Miksiköhän lempipaikoistaan on niin vaikea kirjoittaa? Gianicolostakaan en ole postannut vielä mitään, vaikka koneella olevia kuvia selatessani huomasin, että olen käynyt paikalla kuvaamassa jo helmikuussa juttua varten. Ja maaliskuussa. Ja toukokuussa. No, mun kameralla ja taidoilla otetut kuvat eivät tee oikeutta paikalle kuitenkaan, joten ihan sama viimein postata siitä nyt.

Gianicoloa (lausutaan /ˈdʒanikolo/) sanotaan Rooman kahdeksanneksi kukkulaksi, sillä se ei kuulu niihin seitsemään, joiden päälle Rooman kerrotaan perustetun. (Onkohan oma kotikukkulani muuten sitten yhdeksäs? Eivätkä ne kukkulat siihenkään lopu, Roomassa on siis todellakin enemmän kuin seitsemän.) Gianicolo on siis kukkula, mikä tarkoittaa, että sinne jalan kapuaminen saattaa vähän hengästyttää. Gianicololle pääsee Trasteveresta nousemalla ensi Vicolo del Cedron päässä olevia portaita Via Garibaldille ja sen toiselta puolen nousemalla Via di Porta Pancaziota edelleen ylöspäin kunnes tulee toiset – isommat – portaat. Gianicolo on portaiden yläpäässä oikealla. Pieni urheilusuoritus kannattaa, sillä palkintona on parhaat näköalat yli Rooman. Paikalle pääsee myös busseilla busseilla 870 (päätepysäkki Via Paola, Corso Vittorio Emanuelin päässä, lähellä Tiber-jokea) ja 115 (Trasteverestä).

Useimmat matkailijat ja paikallisetkin kerääntyvät ihailemaan näköaloja Piazzale Garibaldille. Aukion toiselta puolen aukeaa upea näkymä Rooman keskustan yli. Sieltä voi bongata niin Pantheonin pyöreän katon, kermakakuksi nimetyn Vittorio Emanuele II:n monumentin kuin Palatinon kukkulan rauniotkin. Etenkin kirkkaina päivinä horisontissa erottuvat vuoret ja pikkukaupungit niiden rinteillä (mm. Tivoli). Toiselta puolen aukiota taas kohoaa mikäs muukaan kuin Pietarin kirkko. Aukion keskellä komeilee Italian yhdistäjänä pidetyn Giuseppe Garibaldin valtava ratsastajapatsas ja sille johtavat tiet on reunustettu molemmin puolin Garibaldin rinnalla taistelleiden sotilaiden rintakuvin. Aukion alapuolelta ammutaan joka päivä tasan klo 12 tykinlaukaus, minkä vuoksi monet suuntaavat kukkulalle nimenomaan keskipäivällä. Suosittelen kuitenkin mieluummin aamua tai iltaa, jolloin valo on parempi (eikä kukkulalle ole niin kuuma kiivetäkään). Iltaisin tosin kukkula on aikamoinen nuorten kutupaikka…

Suomalaisten kannattaa jatkaa  aukiolta ainakin vähän matkaa Passegiata del Gianicoloa eteenpäin, sillä pitkin matkaa avautuvan upean näköalan lisäksi voi tien varrella olevien päiden joukosta bongata suomalaisnimenkin: garibaldino finlandese, Garibaldin joukoissa vapaaehtoisena taistellut Herman Liikanen on saanut rintakuvansa muiden joukkoon. Hermanin takana kohoaa Suomen Rooman-Instituutti Villa Lante. Aika päräyttävää, että ainoa yhdellä Rooman upeimmista paikoista sijaitseva rakennus kuuluu pikkuruiselle Suomelle. Villa Lanten renesanssihuvilassa voi myös vierailla arki-aamupäivisin 9 – 12.

 

Villa Lantea vastapäätä on Garibaldin brasilialaissyntyisen puolison Anitan patsas, maailman ainoita naista esittäviä ratsastajapatsaita.  Anita taisteli miehensä rinnalla myös Italian vapaustaisteluissa, mutta vaikuttava patsas pystyyn nousevan hevosen selässä pyssy kourassa ja vauva kainalossa ratsastavasta Anitasta kuvaa hetkeä, kun hän pakeni vastasyntyneen esikoispoikansa kanssa Brasilian imperialisteja. Anita on haudattu patsaan alle.

Edelleen Vatikaanin suuntaan mennessä maisemasta – ja ehkäpä mukaan otetuista juomista ja syömisistä – voi pysähtyä nauttimaan myös Argentiinan Rooman kaupungille vuonna 1911 lahjoittaman majakan juurella tai runoilija Torquaton Tasson (1544-95) muistoksi säästetyn, salamaniskusta kärsineen tammen lähellä sijaitsevalla kaarevalla portaikolla. Tassolla oli tapana istuskella tammen juurella ja miettiä elämän ankeutta, vaikka luulisi synkkien ajatusten häviävän Gianicololta avautuvaa näkymää tuijotellessa.

Trasteveren päässä puolestaan myös Espanjan suurlähetystön edessä olevalla tasanteella voi ihailla alapuolella levittäytyvää Roomaa, mutta myös mahtipontista seinää vasten nousevaa suihkulähdettä, Fontana dell’Aqua Paolaa. Suosittelen myös pistäytymään suihkulähteen takana olevassa kirkossa ja etenkin sen pihalla olevan pyöreän pikku temppelin Tempietton luona, sillä juuri sen paikalla kerrotaan pyhän Pietarin ristiinnaulitsemisen tapahtuneen… (Totunkohan koskaan näihin uskomattomiin tarinoihin, joita Rooma pitää sisällään?)