Viime perjantaina löysimme itsemme puolison kanssa yllättävästä ja harvinaisesta tilanteesta: perheemme nuoriso oli yhtaikaa ulkona elokuvissa ja syömässä kavereidensa kanssa, eikä kumpaakaan tarvinnut edes hakea puolen yön aikaan mistään. Olimme siis kahdestaan. Koko illan. Perjantai-iltana. Tällainen tilaisuushan piti ilman muuta hyödyntää ja suunnata itsekin ulos. Siis ihan syömään ravintolaan ilman teinivalitusta (”Onko pakko”, ”Eikö voitais vaan tilata jotain kotiin”, ”Emmä jaksa”).
Sen verran yllättäin ja pyytämättä tilaisuus tuli, ettei mitään pöytävarauksia tietenkään ollut tehtynä. Mutta näillä hoodeilla se ei ole suurikaan ongelma. Lähikortteleissa on useita hyviä ravintoloita eli jos yhteen ei mahdu, niin seuraavasta ehkä löytyy tilaa. Onneksi ravintolakierrokselle ei tarvinnut lähteä, sillä hyvin oli tilaa ensimmäiseksi kokeilemassamme Il Giardinossa.
Il Giardino on juuri sellainen ravintola, johon turistit eivät eksy. Se sijaitsee vilkkaan kadun ja raitiovaunukiskojen varrella, eikä se ulospäin näytä maailman kutsuvimmalta. Siellä on ehkä maailman rumimmat verhot, vähän liian kirkkaat valot ja tarjoilijakin taisi olla ihan farkuissa. Mutta ulkonäön ei kannata antaa pettää, sillä Il Giardino on sata kertaa parempi ravintola kuin ne keskustan ah, niin ”italialaiset” trattoriat ruutupöytäliinoineen ja kuvallisine ruokalistoineen. Paikalliset tämän tietävät ja Il Giardinoon suunnataan suku- ja perhepäivällisille, viettämään iltaa ystävien kanssa tai ihan muuten vaan per cenare, syömään illallista, jos ruoanlaitto ei huvita. Tietenkin yhdessä pöydässä oli myös pari turistia, niin kaukana keskustasta emme sentään ole. Tai mistäs minä tiedän, vaikka ne olisivat olleet kaltaisiamme Roomassa asuvia ulkomaalaisia. Asiakaskunta on siis kotoisan kirjavaa. Osa tulee verkkareissa, osa korkkareissa niin kuin aitoon italialaisravintolaan sopiikin.
Il Giardino on myös juuri sellainen ravintola, jonka ovessa lukee, että talon erikoisuus on liha ja kala. Ruokalistalta löytyy siis jokaiselle jotakin ja sieltä saa myös puu-uunissa tehtyä pizzaa. Il Giardinossa on houkuttelevan näköinen ja runsas alkupalabuffet (8 euron hinta tekee siitä erityisen houkuttelevan). Me päädyimme Il Giardinoon etenkin sen hyvien ja tuoreiden kalaruokien vuoksi. Himoitsemaamme kala-alkupalalajitelmaa ei löytynyt listalta, mutta tietenkin sitä sai, kun pyysi. Ja mehän pyydettiin ja pullo viiniä kanssa. Päätettiin suosiolla jättää muiden ruokalajien tilaaminen myöhemmin, jos alkupalojen jälkeen jäisi vielä nälkä. Muistaaksemme lajitelma on aika runsas.
Muistimme pelasi oikein, sillä pöytään kannettiin lautanen toisensa jälkeen kylmiä ja lämpimiä pikkuannoksia: mustekalasalaattia, marinoituja mereneläviä, simpukoita valkoviini-tomaattiliemessä, paistettuja ja marinoituja sardiineja, äyriäisiä. Annosten jälkeen ei todellakaan kaivannut mitään muuta kuin ehkä pikkuisen jälkiruokaa.
Kuuden euron hintainen tiramisu oli ehkä aavistuksen ylihintainen, mutta muuten paikan hinta – laatu -suhde on kohdallaan. Kala-alkupalalajitelmamme – mainitsinko jo, että se oli runsas? – kustansi 15 euroa, joka on kalaruoasta aika kohtuullinen täällä. Usein pelkästä frutti di mare -salaatista ja parista anjoviksesta saa maksaa kympin. Loppulaskua tosin kasvattaa myös se, että viiniä saa vain pulloittain. Valintamme osui tälläkin kertaa ystävällisen tarjoilijan avustuksella talon viiniin, 12 euroa/ pullo. Se oli sen verran hyvää, että harmittaa, ettei etiketistä tullut napattua kuvaa. Illallinen kahdelle viineineen, jälkiruokineen, limoncelloineen ja grappoineen maksoi 60 euroa.
En ehkä ole vielä totaalisen sinut sen ajatuksen kanssa, että lapseni ovat perjantai-iltana Rooman keskustassa ihan vaan kavereiden kanssa (toki nuoremman kanssa oli mukana vanhempiakin), mutta onhan siinä hyvätkin puolensa. Sillä voin lohduttautua, silla ehkä näitä tilaisuuksia tulee myöhemmin lisää.
Il Giardino sijaitsee siis Monteverdessä, raitiovaunu 8 kulkee ihan viereen vartissa Piazza Venezialta. Osoite Circonvallazione Gianicolense, 119.
Vastaa