Bloggaaminen on tuntunut koko syksyn vuoden blogin olemassaolon ajan vähän nihkeältä. Poden jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, että saan juttuja julkaistua niin harvoin siitä huolimatta, että väsään jotain blogiin liittyvää vähintään tunnin joka päivä. Jos en kirjoita luonnoksia, ota tai käsittele kuvia tai selvitä taustatietoja, niin sitten korjailen blogimuutoissa kärsineitä vanhoja juttuja tai googlailen ohjeita, miten blogiin saadaan riippuva ylävalikko tai postauksiin jakonapit tai muuta ydinosaamisalueeni ulkopuolelle liittyvää. Mihinkään tällaiseen en todellakaan osannut varautua blogia aloittaessani. Minä kun luulin, et se ois vaan kirjoittamista ja kuvaamista.
Syy harvasta postaustahdista johtuvaan huonoon omaantuntoon on tosin mieluinen. Sillä vaikka kirjoitan toistuvasti paljon harvemmin kuin on hyvä tarkoitukseni, niin lukijoita on silti pikkuhiljaa kertynyt niin, että nyt voin sanoa blogini uniikkien lukijoiden määrän per kuukausi liikkuvan jo tuhansissa. Tosin nyt hiljaisen syksyn jälkeen vain hiukan yli monikollisuuteen oikeuttavan määrän, mutta kuitenkin. On mukavaa huomata, että blogilla on muitakin lukijoita kuin äiti ja muut sukulaiset, sillä aloinhan sitä alkujaan pitämään nimenomaan siitä syystä, että halusin vähän avartaa kuvaa Roomasta. Erityisesti mieltä lämmittää myös silloin tällöin saamani palaute, joka toistaiseksi on ollut vain positiivista. Ja ihanaa on saada tunnustusta myös toisilta bloggaajilta. Sellaisen sain pari viikkoa sitten mukavan Lähtöportti-blogin Mikalta, kun hän nimesi blogini yhdeksi Blogger Recognition Awardsin saajaksi. Tunnustus tuli erityisen hyvään saumaan, kiitos!
En aio kuitenkaan suoranaisesti vastata haasteeseen. Lähinnä siksi, että en oikein saanut selvää, mistä koko blogitunnustusjutussa on kyse ja mistä se on lähtenyt liikkeelle. Nimi viittaisi siihen, että awards olisi alkujaan peräisin Suomen rajojen ulkopuolelta, mutta toisaalta englannin käyttäminen ei kerro nykyään mistään, sillä englantiahan käytetään valitettavan usein silloin, kun halutaan saada joku kuulostamaan hienommalta. Ei sillä, että ajattelisin haasteessa olevan jotain epäilyttävää, päinvastoin, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa. En vaan osaa heittäytyä mukaan sellaiseen, mitä en ole etukäteen selvittänyt…
Blogitunnustuksen idea on kuitenkin minustakin kiva, sillä kehuja ei voi koskaan antaa – eikä saada! – liikaa. Tartun siis haasteen viimeiseen ja hauskimpaan osaan ja jaan tunnustuksia mielestäni upeille matkablogeille. Alkuperäisessä (?) haasteessa kehotettiin myös antamaan vinkkejä aloitteleville bloggaajille. Koska olen itse edennyt tässä bloggaamisessa perse edellä puuhun, minulla olisi paljonkin vinkkejä siitä, mitä ei kannata tehdä. Ehkä kirjoitan siitä erillisen postauksen joskus, mutta nyt lähestyn tätä asiaa puhtaasti lukijan näkökulmasta. Eli:
Minkälaista matkablogia minä jaksan lukea?
En ole mikään ahkera blogien lukijakaan. En seuraa mitään blogia erityisen aktiivisesti niin, että kävisin esimerkiksi päivittäin tai edes viikoittain kurkkimassa, onko jotain uutta ilmestynyt. Sen sijaan seuraan varmaan yli pariakymmentä matkablogia epäsäännöllisen säännöllisesti niin, että luen sitten useamman jutun kerrallaan. En ole hirveän kiinnostunut, mitä bloggaajat syövät päivittäin aamiaiseksi tai pukevat päälleen, enkä siis matkabloggaajienkaan ihan jokaisesta matkasta. Uskoakseni tämä on aika tyypillinen matkablogien lukutapa, ainakin omat lukijatilastoni näyttävät noudattavan samantyyppistä kaavaa.
