Suomessa on nyt kuulemma menossa valtava retkeilybuumi ja kansallispuistoissa suorastaan ruuhkaa niin, että jopa liikenteenohjausta on paikoin vaadittu. Olenhan minä sen toki sosiaalisesta mediasta itsekin huomannut, Instagram- ja Facebook-kuvien mukaan retkeilemään on nyt koronaepidemian ja kotimaan matkailun aikana lähtenyt moni sellainen ystävä, joka ei aiemmin ole Suomen luontokohteista kiinnostunut. Suomessa on 40 kansallispuistoa ja niiden joukosta löytyy myös monia hiljaisempia kansallispuistoja niille, jotka hakevat luonnonrauhaa, kauniita maisemia ja rauhallisia eväspaikkoja. Yksi tuntemattomimmista kansallispuistoistamme on Isojoella sijaitseva Lauhanvuoren kansallispuisto. Mutta ei ehkä kauan, sillä se on osa Lauhanvuori–Hämeenkangas Geoparkia, joka hyväksyttiin juuri Unescon Global Geopark-verkostoon!

Minä kun olen tällainen trendsetter, niin kävin Lauhanvuoren kansallispuistossa jo kolme vuotta sitten. Tutustuin puistoon paikallisoppaan eli isojokisen ystäväni opastuksella. Minua ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa miksikään eränkävijäksi tai edes retkeilijäksi, mutta Lauhanvuoren kansallispuistoa voin lämpimästi suositella niin helppokulkuisia reittejä arvostaville aloittelijoille kuin uusia kohteita etsiville kokeneille retkeilijöillekin. Lauhanvuori on nimittäin luonnoltaan ja maisemiltaan todella monipuolinen! Yhdellä päiväretkellä saa nähdä karua pirunpeltoa, pulppuavia lähteitä, kuvankaunista suomaisemaa, erämaalampia ja satumaisen vihreää metsää. Hyvällä tuurilla kansallispuistosta voi bongata myös sen alkuperäisluontoon kuuluneen metsäpeuran, sillä Lauhanvuoren kansallispuistossa on toinen niistä totutustarhoista, joissa syntyviä metsäpeuroja vapautetaan luontoon niiden aikuistuttua. Lauhanvuoressa vaeltaa vapaana jo parikymmentä metsäpeuraa.

Pirunpeltoja ja maisemia yli Pohjanmaan

(Lauhanvuori-Hämeenkangas) Geoparkin pääteema on kehitys muinaisesta poimuvuoristosta laakeaksi suomaaksi. Alueelta löytyy eteläisen Suomen oloissa harvinaisen laajoja luonnontilaisia suoalueita, joita elävöittävät lukuisat jääkausikerrostumat sekä paikoin tavattavat kalliomuodostumat, jotka kertovat alueen muinaisesta kehityksestä.

(https://www.lauhanvuoriregion.fi/geopark/)

Suomenselän vedenjakajaan kuuluva 231-metrinen Lauhanvuori on läntisen Suomen korkein kohta ja erottuu Pohjanmaan muuten tunnetusti tasaisesta maastosta. Vielä vähän korkeammalle maisemaa pääsee ihailemaan Lauhanvuoren näköalatornista. Nykyinen, vuonna 2004 käyttöön otettu näkötorni on järjestyksessään jo seitsemäs Lauhan laella ollut torni. Edellinen näköalatorni tuhoutui tulipalossa vuonna 2002. Tornista voi ihailla hyvin koko kansallispuiston aluetta. Hyvällä säällä sieltä näkee kuulemma aina Poriin saakka, noin 80 kilometrin päähän.

No, meidän käyntimme aikana ei ollut sellainen päivä. Metsäinen näkymä oli silti hieno.

