Jos pyytäisin sinua miettimään tyypillistä italialaista maisemaa, näkisit ehkä mielessäsi Toskanan kumpuilevat kukkulat ja sypressien reunustamat mutkaiset tiet. Tai kenties turkoosinsinisen meren ja rannat epäitalialaisen säntillisine aurinkovarjoriveineen ja rantajyrkänteellä kohoavine pikkukylineen. Joku voi ajatella myös Dolomiittien dramaattisen teräviä huippuja tai Pohjois-Italian suuria järviä Gardaa ja Comoa.

Abruzzo ei muistuta mitään näistä.

Kuin kuussa kulkisi

Vaikka Keski-Italian itärannikolle rajoittuva Abruzzo on alle kahden tunnin ajomatkan päästä Roomasta, se on Italian alueista vähiten tunnetuimpia. Minä rakastuin sen karunkauniisiin maisemiin heti.  Abruzzon silmänkantamattomiin jatkuvilla kivikkoisilla vuorenrinteillä kulkiessaan tuntuu kuin olisi kuussa tai Marsissa – ellei yllä kaartuisi huikean sininen taivas nopeasti liikkuvine pilvineen. Vaikutelmaa lisää vielä hiljaisuus, joka on Italialle niin kovin harvinaista. Ylipäätään Abruzzo on niin erilainen kuin mikään muu alue Italiassa, että siellä käynti vastaa hyvinkin eksoottista ulkomaan matkaa.

Abruzzon pinta-alasta kaksi kolmasosaa on vuoristoa ja kolmasosa siitä on luonnonpuistoa, joista kuuluisin on Apenniineihin kuuluvan Gran Sasson vuoriryhmän ympäristön kansallispuisto. Sen maisemaa luonnehtivat jylhät huiput ja suuret korkeuserot: vuorenrinteilta avautuvat avarat maisemat laakson karuille ruohotasangoille. Tasangoilla voi nähdä puolivillejä hevoslaumoja ja tuuheaturkkisia puhveleita. Ei ihme, että näissä maisemissa on kuvattu monia spagettiwesternejä (esim. Nimeni on Trinity – paholaisen oikea käsi jatko-osineen).

Gran Sasson kansallispuisto tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia kaikkina vuodenaikoina niin vaellukseen, maastopyöräilyyn, vuorikiipeilyyn, lasketteluun kuin murtomaahiihtoonkin. Sopiva aloituspaikka kaikkiin näihin on Gran Sasson sydämessä sijaitseva Campo Imperatore (’Keisarin kenttä’), Italian Tiibetiksikin kutsuttu alue. Siellä on Italian vanhin hiihtokeskus, joka aloitti toimintansa 1920-luvulla. Paikan hotelli on kuuluisa myös siitä, että se toimi diktaattori Benito Mussolinin vankilana elokuussa 1943. Mussolinin vankihuone on säilytetty sellaisenaan ja siellä voi yhä yöpyä.

Campo Imperatorelta aloitimme mekin pienen vaellusviikonloppumme viime syksynä ystäväperheen kanssa. Jo sen siniseksi merkitty lyhyt reitti ylös rifugiolle osoitti nopeasti kuka on ryhmän heikoin lenkki. Jäin jälkeen jo ensi metreillä, minun piti pysähdellä koko ajan muka ottamaan kuvia ja katsellessani muiden menoa aloin ajatella tulevia päiviä kauhulla. No, seuraavina päivinä jättäydyinkin suosiolla puoliväliin rinnettä nauttimaan hiljaisuudesta muiden suorastaan kirmatessa huipulle. Edes pieni Tuisku-koirani ei jäänyt seurakseni, vaan hyppeli iloisesti joukon edellä vuoren huipulle.

 