Mitä blogissa sitten tulee olla, että jaksan sitä seurata? Ensinnäkin sen täytyy olla hyvin kirjoitettu. En hermostu, jos pilkku puuttuu tai on väärässä paikassa, enkä saa slaagia edes yhdyssanavirheistä, niin suomen kielen tohtori kuin olenkin. (Tosin jos niitä erikseen kirjoitettuja yhdyssanoja on enemmän kuin yksi, saatan vähän kärsiä…) Sen sijaan väsyn blogeihin, joissa on pelkkiä päälauseita tai teksti ei muuten vaan etene johdonmukaisesti ja sujuvasti. Blogin ei tarvitse olla mitään huoliteltua kirjakieltä, pikemminkin puhekielen piirteet tekevät siitä usein läheisemmän ja henkilökohtaisemman tuntuisen. Mutta tälläkin on rajansa: sanojen loppu-ännät kuuluu mielestäni olla paikoillaan, x-kirjainta ei saa käyttää ja huutomerkkiä vain hyvin rajoitetusti. Ja kokonaan murteella kirjoitettuja blogit, juu ei. En vaan voi lukea ollenkaan.
Vaikka blogin teksti on minulle tärkeintä, myös ulkoasulla on väliä. Kuvien laatu on itsestäänselvyys: kukaan ei halua katsella suttuisia ja epätarkkoja räpsyjä. Kuvien pitää olla isoja. Ja upeita. Mutta se ei vielä riitä, sillä koko muun visuaalisen ilmeen pitää olla kohdallaan. Muutama semikiinnostava blogi jää lukematta, koska niissä on vaikkapa teksti keskitetty tai vääränlainen fontti tai se on liian pienellä/ isolla.
Lopullisen lukupäätöksen teen kuitenkin yksittäisten juttujen otsikon perusteella. Lukematta jää jutut, joissa luvataan vinkkejä lapsiperheille tai golf-matkaajille, koska ne eivät nyt vain ole ajankohtaisia. Pelkkä paikannimi tai ”Parhaat vinkit paikkaan X” -tyyppiset otsikot ovat myös haastavia, jos suunnitteilla ei ole lähiaikoina matkaa sinne päin. Otsikossa pitäisi olla jotain särmää, että jutun klikkaisin auki, vaikka en eläissäni itse matkustaisi kyseiseen paikkaan.
Kuulostaako vaativalta? Ehkä, mutta sitten toisaalta taas ei. Suomessa on nimittäin kymmeniä matkablogeja, jotka kirkkaasti täyttävät nämä kriteerit. Kymmeniä. Tehtäköön sekin vielä selväksi, että itse katson blogini olevan vasta matkalla kohti omia ihanteitani. Nyt haluan tehdä kunniaa niille, jotka ovat kaltaiseni nirson lukijan suosion saavuttaneet. Koska hyvien blogien joukosta on vaikea nostaa esiin vain kymmentä blogia, niin raja on sama vetää seitsemään. Loogista, eikö? Omasta palkintolistastani tuskin löytyy uutta luettavaa blogeja seuraaville, sillä monet suosikeistani on palkittu jo ihan oikeillakin awardseilla tai listasijoituksilla. Ansaitusti. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät ne enää ansaitsisi tai tarvitsisi vielä vähän lisää hehkutusta, joten ecco:
Seitsemän suomalaista suosikkimatkablogiani
Kaukokaipuu
Kaukokaipuu voitti tänä vuonna The Blog Awards Finlandin (mitä mä sanoin siitä englannista) Matkablogi-kategorian ja palkinto meni aivan oikeaan osoitteeseen! Tässä blogissa on kaikki kohdallaan: hyvin kirjoitetut, kiinnostavat tarinat ja upeat kuvat. Myös juttujen persoonalliseen ja klikkivarmaan otsikointiin kannattaa ottaa mallia tästä blogista. Kaukokaipuu-blogia en todellakaan luea matkavinkkejä hakiessani, vaan ihan puhtaasti nautinnosta. Blogin matkakohteet ovat upeita, mutta… teltassa nukkuminen ja vaeltaminen ilman mukavuuksia eivät vaan ole minun juttuni (vaikka silloin tällöin kuvittelenkin toisin). Siksi onkin ihanaa päästä Marinellan matkaan upeisiin luontokohteisiin ja pysyä samalla viinilasi kädessä sohvan nurkassa.
Milja Köpsi
Milja Köpsin Iltalehdessä ilmestyvän blogin edeltäjän Mama Caffén avulla tutustuin Roomaa. Se oli oikea aarreaitta, sillä siitä löysin parhaiten tietoa ja sellaisia oikeasti kiinnostavia kohteita Roomasta, joita ei perusoppaissa mainittu. Nyt Milja on koonnut nämä ILMAISET kohteet nettioppaaseen Opas Roomaan. Siellä on esitelty uskomaton määrä sellaisia paikkoja Roomasta, jotka valitettavasti jäävät monilta huomaamatta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan oppaaseen ennen Rooman matkaa, olipa se sitten ensimmäinen tai kymmenes. Tai ihan muuten vaan, sillä niin kova määrä tietoa ja tarinoita oppaassa on. Nettioppaan hyviä puolia on myös se, että sitä voi päivittää: oppaaseen tulee siis lisää kohteita. Köpsin blogia seuraan nykyään siksi, että siellä on hyviä ja kantaaottavia juttuja myös muualta kuin Roomasta.
