On näköjään kulunut lähes puoli vuotta siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut blogiin. Puoli vuotta! Tämä on ehdottomasti pisin tauko, mitä koskaan olen ollut kirjoittamatta oikeastaan mitään muutakaan. Ei vaan ole ollut oikein motivaatiota. Syynä tähänkin on korona ja sen myötä totaalisesti muuttunut elämä, mikäpä muukaan. Joten luonnollisesti päätän bloggaustauon kirjoittamalla, millaisia ovat Italian koronarajoitukset nyt ja millaista on arki ulkonaliikkumiskieltojen, liikkumisrajoitusten ja aikaisin sulkeutuvien tai kokonaan kiinni olevien ravintoloiden kummallisessa ja epäitalialaisessa maailmassa.

Ennen kuin menen Italian tämänhetkisiin koronarajoituksiin, otan harppauksen taakse päin ja muistelen, mitä tämän kuuden kuukauden aikana on tapahtunut ja miten toinen aalto hiljalleen kasvoi niin suureksi, että uudet, vahvat koronarajoitukset olivat taas tarpeen.

Jos olet kiinnostunut vain tällä hetkellä voimassa olevista koronarajoituksista, voi hypätä suoraan niihin tästä.

Kesällä kaikki oli vielä hyvin

Kun kevään koronarajoituksia hiljalleen alettiin purkaa toukokuussa, elämä palautui hetkeksi lähemmäs normaalia. Ravintolat avautuivat ja matkustamaankin pääsi oman alueen ulkopuolellekin. Elokuussa Italian koronatilanne oli itse asiassa Euroopan parhaimpia ja siksi me pääsimme jopa Suomeen lomalle: Italia oli Suomen viranomaisten listalla vihreä maa. Sehän vaikutti huhtikuussa lähes mahdottomalta ajatukselta.

Olin toki varautunut siihen, että loma Suomessa voisi tuntua Italian kuukausia kestäneen lockdownin ja edelleen voimassa olevien rajoituksen jälkeen oudolta, mutta se oli silti sokki, joka alkoi jo lentokoneessa. Elokuussa ei Suomessa vielä juuri kukaan käyttänyt maskeja, ei edes lentokentällä terminaalien ulkopuolella, pikkupaikkakunnista nyt puhumattakaan. Meidän maskeillemme naurettiin, mutta toisaalta ne tuntuivat saavan ihmiset pitämään sitä tarvittavaa etäisyyttä: kukaan ei tunkenut ihan kylkeen kaupassa. Tuntui kuitenkin oudolta, kun kauppoihin pääsi ilman mitään rajoituksia ja bussit ja junat näyttivät täpötäysiltä. Olin hyvin tyytyväinen, että päädyimme vuokraamaan auton reilun kolmen viikon lomamme ajaksi!

Elokuussa Suomessa tuntui olevan käsitys, että korona tulee edelleen vain ulkomailta. Ulkomaille uskaltautuneet suunnilleen kivitettiin vastuuttomina, kun taas oli ihan ok mennä huvipuistoihin, karaokebaariin, konserttiin tai Kolille tungeksimaan. En tiedä, onko nytkään kaikille selvää, että omalla käyttäytymisellä on isompi rooli koronan leviämisessä kuin atkakohteella.

Olimme aikoneet viettää suurimman osan lomasta mökillä, mutta loman lopuksi halusimme olla muutaman päivän Helsingissäkin ja tavata ystäviä. Loman edetessä Suomen huoleton meininki sai kuitenkin muuttamaan suunnitelmia ja peruimme jo sovitut tapaamiset. Se ei ollut helppo päätös, sillä pitkän ja yksinäisen eristyselämän jälkeen olisin todellakin halunnut nähdä kavereita, syödä tai kilistellä laseja yhdessä! Mutta juuri tuon neljän kuukauden lockdownin vuoksi tuntui mahdottomalta ajatukselta mennä kylään ystäville, jotka ovat liikkuneet vapaasti ja maskitta ympäri Suomea ja osa ulkomaillakin. Tiedän, että muutama kaveri tästä loukkaantui, eristyselämän ja kaikenlaisten rajoitusten vaikutuksia on vähän vaikea selittää sellaiselle, joka ei niitä ole itse kokenut.

