Olen huomannut, että suomalaiset voi jakaa karkeasti meri-ihmisiin ja järvi-ihmisiin. Itse kuulun ehdottomasti jälkimmäisiin. Tai no, oikeasti olen eniten ehkä uima-allasihminen, mutta luonnonvesistä järvi on mieluisampi. Ihailen merta mieluiten kaukaa: vaikka sen aaltoihin onkin silloin tällöin on mukava sukeltaa, sen suola kirvelee silmiä ja maistuu suussa ja aallokko estää uimisen. Onneksi Italiassakin on järviä, vaikka varsin toisenlaisia kuin suomalaiset. Italialaisjärvet ovat syntyneet enimmäkseen tulivuoren kraatereihin, ne ovat pieniä, syviä ja kirkasvetisiä. Ja niiden rannat paljon, paljon rauhallisempia kuin merenrannat, sillä italialaiset tuntuvat olevan enimmäkseen meri-ihmisiä. Kun kaupunki kävi liian kuumaksi kierrellä, emme vierailulla olevien ystävien kanssa suunnanneetkaan roomalaisten tapaan al mare, vaan yhdelle Rooman lähellä olevista järvistä, Braccianolle. Järven kiertää helposti autolla tunnissa ja koko päivän retkeen voi yhdistää tutustumisen kolmeen idylliseen pikkukaupunkiin, joissa jokaisessa on oma tunnelmansa: Braccianoon, Trevignanoon ja Anguillaraan.

Lounas ja pulahdus järvessä Braccianossa

Järvelle nimensä antanut – tai ehkä päinvastoin – Braccianon pikkukaupunki on järvenympäryskylistä tunnetuin. Sen maisemaa hallitsee ylähäällä kaupungissa sijaitseva Odescalchin linna, jossa Tom Cruise ja Katie Holmes aikanaan menivät naimisiin. Muuta en linnan historiasta sitten tiedäkään. Emme tällä kertaa vierailleet linnassa, emmekä sen lähellä ylärinteessä olevassa Braccianon vanhassa kaupungissakaan, vaan laskeuduimme kohti alhaalla kimmeltävää ja kukkuloiden reunustamaa järveä.

Koska lounasaika oli jo pitkällä, suuntasimme heti yhteen järven päälle rakennetuista terassiravintoloista. Lounaaksi valitsin harvinaista herkkua, järvestä pyydettyä kalaa, jonka nimen tosin ehdin jo unohtamaan. Italialaiset suhtautuvat varsin epäluuloisesti järvikalaan, eikä sitä yleensä ole tarjolla kalakaupoissa, eikä ravintoloissa. Ruodottomaksi käsitelty kala oli kuitenkin varsin hyvää, vaikka ehkä vaatikin kirpeän yrttisen salsa verden mausteekseen.

Lounaan jälkeen istuskelimme rannalla ja kävimme virkistäytymässä järvessä. Veteen menoa ei tarvinnut aristella, vaikka välillä tulikin kylmiä aaltoja, kun syvemmällä oli paljon kylmempää vettä. Muita uimareita ei juuri näkynyt. Outoja nuo italialaiset.

Kävely tyylikkäässä Trevignanossa

20 minuutin ajomatkan päässä sijaitseva Trevignanon kylä oli tunnelmaltaan varsin toisenlainen kuin Bracciano. Hyvin hoidettu rantabulevardi ja heti rannasta alkava vanha kaupunki kapeine kujineen toi Trevignanoon vanhan ajan tyylikkään rantakaupungin tuntua. Siis sellaisen, jossa voi helposti kuvitella itsensä vaihtamassa sopivaan ilta-asuun ennen siirtymistä aperitivolle tai illalliselle johonkin tyylikkäistä rantaravintoloista. Suurin osa ehkä olikin vetäytynyt lepäämään huoneistoihinsa, sillä rantakaupunki vaikutti kovin hiljaiselta. Yksinäinen musta joutsen uiskenteli rantavedessä (kuulin myöhemmin, että sen kumppani, toinen musta joutsen, oli menehtynyt muutama vuosi sitten nyyh). Vanhat miehet pelasivat rantaradalla boccaa, italian vastinetta petanquelle. Mahdottoman ihana paikka, suosikkini Braccianon ja aika monen muunkin paikan rantakaupungeista!

Läpiajo Anguillarassa

Tarkempi tutustuminen kolmanteen pikkukaupunkiin, Anguillaraan, jäi seuraavaan kertaan. Nyt ajoimme vain sen läpi. Mutta läpiajon perusteella se vaikutti Braccianon ja Trevignanon yhdistelmältä. Siellä oli samantapainen rantabulevardi ja suoraan rannasta alkava kaupunki kuin Trevignanosta, mutta se vaikutti Braccianon tapaan kansanomaisemmalta. Mutta haluan käydä sielläkin tarkemmin tutustumassa.

Miten Braccianolle pääsee?

Olimme liikkeellä omalla autolla, mutta Braccianoon pääsee helposti Roomasta myös junalla. Ostiensen asemalta (Piramiden metroasema) ja Trasteveren asemalta Viterboon tai Braccianoon lähtevä FR3 juna vie Anguillaraan ja Braccianoon. Matka kestää reilun tunnin.