Fan Girl Quest
Tämän blogin perusidea poikkeaa kiinnostavasti valtavirrasta: kirjoittajat matkustavat elokuvien kuvauspaikoille ja kertovat ja ottavat kuvia niistä. Välillä poiketaan toki sivupoluillekin, kuten kunnon road trip-henkeen kuuluukin. Todella viihdyttävää luettavaa niin elokuvien kuin matkojenkin ystäville. Jutut ja kuvat ovat aina kiinnostavia ja blogin vastikään uusittu ulkoasu todella minun makuuni. Ei ihme, että näillä naisilla alkaa olla aikamoinen fanilauma itselläänkin. Fan Girl Quest saattaa olla Suomen kansainvälisesti tunnetuin matkablogi, viime kuussa Tiia ja Satu olivat mm. BBC:n haastateltavina ja paneelissa kansainvälisillä messuilla (mikäli oikein ymmärsin). Blogi on englanniksi – erinomaiseksi englanniksi – mutta siitä on harvemmin ilmestyvä suomenkielinen versio Iltalehdessä.
Walleni.us
Tätä blogia on tehty alusta lähtien todella ammattimaisella otteella. Blogin kirjoittajan toimittajatausta näkyy teksteissä. Siinä on sujuvasti ja hyvällä suomen kielellä kirjoitettuja mukaansatempaavia tarinoita. Kuvat ovat upeita. En ole järjettömän ihastunut blogin ulkoasuun, minusta se on pirun hankala käyttää. Mutta erottuuhan se massasta. Eniten tykkään kuitenkin blogin rehellisen hauskoista jutuista: siinä ei piirretä turhan ruusuista kuvaa vaikkapa lasten kanssa matkustelusta, mutta toisaalta ollaan aidon iloisesti yllättyneitä, kun ABC:n näköinen huoltoasema paljastuukin Michelin-ravintolaksi.
Veera Bianca
Tapasin Veeran viime kesänä, kun majoituimme samassa talossa Tukholmassa järjestetyn TBEX-matkabloggaajakonferenssin aikana ja minuun teki todella vaikutuksen se määrä töitä, jonka Veera konferenssin aikana tekisi. Veera Biancan blogista saa helposti sen vaikutelman, että leidi on koko ajan skumppalasi tai vasta pyöräytetty vihersmoothie kourassa, mutta olisittepa nähneet kuinka monesta kuohuviinistä hän kieltäytyi töiden vuoksi! Veera on bloggaamisen ammattilainen, en itse koskaan pystyisi moiseen. Enkä nyt siis tarkoita pelkästään skumpasta kieltäytymistä… Viime aikaisten postausten mukaan blogi on muuttumassa enemmän kuvapainotteiseksi, mikä on tavallaan sääli, niin hienoja kuin Veeran kuvat ovatkin. Toivottavasti blogissa yhä näkyy Veeran oma tyyli myös teksteissä, johon luontevasti sopii englanninkieliset lauseet siellä täällä.
Pää pilvissä
Tämä blogi on yhtä suloinen kuin kuvista päätellen kirjoittajansa. Todellinen hyvän mielen blogi: siinä ei koskaan VALITETA. Ei, vaikka tyär asuu Rovaniemellä…Eikä pääse reissuun yhtä ketterästi kuin eteläsuomalaiset kollegat. Pohjoisen näkökulma lisääkin blogiin kiinnostavuutta. Tätä blogia lueskelen sen iloisuuden vuoksi, sillä Maaritin suosimat pohjoiset luontokohteet eivät lähiaikoina omissa suunnitelmissani.
Alan maailma
Nimi sen jo kertoo: Laura Alan blogi on nokkela. Ja hauska. Alan naisen blogista ei löydy niitä tavanomaisimpia juttuja, sillä hotelliaamiaisten ja nähtävyyksien sijaan siellä kerrotaan japanilaisesta automaattivessasta ja siitä, millaista on yöpyä seksihotellissa (jälkimmäinen juttu sai muuten kiitettävästi julkisuutta ilmestyttyään). Hauskaa oli lukea myös blogien Kenian safareista, eksoottisista paratiisisaarista ja vuoristovaelluksista kertovien juttujen lomassa, kun joku matkustaa Odessaan. Odessaan! Miten eksoottista!
Kuten sanottu, näiden lisäksi on vähintään samanlainen satsi muitakin matkablogeja, jotka ansaitsisivat tunnustusta. Ehkä lisään listan tähän myöhemmin, nyt pitää taas nyhertää kuvien ja uusien – ja vanhojenkin – juttujen parissa. Vinkkejä hyvistä blogeista saa mielellään jättää kommenttikenttään!
PS. Tämän jutut kuvat ovat kotoani ja kotikaduiltani. Kohti selfietä mennään 😉
Vastaa