Myös Lauhanvuoren kasvillisuus ja geologia ovat lähialueista poikkeavia tai oikeastaan jopa maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia.  Eihän sitä muuten Unescon geoparkiksi pääsisikään. Rinnealue on hyvin karu ja kasvillisuudessa on pohjoisia piirteitä. Alueen muinaiset rantavaiheet ovat paikoin näkyvissä pirunpeltoina. Suurin näistä on 800 metriä pitkä Kivijata, joka on Suomen komeimpia pirunpeltoja. Lauhanvuoren kallioperä on Suomessa melko harvinaista hiekkakiveä, joka paljastuu ainoastaan jadoilla, kuten pirunpeltoja Isojoen alueella kutsutaan (jata). Siksi Kivijadan ylittäminen on lumettomana aikana sallittua vain pitkospuita pitkin.

Kivisiä peltoja katsellessa on helppo uskoa, että herättäneet kansantaruja, joiden mukaan vain piru voi tällaista peltoa kyntää tai viskellyt kivet paikoilleen. Omalla tavallaan pysäyttäviä paikka.

Kivinadalle pääsee helposti parkkipaikalta ja sieltä lähtee hyväkuntoisia ja helppokulkuisia polkuja muualle kansallispuistoon.

Viidakkomaisen vihreää satumetsää, pulppuavia lähteitä ja kaunista suomaisemaa

Kun pirunpellolta jatkaa matkaa, niin päätyy hyvin toisenlaisiin maisemiin. Vihreyttä riittää niin, että tuntui kuin satumetsässä kulkisi! Reitin varrella on kuusimetsää mustikkamättäineen ja reheviä polkuja vieressä solisevine puroineen. Lauhanvuori muodostaa nimittäin huomattavan pohjavesivaraston ja pohjavettä purkautuu lähteinä ja puroja (eli Etelä-Pohjanmaan murteen mukaan luomia) on runsaasti.

Yksi retkemme pääkohteista oli ystäväni tietämä pulppuava lähde ja saniaisten ympäröimällä lähteellä tuntui, että on enemmän jossain eksoottisemmassa viidakkotyyppisessä paikassa kuin suomalaismetsässä.

Lauhanvuoren rinteillä on runsaasti karuja nevan ja rämeen vaihtelun luonnehtimia keidassoita, mutta myös aapasoita, joita tapaa lähinnä Pohjois-Suomessa. Lauhanvuori on niitä harvoja paikkoja, joissa aapasoita voi nähdä etelämpänä. Tunnustan: tämä brassailu on peräisin oppaanani toimineelta ystävältäni, joka sattumoisin on myös metsätieteiden tohtori ja tietää nämä asiat. Olen kyllä itsekin pitänyt yhtä yli 30 vuotta toisen samanlaisen kanssa, mutta puolisoni luontotietämys ei ole minuun juuri tarttunut. Suo siellä, vetelä täällä. Kauniilta Lauhanvuoren suomaisemat kuitenkin näyttivät, olivatpa sitten mitä suotyyppiä tahansa.

Pulahda Spitaalijärveen ja parannu

Lauhanvuoren etelärinteellä sijaitseva pieni Spitaalijärvi on alueen kuuluisimpia kohteita, osin varmasti erämaalammen mieleenpainuvan nimen vuoksi. Yhden tarinan mukaan Spitaalijärven rannalle oli viety tähän tautiin sairastuneita ihmisiä kuolemaan. Toisen, paljon suositumman version mukaan järven nimi tulee siitä, että sen hyvin happaman veden on uskottu parantavan spitaalia ja muita ihosairauksia. Vettä on perimätiedon mukaan viety jopa Venäjän ruhtinaille! Vieläkin järvessä käy kastautumassa tai uimassa sen veden parantavaan vaikutukseen uskovia ja vievätpä jotkut parantavaa vettä pullossa kotiinkin. Uimisesta ei koskaan ole mitään haittaa, mutta jos haluaa nauttia Spitaalijärven vaikutuksista sisäisesti, vesi kannattaa keittää.

Meidän käyntimme aikana sää oli sen verran kolea, ettei uimaan tullut pulahdettua, mutta järvessä polskivia lapsia ei sää näyttänyt haittaavan. Spitaalijärvi näyttikin olevan lapsiperheiden suosiossa, sillä sen rannalla on nuotiopaikka ja hormillinen keittokatos, jota voi käyttää myös metsäpalovaaran aikaan. Spitaalijärven itärannalla on myös telttailualue.

