Campo de’ Fiori on Rooman vanhimpia yhä toiminnassa olevia kauppatoreja. Se on myös se tori, joka useimmiten mainitaan matkaoppaissa paikkana, jossa paikalliset tekevät päivittäisiä hedelmä- ja vihannesostoksiaan. Pidin pitkään sitä hassunmuotoisia limoncello-pulloja ja monivärisiä pastapaketteja myyvine kojuineen lähinnä aidon torin irvikuvana, kunnes joku viisas ihminen sanoi (tai kirjoitti), että Campo de’ Fiori on kuin Rooma pienoiskoossa.

Varsin osuva vertauskuva. Rooma on juuri sellainen paikka, jossa vierekkäisissä kojuissa voi toisessa myydä ylihintaan jotain söpössä pakkauksessa ”italialaista” turistikamaa, jota paikalliset eivät missään tapauksessa ostaisi ja toisessa taas valita vakiokauppiaaltaan ensiluokkaisia kauden kasviksia illallista varten ihan samaan hintaan kuin muillakin toreilla.

Niitystä liike-elämän keskukseksi

Aitoa Roomaa Campo de’ Fiori on siinäkin mielessä, että sillä on historiaa. Tosin sen historia ulottuu ”vain” 1400-luvulle. Sitä ennen paikalla oli niitty, josta yhden version mukaan juontuu torin nimi (suom. kukkien kenttä tai kukkaketo). Ensimmäisenä paikalle rakennettiin Pyhän Birgitan kirkko, joka nykyään on uusien katujärjestelyjen ja rakennusten myötä Piazza Farnesen puolella – luostarissa on muuten yksi suomalainen nunnakin.  Campo de’ Fiorin aukiota ei koskaan varsinaisesti suunniteltu ja aukiota ympäröivien rakennusten julkisivut ovatkin epäyhtenäiset,  sillä niiden rakentamista säädelty asetuksilla – toisin kuin monilla muilla Rooman aukioilla. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että se on yksi harvoista – ellei ainoa – aukioista Roomassa, jonka laidalla ei ole yhtään kirkkoa.

Vilkkaaksi kauppapaikaksi alue alkoi kehittyä, kun paavi Sikstus IV:n rakennuttama Ponte Sisto valmistui 1473 ja yhdisti alueen Tiber-joen vastarannalla olevaan Trastevereen. Sellaiset aukion lähikatujen nimet kuin Via dei Capellari (suom. hatuntekijöiden katu) ja Via dei Baullari (suom. arkuntekijöiden katu) kertovat, että sinne perustettiin käsityölaisten verstaita ja kauppoja. Matkailijat yöpyivät alueella jo keskiajalla jossain monissa aukion laidan majataloista. Borgioiden ”pahan paavin” Aleksanteri VI:n tunnetuimmalla rakastajatteralla Vannozza Cattaneillakin oli siellä kaksi majataloa. Alueella toimii yhä Rooman vanhin hotelli.

Aukiolla pidettiin hevosmarkkinoita tiistaisin ja lauantaisin. Kauppatoritoiminta alkoi Campo de’ Fiorilla vuonna 1869, kun hevosmarkkinat lakkautettiin ja niiden tilalle siirrettiin aiemmin Piazza Navonalla toiminut hedelmä- ja vihannestori.

…ja mestauspaikaksi

Campo de’ Fiorin historiassa on myös synkempi puolensa: se oli satojen vuosien ajan rikollisten ja harhaoppisten kidutus- ja mestauspaikka. Aukion keskellä olevaa hirsipuuta ukiolla oli hirsipuu käytettiin nykytietämyksen mukaan enemmän rikollisten häpäisemiseen ja kiduttamiseen kuin teloittamiseen: uhri ripustettiin hirsipuuhun köyden varassa ja häntä hilattiin väkipyörällä ylös ja alas.

Mutta kyllä aukiolla myös hirtettiin ja poltettiin ihmisiä roviolla. Tunnetuin Campo de’ Fiorilla mestatuista uhreista lienee italialainen filosofi ja teologian tohtori Giordano Bruno, joka inkvisition määräyksestä harhaoppisuudesta syytettynä poltettiin elävältä roviolla 17. helmikuuta 1600. Brunosta ei luultavasti olisi tullut niin tunnettua ilman Ettore Ferrarin 1888 valmistunutta varsin vaikuttavaa patsasta huppupäisestä Brunosta, joka synkkänä vahtii Campo de’ Fioria. Patsaan kasvot ovat kääntyneenä kohti Vatikaania ja sen jalustassa on kohokuvia muista harhaoppisuudesta tuomituista, kuten Jan Husiasta ja John Wycliffesta.

 

Campo de’ Fiorin nykymeininki

Campo de’ Fiorin laidalla ja muualla sen ympäristössä oleviin ravintoloihin pätee sama kuin sen kojuihinkin: suuri osa on ylihintaisia turistirysiä, joiden punavalkoruudullisten pöytäliinojen peittämiin pöytiin sisäänheittäjät houkuttelevat asiakkaita. Mutta sitten joukossa on myös sellaisia paikkoja kuin Forno, joka on aina ihan täynnä paikallisia hakemassa leipomon suussasulavaa pizza biancaa tai täytettyjä pizzapaloja. Toinen leipomoklassikko Roscioli löytyy piazzan kulman takaa. Muutenkin hyviä ravintoloita etsivien kannattaa hakeutua Campo de’ Fiorin ympäröiville pikkukujille.

Iltaisin tori muuttuu varsinaiseksi paheiden pesäksi, jossa on joka ilta bileet, huumeita tarjolla ja juopuneet turistit tappelevat – ainakin mikäli uskoo muita teinien vanhempia ja paikan väkivaltaisuudesta varoittavia turistioppaita. Mutta ainakin siihen aikaan, kun itse olen myöhäisimmillään liikkeellä – eli hyvissä ajoin ennen puoltayötä –  alue on mainettaan parempi niin paikallisten kuin turistienkin kohtauspaikka. Kannattaa kuitenkin muistaa hotellia etsiessään, että alueella on paljon baareja ja meteliä.

Campo de’ Fiorin tori toimii ma – la aamunkoitosta noin kahteen iltapäivällä. Ja tämän jutun sävystä huolimatta se on ihan hyvä paikka tehdä vaikka niitä tuliaisostoksia. Muista Rooman toreista olen kertonut aiemmin näissä postauksissa:

Mercato Testaccio: Rooman paras kauppahalli 

Roomalainen tori: kaikki tarpeellinen saman katon alla