Linnoja, keskiaikaisia kyliä ja elokuvien kuvauspaikkoja

Otin kuitenkin teinien ja vähän vanhempien seuralaisteni kuittailut kunnostani vastaan kuin nainen. En ehkä tällä kertaa selvinnyt yhtä korkealle kuin muut, mutta Abruzzolla oli yllin kyllin tarjottavaa myös kaltaiselleni kauneuden palvojalle ja historianörtille. Sillä vaikka se ei ehkä maisemaltaa muistuta muuta Italiaa, niin siinä suhteessa se on samankaltainen, että sillä on pitkä historia, linnoja ja keski-aikaisia pikkukyliä. Abruzzoa kutsutaan *myös* toisinaan Italian ulkoilmamuseoksi, sillä siellä on linnoja, linnoituksia tai niiden raunioita joka kukkulan ja vuorenhuipun päällä. Ajatus siitä, että perillä odottaa huikeiden maisemien lisäksi myös vaikkapa maailman korkeimman linnoituksen Rocca Calascion rauniot tai sellainenen Italian viralliselle kauneimpien kylien listalle kuuluva keskiaikainen kylä kuin Castel del Monte, sai kyllä tällaisen rapakuntoisen aloittelijan jalan nousemaan rivakammin. Puuskutusta helpotti myös ajatus siitä, että samoja polkuja ja kapeita kujia on tallannut myös George Clooney. Ja Sean Connery. Ja Michelle Pfeiffer. Castel del Monten ja Rocca Calascion maisemissa on nimittäin kuvattu sellaisia elokuvia kuin Ruusun nimi, Ladyhawke ja The American.

On sitä paitsi aivan erityistä vaellella naurettavan kauniiden kylien kujilla aivan yksinään, siis ilman muita turisteja. Siitä tulee sellainen olo, että on todellakin löytänyt kätketyn helmen! Toisin kuin vaikkapa Cinque Terren tai Amalfi-rannikon liian suosituissa kylissä Castel del Montessa ja niin ikään Italian kauneimpiin kyliin kuuluvan Borgo di Santo Stefano di Sessaniossa ei tarvitse ainakaan vielä miettiä, miten turistien määrää voisi rajoittaa. Niiden asukkaat eivät ole kyllästyneet turisteihin, palvelu on joka paikassa ystävällistä, ravintoloissa ei näy turistimenuja, eikä muutenkaan tarvitse pelätä maksavansa ylihintaa mistään.

Yksi syy siihen, että saimme Campo Imperatorea ja Rocca Calasciota lukuunottamatta vaeltaa näkemättä toisia seurueita voi olla siinä, että olimme liikkeellä niin kesä- kuin talvisesonginkin ulkopuolella. Toinen syy on kuitenkin se, että Abruzzo kärsii yhä vuoden 2009 tuhoisasta maanjäristyksestä, jonka keskipiste oli juuri L’Aquilan yläpuolella vuoristossa. Maanjäristyksessä kuoli ainakin 250 ja loukkaantui 1500 ihmistä. 17 000 ihmistä jäi ilman kotia. Maanjäristyksen jäljet näkyvät yhä monin paikoin Gran Sasson kylissä, esimerkiksi Santo Stefano di Sessionen maamerkki, keski-aikainen torni, tuhoutui siinä täysin. Sen uudelleen rakentamiseen on myönnetty varat, mutta työ näyttää olevan yhä alkuvaiheissaan, eikä sen jatkamisesta ollut kenelläkään tietoa. Alueen taloja on sittemmin vahvistettu raudoituksilla, mutta silti viime vuoden maanjäristykset elokuussa ja lokakuussa Umbriassa saivat monet perumaan myös Abruzzon matkansa. Itse asiassa lokakuun järistys oli lähtöpäivämme aamuna ja olimme vähällä perua itsekin viikonloppumatkamme. Onneksi emme peruneet, sillä maanjäristyksen jälkeen oli ehkä parasta viettää viikonloppu hyvien ystävien kanssa, huikeiden maisemien äärellä ja hyvää ruokaa ja viiniä nautiskellen sellaisessa paikassa, joka on maanjäristyksestä selvinnyt!

Lopuksi majoitus- ja ravintolavinkki

Majoituimme viikonloppumatkallamme viehättävässä Residence il Palazzossa, ihan Borgo di Santo Stefano di Sessianon laidalla. Paikka on kävelymatkan – ei kun siis pienen vaelluksen – päässä myös Rocca Calasciosta. Kahden ison makuuhuoneen ja hyvin varustellun keittiön huoneisto maksoi 120 €/ yö. Keittiössä oli myös takka. Keittiötä emme tosin käyttäneet, sillä aamiainen kuului hintaan ja söimme illallisemmekin paikan ravintolassa. Ja hyvin söimmekin! Abruzzolainen ruoka on tuhtia ja aika lihapitoista, mutta päivän ulkonaolon jälkeen se maistui erinomaisesti. Nälkäiseksi eivät jääneet edes seurueemme neljä 13 – 15-vuotiasta teinipoikaa. Laskua illallisesta sen sijaan kertyi naurettavan vähän verrattuna Rooman hintoihin. Myös paikallinen punaviini Montepulcino d’Abruzzo maistui. Ehkä myös George Clooneylle samassa paikassa aikoinaan.

Muita majapaikkoja ja ravintoloita löydät vaikka Gran Sasson kansallispuiston sivuilta.