.  Päätimme testata, millaista on tyypillisessä rantalomapaikassa talvella. Tiedämme entuudestaan, että valitsemassamme paikassa maisemat ovat upeat, meri turkoosi ja pieni valkea rantakylä idyllinen. Toivomme lomalta hiljaisuutta ja hyvää ruokaa merenantimista. Mies pääsee jälleen kerran toiveidensa mukaan kalastamaan ja minulle riittää lähistöllä historiaa. Jos paikka kelpasi keisari Tiberiukselle, kelvannee se meillekin.  Arvaatteko jo minne mennään?

Jos ette, kannattaa seurata Instagram-stooreja huomisesta lähtien 🙂

Mites teillä lomansuunnittelu noin yleensä menee? (Kertokaa pliis, että on muitakin samanlaisia päättämättömiä! Tai vaihtoehtoisesti antakaa vinkkejä parempaan suunnitteluun!)