Valitettavasti Italiassakin otettiin lomakautena vähän rennommin, sillä kotiin palattuani näin niin poskisuudelmia, otsaansa maskilla pyyhkiviä ihmisiä kuin jonoja nähtävyyksiinkään. Italiassahan ei ollut kesällä oikeastaan mitään matkustusrajoituksia tai karanteenisuosituksia omille, eikä EU-kansalaisille. Vaikka turisteja tuli Italiaan tietenkin paljon vähemmän kuin tavallisina kesinä, kyllä heitä kuitenkin riitti. Tietenkin myös italialaiset itse nauttivat liikkumisvapaudesta ja matkustivat rantakohteisiin ja kakkoskoteihin aivan kuin ennenkin. Sardiniasta ja monesta muusta suositusta rantakohteesta tuli suorastaan koronalinkoja ja koronatartuntalukemat lähtivät uuteen nousuun.

Toisen aallon torjuntayritykset maskipakosta ulkonaliikkumiskieltoon

Koulut avautuivat kuitenkin normaalisti syyskuussa. Tai no, normaalisti ja normaalisti: luonnollisesti kouluissakin oli maskipakko. Aluksi sallittiin kangasmaskitkin, mutta aika nopeasti tuli määräys, että sai käyttää vain kirurgisia kertakäyttömaskeja, joita piti varata mukaan vähintään 2 per päivä. Poikamme koulussa oppilaat testattiin koululla joka toinen viikko. Siis kaikki oppilaat. Sairaspoissaolon jälkeen kouluun sai palata vain negatiivisen testituloksen kanssa. Välillä harjoiteltiin etänä opiskelua, ihan vaan siltä varalta, että koulut taas suljettaisiin. Niin kuin ne sitten suljettiinkin, ensin lokakuun lopulla niin, että paikalla sai olla kerrallaan vain puolet oppilaista ja marraskuun alussa sitten toisen asteen koulut siirtyivät kokonaan etäopetukseen. Koulut ehtivät olla auki 87 päivää, mikä oli sikäli hyvä, että opettajat ehtivät tavata lukion aloittaneet ennen etäopetukseen siirtymistä.

Maskit määrättiin pakollisiksi sisätiloissa jo keväällä. Samaan aikaan niitä alkoi ilmestyä myös katukuvaan. Itse en kuitenkaan käyttänyt maskia ulkona esim. koiralenkillä, vaan luotin enemmän etäisyyksiin. Kun Lazion alueella määrättiin lokakuun alussa ja koko Italiassa 7. lokakuuta maskit pakollisiksi kaikille yli 6-vuotiaille myös ulkotiloissa, laitoin sen toki kasvoille mussuttamatta. (Ja pidin edelleen niitä etäisyyksiäkin.) Maskia ei tarvitse pitää koko ajan, jos paikalla ei ole muita ihmisiä, mutta sellainen on oltava aina mukana ja laitettava päälle tarvittaessa. Maskia ei tarvitse pitää urheillessa, eikä tietenkään, jos siihen on terveydellinen este.

Italian hallitus määräsi muutamia muitakin uusia sääntöjä samaan aikaan maskipakon kanssa, esimerkiksi tanssiminen ja laulaminen juhlissa ja ravintoloissa kiellettiin. Ravintolat saivat kuitenkin pysyä auki, samoin kuntosalit, uimahallit ja teatterit. Matkustusrajoituksia ei vielä tullut, mutta Espanjasta, Maltalta, Iso-Britanniasta, Hollannista, Belgiasta ja kaikista Euroopan ulkopuolisista maista tulevien oli käytävä koronatestissä Italiaan saavuttuaan. Koronasääntöjen rikkomisesta voi saada 400 – 1000 euron sakot.

