Laskeskelin tässä yksi päivä, että nyt lähestyvä joulu on meidän kymmenes – tai ehkä jopa yhdestoista – joulu Italiassa. Jouluja on vietetty niin Pohjois-Italiassa kuin täällä Roomassakin, joten tähän mennessä pitäisi siis olla italialaisten joulunviettotapojen tuttuja. Tosiasiassa kuitenkin monet italialaiseen jouluun kuuluvat perinteet jäävät kokosuomalaiselle perheellemme vieraiksi, sillä meidän jouluumme ei kuulu niin jouluateria italialaisen anopin luona kuin jouluyön messukaan.  En toisaalta mitään suomalaista jouluakaan ole edes yrittänyt tänne rakentaa, vaan suosiolla luopunut kinkusta, lanttulaatikosta ja rosollista, kun ainesten hankkiminen olisi työlästä, ellei mahdotonta. Täytyy sanoa, etten ihan hirveästi ole niitä edes kaivannut…

Meille on kehittynyt ihan omat perheen sisäiset joulunviettoperinteet. Itse asiassa tämä on juuri sitä tyypillistä italialaista joulua. Italiassa joulu on nimenomaan perhejuhla ja jokaisella perheellä on omat joulunviettotapansa. Ei siis oikeastaan ole mitään tyypillisiä italialaista jouluruokia tai paljon muitakaan koko Italiaa koskevia joulutapoja. Tämä käsitykseni vahvistui, kun kyselin eräässä Italian suomalaisten Facebook-ryhmässä italialaisista jouluperinteistä. Mutta keskustelussa tuli esiin pari yllättävääkin puolta joulusta Italiassa. Olen liittänyt tähän postaukseen muutamia lainauksia ryhmässä käydystä keskustelusta ja haluan kiittää lisätiedosta kaikkia niitä keskusteluun osallistuneita suomalaisia, joilla on kokemuksia ”oikeista” jouluista Italiassa!

Espanjalaiset portaat jouluna 2017

Seimi, joulukuusi ja muut joulukoristeet

Joulukausi alkaa Italiassa 8. joulukuuta, joka on neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen muistopäivä. Minulle paljastui vasta muutama vuosi sitten, ettei tätä luterilaiseen kirkkoon kuulumatonta pyhäpäivää vietetäkään sen kunniaksi, että Maria sikisi pyhästä hengestä, vaan siksi, että katolisen näkemyksen mukaan myös Maria itse on perisynnitön ja saanut alkunsakin siis synnittömästi. No olipa tästä pyhäpäivän syystä mitä mieltä tahansa, niin se on joka tapauksessa kansallinen vapaapäivä ja se päivä, jolloin koti ja kaupunki koristellaan jouluksi.

Tänä vuonna olin itsekin kerrankin ajoissa ja hankin joulukuusen jo joulukuun alussa. Kahdeksannen päivän jälkeen kuusen löytäminen on hankalaa, kun valikoima ei enää ole parhaimmillaan. Parin neulastensa varistaneen oikean kuusen jälkeen päädyin tänä vuonna siistiin ja tuuheaan pihtaan. Joulukuusethan myydään täällä JUURINEEN, joten kuusenjalkaa ei tarvita, kun kuusi istutetaan ruukkuun. Siitä sen voi siirtää joulun jälkeen vaikka ulos kasvamaan. Meillä oli yksi kuusi kolme joulua, kun se kesti hyvin terassilla.

Piazza Venezian joulukuusi vm. 2017

Spelacchio
Rooman kaupungin kohua herättänyt joulukuusi Piazza Venezialla ei selvinnyt edes jouluun asti. ”Spelacchioksi” (kapinen raato) ristitty kuusi pudotti neulasensa jo pystytysvaiheessa.

Italialaisin joulukoriste on kuitenkin seimi. Italialaisseimet eivät ole mitään yksinkertaisia talliasetelmia, joissa olisi vain Jeesus-lapsen ydinperhe ja ehkä paimenia ja tietäjiä, vaan seimiasetelmissa voi olla mitä tahansa hahmoja ja paikkoja makkarakauppiaista leipureihin ja tavernoista vaikka jalkapallokenttiin asti. Isoja seimirakennelmia on mukava kiertää katsomassa kirkoissa ja piazzoilla. Roomassa eri alueiden seimiin voi tutustua myös Piazza Popolon reunalla pidettävässä perinteisessä 100 Presepi -näyttelyssä ja ympäri vuoden seimimuseossa. Monilla pienemmillä kylillä ja kaupungeilla on myös eläviä seimiä, joissa voi kierrellä oikeiden eläinten ja seimen hahmoiksi pukeutuneiden ihmisten joukossa.