Lauhanvuoren kansallispuiston palvelut

Huom. Vaikka tämän jutun kuvat ovat vuodelta 2017, niin postauksen lopussa olevat tiedot alueen palveluista olen tarkistanut ajantasaisiksi.

• Tietoa alueen retkeilypalveluista kuten tulentekopaikoista, laavuista, keittokatoksista, päivätuvista ja kuivakäymälöistä löytyy täältä: https://www.luontoon.fi/lauhanvuori/palvelut
• Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark -alueesta on paljon tietoa ja upeita kuvia geoparkin upouudella sivustolla. (Huom. muokattu 14.7. Julkaisuhetkellä moitin vanhoja sivuja sekaviksi.)
• Telttailu on sallittua Spitaalijärven telttailualueen lisäksi Kaivolammilla.
• Kävijöitä palvelee myös Lauhansarven luontomatkailukeskus. Siellä on vuokrattavana erikokoisia viihtyisiä mökkejä, jos telttamajoitus ei kiinnosta. Lauhansarve kahvila-ravintola toimii tällä hetkellä vain kesäviikonloppuisin eli lauantaisin ja sunnuntaisin klo11.30 – 16, muulloin tilausravintolana.
• Lauhansarven minigolfradalla voi tänä kesänä pelata ilmaiseksi. Lisätietoa: https://lauha.fi/ajankohtaista/kesan-ilmainen-ratagolf/

• Honkahovi on pieni hotelli, josta saa myös lounasta.
• Majoittua voi myös Kangasjärven leirintäalueella.
• Lähimmät pankki- ja kauppapalvelut ja bensa-asemat sijaitsevat Isojoella (12 km).
• Seinäjoelta ja Porista Lauhanvuoren kansallispuistoon on matkaa noin 90 km, Tampereelta ja Vaasasta noin 140 km ja Helsingistä 320 km.

Triviatietoa ja muuta kiinnostavaa Isojoen/ Lauhanvuoren alueelta

• Isojoen suurin tapahtuma on heinäkuussa järjestettävät Lauhan spelit. Pohjalaisella kökkäperinteellä eli talkoovoimin hoidettu noin 1200 ihmisen tapahtuma on aikamoinen ponnistus 1939 asukkaan pikkukunnalle! Tänä vuonna Spelit tietenkin peruttiin koronaepidemian vuoksi.
• Perinneyhdistys Kuurnan Sahtiopisto. Unohtakaa hipsterien pienpanimot, Sahtiopistolla vierailijoilla on mahdollisuus tutustua isojokiseen sahtiperinteeseen, perinteisen juhlajuoman valmistukseen ja historiaan.
• Isojoen kaunis kirkko on Engelin suunnittelema.
• Kyllikki Saaren suohauta – kuka ei olisi kuullut Suomen tunnetuimmasta murhamysteeristä!
• Maailman suurin (ja ainoa?) perunankuorimaveitsiveistos. Lähes 4-metrinen veistos muistuttaa vuonna 1984 järjestetystä tempauksesta, kun isojokiset kuorivat järven rannalla perunoita yhtäjaksoisesti yli 50 vuorokautta eli 1218 tuntia. Kuorittua perunaa syntyi yli 10 000 kg ja isojokiset pääsivät suorituksellaan Guinnessin suureen ennätystenkirjaan. Tempauksella haluttiin nostaa paikkakunnan perunanviljelyosaamista esiin.
• Joidenkin nuorisolaisten tunteman Portion Boys -huumorimusiikkiyhtyeen Luolamies-musiikkivideo on kuvattu Lauhanvuoren kansallispuistossa.
• Lauhanvuoren vaikutuksesta alueen musiikkiin ja paljon muutakin paikallistietoutta on Reija Haapasen, Lasse Kauramäen, Mia Perkiön ja Anne Haapasen Lauhanvuorelta Pohjanpuolelle: isojokisia valsseja ja niiden tekijöitä -kirjassa, joka on toiminut tämänkin postauksen lähteenä.

Nyt vain retkeilemään Lauhanvuoren kansallispuistoon!

https://youtu.be/B6NggzWhSVQ