Lokakuun lopulla hallitus sitten antoi määräyksen joka oli täysin italialaisten tapojen vastainen, nimittäin 26. lokakuuta lähtien Italian baarit ja ravintolat täytyi sulkeutua jo klo 18! Siis kuudelta! Ennen edes säällistä aperitivoaikaa, illallisajasta puhumattakaan! Suurin osa ravintoloista ei normaalioloissa edes avaudu ennen klo kahdeksaa illalla ja silloinkin niissä sai illastaa yksinään, sillä italialaiset tulivat paikalle paljon myöhemmin. En enää muista, tuliko lokakuussa jo rajoitukset kuinka monta henkilöä saa olla pöydässä, sillä itsehän en ole syönyt, enkä ravintolassa sisätiloissa maaliskuun alun jälkeen, paitsi perheeni järjestämällä syntymäpäivämatkalla pienessa toscanalaisessa yhden Michelin tähden ravintolassa.

Ravintolat saivat yhä myydä noutoannoksia kuuden jälkeenkin, mutta alkoholia ei saanut myydä klo 18:n jälkeen. Myös kuntosalit, uimahallit ja elokuvateatterit suljettiin. Kaikki yli kuuden hengen juhlat kiellettiin. Kuinkahan paljon peruttuja häitä on tänä vuonna ollutkaan?

Jako keltaisiin, oransseihin ja punaisiin alueisiin

Marraskuun alussa pääministeri allekirjoitti taas uuden DPCM:n (decreto del Presidente del Consiglio dei ministri ) eli hallituksen asetuksen. Nämä allekirjoitukset tapahtuvat aina myöhään illalla ja säännöt tulevat voimaan suunnilleen seuraavana päivänä. Ne voi lukea Italian hallituksen virallisesta lehdestä La Gazzetta Ufficialesta tai yrittää saada tolkkua eri medioiden tulkinnoista asetuksista. Joka tapauksessa 6.11. tuli voimaan asetus, jossa Italian alueet (joita on 20) jaettiin kolmeen eri tyyppiin: punaisiin, oransseihin ja keltaisiin. Keltaisilla alueilla uusia rajoituksia tuli melko vähän ja punaisilla puolestaan mentiin täysin kevään tapaiseen täyssulkuun. Aluejaolla pyrittiin siihen, ettei koko Italiaa suljeta, jos vain osassa on paha tilanne. Jako peruistui siis lähinnä todettujen koronatapausten määrään, mutta myös alueen hoitokapasiteetilla on vaikutusta. Esimerkiksi Calabriassa (saappaan kärki) oli asetuksen voimaan tullessa vähemmän koronatapauksia asukaslukuun suhteutettuna kuin Suomessa, mutta siitä tuli kuitenkin punaista aluetta, koska alueen resurssit hoitaa enempää tapauksia olivat jo äärirajoilla.

Myös koko Italiaa koskevia rajoituksia tuli voimaan marraskuun asetuksessa, esimerkiksi yöllinen ulkonaliikkumiskielto, museoiden sulkeminen ja toisen asteen koulujen siirtyminen täysin etäopetukseen. Nämä enimmäkseen yhä voimassa olevat rajoitukset ovat seuraavat:

Koko Italiassa

• Ulkonaliikkumiskielto öisin klo 22 – 05.
• Museot ja näyttelyt on suljettu.
• Kauppakeskukset suljetaan viikonlopuiksi niissä olevia ruokakauppoja lukuun ottamatta.
• Toisen asteen koulut (lukiot) ja yliopisto siirtyvät etäopetukseen.
• Kuntosalit, uimahallit, teatterit, leffateatterit pysyvät kiinni.
• Juhlat ja kaikenlaiset kokoontumiset on kiellettyjä.
• Maskeja tulee pitää kaikkialla, myös ulkona.

Keltaiset alueet

• Ravintolat ja baarit saavat olla auki klo 18 asti, mutta samassa pöydässä saa olla korkeintaan 4 henkilöä. Klo 18 jälkeen voi noutaa tai kotiinkuljetettuna, mutta alkoholin myynti on kielletty.
• Julkisten liikennevälineiden matkustajamäärät rajoitetaan puoleen.
• Kaupat saavat olla auki normaalisti (kauppakeskukset suljetaan viikonlopuiksi)
• Omalla alueella ja muilla keltaisilla alueilla saa liikkua vapaasti.
• Kotiin saa kutsua korkeintaan kuusi ihmistä.

