Garbatella sai alkunsa 101 vuotta sitten eli 19. helmikuuta 1920, kun Italian kuningas Vittorio Emanuele III (Italiahan on ollut tasavalta vasta vuodesta 1946 lähtien, mikä pienenä muistutuksena mainittakoon) laski uuden asuinalueen perustuskiven seremoniallisin menoin Piazza Benedetto Brinille. Alueelle oli tarkoitus rakentaa uusia asuntoja viereisellä Ostiensen teollisuusalueella työskentelevien rautatieläisten, rakennus- ja teollisuustyöntekijöille. Garbatellasta suunniteltiin brittiläisen arkkitehdin Ebenezer Howardin ajatuksiin pohjautuvan puutarhakaupunkiliikkeen mukainen naapurusto, jossa talojen väliin on jätetty viheralueita ja tilaa viljelylle, lasten leikeille ja yhteisöllisyydelle. Ideaalinen puutarhakaupunki on kaupunkien sisälle tai ympärille muodostettu asukasluvultaan rajoitettu, ilmava ja puistomaisesti suunniteltu alue, jolla ihmisen ja luonnon suhde on täydellisessä harmoniassa. Suomessa tämän ihanteen mukaisia kaupunginosia ovat mm. Helsingin Käpylä ja Espoon Tapiola.
Nykyään Garbatella on Rooman suosituimpia ja trendikkäimpiä asuinalueita. Alueella sijaitsevan Studi Roma Tre -yliopiston ansiosta siellä on myös paljon viihtyisiä baareja ja ravintoloita. Turisteja Garbatellassa näkee vain vähän, vaikka etelä-Roomaan rakennettu puutarhakaupunginosa ei ole enää ollenkaan niin kaukana kuin silloin sata vuotta sitten tuntui. Garbatellaan pääsee jopa metrolla, se on vain kolmen pysäkinvälin päässä Colosseumilta! Tosin matkailijat tuntevat ylipäätään huonosti Rooman kaupunginosia verrattuna esimerkiksi Lontoon tai Pariisin kaupunginosiin. Garbatellaan kannattaa kuitenkin ehdottomasti tutustua!
Kuin kylä kaupungin keskellä
Täytyy myöntää, ettei Garbatella ole minullekaan mitenkään erityisen tuttu. Kun kaikki palvelut ja hyviä ravintoloita löytyy omastakin kaupunginosasta, tulee harvoin lähdettyä Rooman toisiin kaupunginosiin, ellei siellä asu joku kaveri. Garbatellassa olen käynyt joskus lounaalla ja pari kertaa aperitiiveilla ja tietenkin olen ajanut lukuisia kertoja sen ohi siltä rumemmalta puolelta. Puutarhakaupungin idea nimittäin pääsi unohtumaan, kun alue kasvoi nopeasti 1920-luvun lopulla ja tonteille rakennettiin suurien sisäpihojen asemesta vieri viereen uusia kerrostaloja. Olen joskus jopa ihmetellyt Garbatellan suosiota asuinalueena. Se paljastuu vasta, kun jalkautuu alkuperäiseen Garbatellaan: se on ihana!
Jos haluaa tutustua kauniiseen Garbatellaan, kannattaa laittaa osoitteeksi vaikka Teatro Palladium, josta voi lähteä mihin päin tahansa ja päätyy kapeille kujille, joita reunustavat arkkitehtonisesti kiinnostavat talot ja vihreät puutarhamaiset sisäpihat. Niin minä tein eräänä aurinkoisena helmikuun päivänä. Tarkoitukseni oli vain lähteä kävelylle muualle kuin korona-aikana kovin tutuksi käyneisiin kotikortteleihin ja ehkä ottaa pari kuvaakin. Lopulta huomasin kävelleeni Garbatellan vain linnunlaulun säestämässä rauhassa kolme tuntia! Ja niitä kuviakin tuli otettua enemmän kuin muutama. Mikä ihana kylätunnelma vain vartin ajomatkan päässä kotoa!
Garbatella koostuu useamman talon ja niitä yhdistävän puutarhamaisen yhteispihan muodostamista yksiköistä eli italiaksi lotoista (lotto, mon. lotti). Jokainen lotto on numeroitu ja niitä on yhteensä 62. Garbatellan arkkitehtuurissa näkyy niin rokokoo-, barokki- kuin sen ajan rationalisten tyylienkin vaikutukset. Talojen on annettu kauniisti ikääntyä ja niiden ulkomuodon, portaikkojen, ikkunaluukkujen ja mukulakivikatujen vuoksi Garbatellassa tuntee olevansa paljon 1920-luvulla rakennettua naapurustoa vanhemmalla alueella! Terrakotan ja keltaisen sävyiset kivitalot saavat vain 100-vuotiaan – eli Rooman mittakaavassa ihan naurettavan nuoren – asuinalueen tuntumaan hyvin roomalaiselta.
Mistä Garbatellan runollinen nimi tulee?
Tunnetuimman tarinan mukaan Garbatella on saanut viehättävän nimensä Carlotta-nimisen ystävällisen majatalon pitäjän ansiosta. Carlotalla oli tapana tarjota ruokaa ilmaiseksi rakennustyöläisille, jotka alkoivat kutsua hänen paikkaansa garbata ostellaksi (suom. suunnilleen ’pidetty/ kohtelias hostelli’), jonka lyhennys garbatella sitten on.
Garbatellalla on myös moderni puoli, siellä voi tehdä vaikka samantapaisen katutaidekierroksen kuin viereisellä Ostiensen alueella (johon Garbatella Rooman rione-jaottelussa muuten kuuluu). Onnistuin näkemään kävelylläni muutaman muraalin, mutta palaan vielä etsimään tässä blogijutussa (italiaksi) esitellyt katutaideteokset. Myös juuri lukemani juttu Garbatellan historiasta antifasistisena naapurustona vaatii palaamaan paikan päälle. Garbatellassa maailman pahuus on helppo unohtaa. Sen sijaan tutustuminen Garbatellan hyvään ja monipuoliseen ravintolatarjontaan opiskelijoiden suosimista edullisista katukahviloista Michelin-ravintolaan saa vielä odottaa koronan jälkeistä aikaa. En tähän juttuun nyt vielä ainakaan liitä yhtään vinkkiä, kun tällä hetkellä ei tiedä, mitkä ravintolat ja baarit koronasta selviävät ja avautuvat uudestaan. Mutta ei Garbatellassa kuivin suin tai nälkäisenä tarvitse varmasti kierrellä!
Vastaa