Selailin jälleen kerran, millä hakusanoilla blogiini päädytään ja paljastui –  myös jälleen kerran – että monet päätyvät blogiini hyvää ravintolaa Roomasta etsiessään. Esimerkiksi postaukseni siitä,  miten löytää hyvä ravintola Roomasta kuuluvat blogini luetuimpiin. Tämä ei tietenkään ole mitenkään yllättävää, onhan ruoka toki merkittävä osa onnistunutta lomakokemusta – ainakin minulle – ja Rooman tapaiseen turistien täyttämään kaupunkiin tullessaan on hyväkin googlailla hyvää ravintolaa etukäteen, ettei paikan päällä sortuisi sisäänheittäjän houkuttelemana tai valinnan vaikeudesta johonkin italialaisen ravintolan irvikuvaan.

Itse asiassa alunperin kuvittelin, että tässä blogissa olisi enemmänkin ravintolajuttuja. Mutta niinpä sitä useimmiten päätyy käymään samoissa, hyviksi havaituissa paikoissa. Olen myöskin sen verran mukavuudenhaluinen, etten usein edes poistu Monteverdestä, sillä kotini lähellä on useampikin osteria, joka mielestäni hakkaa hinta – laatu -suhteeltaan suurimman osan keskustan paikoista. Mutta nyt sain kuitenkin ruksattua yhden paikan pois ”Ravintoloita, joissa täytyy käydä” -listaltani. Kävimme nimittäin viikonloppulounaalla Flavio al Velavevodetto -ravintolassa Testacciossa.

Paikan nimi, ve l’avevo detto, tarkoittaa suunnilleen ”mitäs minä sanoin” ja sen erinomaisuudesta on sanottukin yhtä ja toista. Tätä paikkaa ovat kehuneet tuttavieni lisäksi monet tunnetut ruokatoimittajat ja -bloggarit (Rooman parhaaksi/ parhaimpiin kuuluvaksi sitä on kehuttu esimerkiksi täällä ja täällä ) ja tätä kautta paikka on päätynyt myös The Guardianin tapaisten lehtien Rooman 10 parasta trattoriaa -listoille. Aikamoista hypetystä paikalle, jonka ruokalista pohjautuu isoksi osaksi perinteisiin roomalaisiin ruokalajeihin. Listalta löytyy ne samat rigatoni alla amatriciana ja alla tricia, spaghetti alla carbonara  ja coda alla vaccinara kuin kaikista muistakin roomalaista ruokaa tarjoavista paikoista. Flavio luottaa siis vahvasti perinteisiin ja tietysti hyviin raaka-aineisiin.

Kuten sanottu, Flavio sijaitsee Testacciossa lähellä nykytaiteen museo Macroa ja maailman kauneinta hautausmaata, joten sinne joutuu vähän hakeutumaan. B-metro (Piramide) ja bussit 75 ja 3B vievät kävelymatkan päähän. Itse ravintola se on kirjaimellisesti muurin sisällä, mikä on hauskasti tuotu ilmi peräseinän ikkunoilla. Tai no, oikeastaan ravintola on rakennettu Monte Testaccioon kaivettuihin, varastoina ja talleina toimineisiin muinaisiin luoliin. Monte Testaccio puolestaan ei ole luonnonkukkula, vaan se koostuu lähes yksinomaan antiikin aikaisista ruukun- tai amforien sirpaleista. On kuitenkin miellyttävämpää ajatella syövänsä muurin tai luolan sisällä kuin antiikin aikaisen kaatopaikan uumenissa, vai mitä? Kesällä voi istuskella myös kattoterassilla tai puutarhassa.

No mutta tämän pitkän johdannon jälkeen viimein itse asiaan eli siihen ruokaan. Tosin pitää vielä sen verran sanoa, että täydellisesti emme päässeet paikkaa testaamaan, sillä kävimme siellä lounasaikaan ja söimme vain yhden ruokalajin, joten alku- tai jälkiruoista en nyt sano mitään. Mutta ainakin otimme kaikki eri ruokaa

Siippa valitsi (jälleen kerran) roomalaisklassikon tonnarelli cacio e pepen, jota yksinkertaisempaa pastaa tuskin onkaan. Siihen tulee nimittäin vain spaghettia vähän paksumpaa tonnarelli-pastaa, roomalaista pecorino-juustoa eli caciota ja mustapippuria. Annos on syötävä heti. Perheen kasvissyöjälle oli tällä kertaa tarjolla myös Ravioli fatti in casa alla velavevodetto, yrteillä ja ricotta-juustolla täytettyjä ravioleja kirsikkatomaattien kanssa. Minusta raviolit olivat aivan loistavia – kyllä, ronkin aina maistiaisia muiden perheenjäsenten lautasilta. Eikö kaikki tee niin? –  mutta tytär moitti paikan erikoisuutta vähän turhan suolaiseksi ja vaihtoi loppujen lopuksi annoksia isänsä kanssa. Myös oma mereneläväpastani oli aika suolaista, mutta merenelävien kohdalla se vähän niin kuin kuuluu asiaan.

Kasvava nuorimies puolestaan ilmoitti haluavansa lihaa ja valitsi varsin suomalaiselta näyttävän peruna- ja lihakastikeannoksen. Hyvää sekin oli, kuten pitkään haudutettu liha yleensäkin.

Summa summarum, ruoka oli hyvää ja palvelu rennon ystävällistä. Talon viinikin oli ihan hyvää. Hintatasokin oli paikan maineeseen verrattuna varsin kohtuullinen. Plussaa muuten siitäkin, että hinnat ja menu ovat ravintolan nettisivulla nähtävissä. Se on harvinaista. Voin paikkaa kyllä tämän käyntikerran perusteella suositella ja tulen sinne palaamaan toisekin – ainakin paikan kuuluisaa, Rooman parhaaksi mainittua tiramisuakin on ehdottomasti maistettava!