Oranssit alueet

• Oransseilla alueella saa liikkua vain oman asuinkunnan alueella tai jos kunnassa on alle 3000 asukasta, niin 30 kilometrin säteellä siitä.
• Ravintolat ja baarit suljetaan, mutta ulosmyynti ja kotiinkuljetus on yhä sallittua.
• Liikkeet saavat pysyä auki.
• Oranssin alueen rajaa ei saa ylittää eli oranssilta alueelta ei saa poistua, eikä sille tulla.

Punaiset alueet

• Kaikki liikkuminen kodin ulkopuolella on kielletty muuta kuin välttämättömistä syistä. Tällaisia ovat esimerkiksi työ, jos sitä ei voi tehdä etänä, lasten vieminen kouluun, ruokaostoksilla käynti ja lääkärissä käynti.
• Kaikki kaupat ja liikkeet on suljettu ruokakauppoja, apteekkeja, bensa-asemia ja kampaamoita (!) lukuunottamatta.
• Ravintolat on suljettu, mutta kotiinkuljetus on sallittu.

Marraskuussa annettu DPCM oli voimassa 3. joulukuuta asti. Siinä vaiheessa me varmaan kaikki toivoimme, että tilanne olisi jouluun mennessä parantunut niin, että rajoituksia voitaisiin vähän höllentää ja saisimme viettää melko normaalin joulun. Niin ei valitettavasti käynyt, vaan yhä useampi alue muuttui joulukuun mittaan keltaisesta oranssiksi ja oranssista punaiseksi. Lazio, johon Roomakin kuuluu, pysyi keltaisena, mutta koska kaikki ympäröivät alueet olivat oransseja, liikkumaan pystyi ⁠vain Lazion alueella. Hyödynsin tämän tekemällä päiväretkiä, mutta silti: viimeisen peräti yhden yön reissun olen tehnyt varaustietojen mukaan 18. marraskuuta. Siis kaksi kuukautta sitten. Se oli kyllä oikein mukava reissu, hotellissa ei tainnut olla muita ja mahtava illallinen tuotiin huoneeseen.

Koronajoulu ja juhlakauden säännöt

Joulukuussa annetuissa asetuksissa rajoituksia osin tiukennettiin, mutta osin vähän höllennettiinkin. Jako keltaisiin, oransseihin ja punaisiin alueisiin pysyi voimassa ja tilannetta tarkasteltiin jatkuvasti. Museot, arkeologiset paikat, kuntosalit, elokuvateatterit ja bingot pysyivät kiinni. Samoin hiihtokeskukset. Yläasteen ja toisen asteen koulut olivat yhä etäopetuksessa. Ulkonaliikkumiskielto pysyi voimassa klo 22 – 05. Ravintoloiden piti (keltaisilla alueilla) yhä sulkeutua klo 18 ja pöydissä sai olla vain 4 ihmistä kerrallaan. Oransseille ja punaisille alueille ei saanut mennä.

Joulun aikaan (olikohan se 21.12 lähtien) oli sitten erityissäännöt ihan koko Italiassa. Italiaan tuloon piti olla erityinen syy, turismi ei käynyt (tätä ei kyllä juuri vahdittu) ja ulkomaille 21.12. – 6.1. matkustaville ja Italiaan ulkomailta tulleille määrättiin pakollinen karanteeni, jota saattoi lyhentää koronatesteillä. Jouluaattona, joulunpyhinä, uudenvuodenaattona ja -päivänä, loppiaisaattona ja loppiaisena sekä viikonloppuisin KOKO ITALIA oli punaista aluetta eli kotoa ulos ei ollut asiaa ilman lupalappua ja hyväksyttäviä syitä olivat kaupassa käynti, koiranulkoilutus ja muut sellaiset pakolliset. Väliarkipäivinä koko Italia oli oranssia aluetta eli oman kunnan alueella sai liikkua ilman lupalappua, mutta omasta kunnasta ei saanut poistua. Koska joululomalla tuppaa menemään päivät sekaisin tarkistin joka päivä lehdestä, mitä tänään saa tehdä ja mitä ei.

Vierailut yhden ystävän tai sukulaisen luona sallittiin punaisellakin alueella joulun aikaan. Kerran päivässä ja korkeintaan kaksi henkilöä + alle 14-vuotiaat lapset kerrallaan. Eihän tätäkään mitenkään voinut vahtia, mutta kyläilyn salliminen mahdollisti sen, että sääntöjä tiukasti noudattavatkin ja sakkoja pelkäävät saivat käydä mamman luona jouluna tai kaverin luona, jos tuntuu, että seinät kaatuu päälle.

Oman perheeni kannalta Iso-Britanniasta löytynyt uusi virusvariaatio aiheutti myös vielä käänteitä joulusuunnitelmiin. Kaikki Briteistä tulleet määrättiin koronatestiin, joten Lontoosta joulun viettoon tullut tyttäreni kävi testissä isänsä kanssa (joka joutui testiin myös, kun kollegalla todettiin koronatartunta) jouluaatto-aamun ratoksi, vaikka oli käynyt testissä myös ennen Lontoosta lähtöään. Paluulento Britanniaan tietenkin peruttiin ja paluuta takaisin piti vähän sumplia.

Tuota jouluaaton koronatestiä lukuun ottamatta joulumme ei eronnut aiemmista jouluista. Joulu on ennenkin pyhitetty kotona perheen kanssa ololle, elokuville, kirjoille ja lepäämiselle. Uudenvuodenaattona meille sen sijaan on tullut aina ystäviä juhlimaan, koska kattoterassiltamme näkyy Rooman ilotulitukset hyvin. Tänä vuonna saimme katsella ilotulitusta ihan kahdestaan. Hieno se oli, ei lainkaan huomannut, että Rooman pormestari oli kieltänyt iloyulitukset tänä vuonna…

Koulun tai siis lähiopetuksen piti alkaa loppiaisen jälkeen maanantaina, mutta aloituspäivää siirrettiin viikolla. Tietenkin ihan viime tipassa niin, että ehdimme käydä vaadittavassa koronatestissä.

Italian koronarajoitukset tällä hetkellä

16. tammikuuta tuli voimaan taas uusi hallituksen asetus koronatoimista, Conte allekirjoitti sen taas edellisenä iltana. Mitään suuria muutoksia edellisiin siinä ei tullut: jako keltaisiin, oransseihin ja punaisiin alueisiin ja ulkonaliikkumiskielto klo 22 – 05 pysyivät voimassa. Uutena houkuttelevana värinä tuli kuitenkin mukaan valkoinen alue eli hyvin pienen riskin alue, jolla saa olla ravintolat, baarit, elokuvateatterit, kaupat, museot, kirjastot ja kaikki muut toiminnot auki ihan normaalisti. Maskipakkoa lukuun ottamatta niillä voi elää vähän niin kuin ennenkin. Valkoiseksi pääsee, kun alueella on kolmen peräkkäisen viikon ajan alle 50 todettua koronatapausta 100 000:a asukasta kohti. Eli aikamoista utopiaa toistaiseksi.

Jonkin verran muutoksia tai tarkennuksia edellisiin rajoituksiin tuli tietenkin niin, että olen yhä hieman ulalla, mitä nyt saa tehdä DPCM:ssa kirjataan mm. seuraavat muutokset:

• Alueiden välillä liikkuminen kielletään kokonaan, siis myöskään keltaisilta alueelta ei saa mennä toiselle keltaiselle alueelle ilman pätevää syytä.
• Kadut ja aukiot ja muut paikat, joissa voi kokoontua, voidaan sulkea yleisöltä koko päiväksi tai tiettyinä aikoina kokoontumisten estämiseksi. Kotiin tai omaan yritykseen pääsee toki kuitenkin.
• Myös oransseilla ja punaisilla alueilla saa vierailla yhden ystävän tai sukulaisen luona päivittäin, jos olen ymmärtänyt oikein. Yksityisasunnoissa ei saa kuitenkaan olla kuin kaksi sellaista ihmistä kerrallaan, jotka eivät asu siellä.
• Oransseilla ja punaisilla alueilla baarit ja ravintolat pysyvät kiinni, keltaisilla ne saavat olla auki klo 18 asti. Niistä voi yhä noutaa tai tilata kotiinkuljetuksella annoksia, tosin uutena sääntönä on, että baareista ei voi noutaa klo 18:n jälkeen. Myös enotecat sulkeutuvat kuudelta.
• Hiihtokeskukset pysyvät kiinni 15. helmikuuta asti, jonka jälkeen ne voi avata myös harrastelijoille, mikäli alueen tilanne on tarpeeksi hyvä. Hiihtokeskukset ovat siis olleet monien pettymykseksi ja yrittäjien suruksi koko tämän kauden kiinni ja rinteille on päässeet vain ammattilaiset. Ei mitään Lapin kaltaista ryysistä Alpeilla!
• Keltaisilla alueilla museot, näyttelyt ja arkeologiset paikat avautuvat jälleen, mutta ne saavat olla auki vain arkipäivisin.
• Kuntosalit, uimahallit, huvipuistot, vedonlyöntipaikat, bingohallit, kasinot, teatterit, konserttisalit, elokuvateatterit, tanssisalit ja diskot pysyvät kiinni 5. maaliskuuta saakka.
• Yläasteen ja toisen asteen koulut avautuivat siis 18. tammikuuta, mutta paikalla saa olla vain puolet oppilaista kerrallaan. Esimerkiksi poikani käy siis koululla maanantaisin, torstaisin ja joka toinen keskiviikko. Muulloin on etäopetusta. Koulussa on käytettävä maskia ja kouluun pääsee vain, jos on osoittaa korkeintaan 72 tuntia aiemmin tehty negatiivinen koronatestitulos.

Tämä DPCM on voimassa 5. maaliskuuta asti, samalla rajoitukset mahdollistavaa poikkeustilaa jatkettiin kesään asti. Iloitsin etukäteen museoiden ja näyttelyiden avautumisesta, mutta turhaan, sillä koko ajan keltaisena pysytellyt Lazion alue muuttui oranssiksi viime lauantaina. Eli nyt Roomassa saa liikkua vain oman kunnan alueella ja ravintolat ja baarit ovat kiinni, vain ulosmyynti ja kotiinkuljetus sallitaan. Näin mennään ainakin viikko vielä. Tästä sovelluksesta voi muuten kätevästi tarkistaa Italian alueiden väritilanteen päivittäin.

Italian koronarajoitukset vs. Suomen tilanne

Olen edellä kuvannut, miten italialaiset ovat koronan vuoksi luopuneet lähes kaikesta tyypillisestä italialaisuudesta, tavoistaan ja kulttuuristaan. Poskisuudelmien sijaan italialaiset tervehtivät nyt hämmentyneinä kättä nostamalla. Ravintolassa käydään syömässä ihan outoon aikaan kuin jotkut pohjoismaalaiset. Aperitivo pitää nauttia – mamma mia! – keskellä päivää, jos sellaisen haluaa. Pitkät kolmen sukupolven sunnuntailounaat on kielletty. Kuntosalit ja hiihtokeskukset ovat kiinni, mutta onneksi liikkua voi ulkona puistoissa. Leffaan, konserttiin, museoon tai tanssimaan ei voi mennä. Elintärkeä jalkapallokaan ei ole nyt sama kuin ennen, sillä ottelut on keväästä asti pelattu ilman yleisöä, eikä kavereiden kanssa voi kokoontua kotiinkaan katsomaan tai lähteä sitten ulos autolla ajelemaan ja tööttäilemään, kun oma joukkue voittaa, koska ulkonaliikkumiskielto. Vedonlyöntipaikatkin ovat kiinni.

Erilaisissa ryhmissä kysellään suosituksia hyvistä maskeista, sellaisista, jotka eivät nouse silmiin, eivätkä kiristä korvien takaa. Koronatestit ovat käyneet valitettavan tutuiksi. Pikakoronatestin voi nyt tehdä monissa apteekeissakin, kattohinta sille on 22 euroa. Mutta joka kerta tulosta jännittää: en tiedä enää pelkäänkö positiivista tulosta koronan vuoksi vai siksi, että sitten joutuu taas eristyksiin. Vaikka vain perheenjäsen/ juuri tapaamani ystävä/ kollega olisi saanut sen positiivisen tuloksen.

Puhumattakaan siitä, kuinka monet tuhannet tai kymmenet tuhannet (hurjimpien arvioiden mukaan jopa miljoonat, mutta todenmukaisia lukuja on tässä kaoottisessa maassa vaikea löytää) ovat menettäneet työpaikkansa ja elantonsa. Sitä ei oikein pysty edes ajattelemaan, niin sydämessä vääntää.

Tätä taustaa vasten sekä syksyn mittaan kuulemani suomalaisten kehuskelu ankarilla koronatoimilla että hyvällä – tai nyt vain melko hyvällä – koronatilanteella saa päivästä riippuen naurun tai raivon partaalle. Te siellä Suomessa ette tiedä ankarista koronatoimista kuulkaa mitään! Ja se Euroopan paras koronatilannekin johtuu enemmän siitä, että Suomi on niin harvaan asuttu maa ja kulttuurista, jossa etäisyyksien pitäminen on luontevampaa kuin poskisuudelmat ja halaukset. Suomen tilanne voisi oikeasti olla todella hyvä, jos sielläkin kaikki olisivat muuttaneet tapojaan edes jossain määrin yhtä paljon kuin täällä Italiassa.

Kärjistän nyt totta kai, sillä tiedän kyllä, että monet, ehkä jopa suurin osa suomalaisista noudattaa suosituksia, pitää huolella etäisyyksiä ja niitä maskejakin ja enemmänkin jo ennen niitä suosituksiakin ja toisaalta eivät kaikki italialaisetkaan niin kuuliaisesti rajoituksia noudata (mistä näen todisteita päivittäin)… Mutta tänne Italiaan näkyy vain sellaisia uutiskuvia Suomesta, joissa jengi ryysii jonkun tokmannin avajaisiin, alennusmyynteihin, Prismaan viikonloppuostoksille, Kolille tönimään toisiaan parhaan kuvanottopaikan edessä tai Lapin hiihtokeskusten monojen sovitteluun vieri vieressä, ilman maskeja. Niistä syntyy kuva, että Suomessa ei ole koronasta kuultukaan, vaikka samanlaisia kuvia saisi Roomasta varmaan joka päivä. Täällä kun on niin paljon väkeä, että ihan tavalliseen kauppaankin voi syntyä samanlainen jono kuin Keskisen kyläkauppaan alennusmyyntiaikaan ja puiston venyttelytangolla on yhtä paljon väkeä kuin Levin hiihtohissijonossa.

Loppujen lopuksi tämä koronasta eroon pääseminen on kiinni meistä itsestämme. Hallitukset voivat antaa suosituksia tai – kuten täällä Italiassa – rajoituksia, joiden rikkomisesta voi nyt saada jopa 2000 euron sakot, mutta niiden noudattaminen vaatii meidän omaa panostamme. Ja paljon vaatiikin: koronaväsymystä on takuulla jo meillä kaikilla, kun ei tälle kaikista toimista huolimatta loppua näy! On ikävä ystävien ja sukulaisten näkemistä, ravintolaillallisia, juhlia, matkustamista ja kaikkea sitä, mikä ennen oli normaalia. Mutta koitetaan jaksaa vielä vähän ja toivotaan, että rokotukset tuovat vapauden takaisin.

Pahoittelen, että tästä tuli tällainen pienoisromaani. Mutta olen kirjoittanut ensimmäisen version ehkä neljä kuukautta sitten ja uskokaa pois, jätin paljon poiskin. Nyt kun blogikirjoittamisen pää on auki, voi siirtyä ehkä hauskempiin aiheisiin!

Korona käy myös mielialan päälle, joten olisi kiva jos piristäisit minua kommentilla!