Paras paikallinen jouluun liittyvä traditio meillä on elävässä seimessä käyminen. Se pidetään ihan kotimme vieressä: eläimiä, leivän ja juuston maistiaisia ja vanhojen ammattien esittelyä, ja tietysti Jeesuslapsi. Siellä on aina ihana tunnelma, pimeys ja loimuavat nuotiot ja eläinten äänet.

Santi Damiano e Cosma -kirkossa on seinän kokoinen seimi esillä ympäri vuoden.

Yksityiskohta Santi Damiano e Cosman seimestä

Seimiä ja oikeaa joulukuusta lukuunottamatta italialaisten joulukoristeet ovat enimmäkseen horror-osastoa. Etenkin jouluvalot. On ilmeisesti ihan mahdotonta löytää jouluvaloja, jotka eivät vilku ja vaihda vilkkumistapaa ja väriä muutaman sekunnin välein.

Herkkua on siinä monenlaista

Jouluaatto Italiassa

Yksi asia, mihin en ole kymmenessäkään vuodessa oikein tottunut on se, että jouluaatto on täällä ihan tavallinen arkipäivä. Kun Suomessa on julistettu jo joulurauha ja viimeisetkin kaupat sulkeneet ovensa puolen päivän aikaan, Italiassa on täysi hulina päällä iltaan asti. Jouluaatto ei siis myöskään ole mikään kansallinen vapaapäivä ja kaupat ja ravintolat ovat auki ihan normaalisti.

Via Condolottin jouluvalot

Joulun vietto aloitetaan kuitenkin monissa perheissä aattoiltana. Italiassa kun ollaan, ruoka ja ateriat ovat keskeinen osa juhlaa kuin juhlaa, myös joulua. Italiassa ei kuitenkaan ole jälkiruokia ja muita herkkuja lukuunottamatta mitään sellaista jouluruokaa, jota jokaisen pöydässä pitäisi olla jouluna. Aattona syödään kalaa, mutta sekin voi olla mitä tahansa: äyriäisiä, gratinoituja simpukoita, pasta alle vongolea, marinoituja mustekaloja. Koska monilla on takana työpäivä, niin jouluaaton ateria on melko vaatimaton ja syödään vain oman perheen kesken. Mutta toisissa perheissä se on toinen joulun juhla-aterioista. Yksi Italian suomalaisten Facebook-ryhmän jäsenistä kertoi, että heillä Calabriassa jouluaattona tarjotaan aina 13 erilaista kalaruokalajia ja pöytään katetaan yksi tyhjä paikka, joka jätetään aatttoyöksi pöytään.

Anoppi hoitaa jo antipastona esim. 4 – 5 erilaista ruokaa, kuitenkin siten, että yhteensä on aina 13. Joka vuosi vähän eri. Ja se tyhjä kattaus jätetään Jeesus-lapselle. Joissakin perheissä poismenneille läheisille.

Aattoillan aterian jälkeen mennään keskiyön joulumessuun. Jos jaksetaan. Aika moni ei jaksa ja toisaalta nuoret jaksavat vielä sen jälkeen lähteä juhlimaankin.

Joulun kohokohta: joulupäivän lounas

Suurimmalle osalle italialaisista joulupäivä on kuitenkin se suurin juhlapäivä ja silloin kokoonnutaan koko suvun voimin jouluaterialle, jota syödään pitkään ja hartaasti. Monen sukupolven joulupöydässä voi olla lähemmäs viisikinkymmentä henkeä. Yksin ei kuitenkaan tarvitse kenenkään joulupäivän aterian vuoksi rehkiä ja stressata, vaan etukäteen päätetään, kuka tuo mitäkin. Koska mitään ”pakollista” vain jouluna tarjottavaa jouluruokaa ei ole, jouluateriaa voi hyvin keventää ja nykyaikaistaa. Usein tarjolla on kuitenkin jotain suuritöisempää itse tehtyä pastaa kuten cannelloneja tai tortellini al brodo, itse tehtyjä täytettyjä tortellinoja aidossa, kotona keitetyssä lihaliemessä. Pääruokana tuntuu monilla olevan lammasta, ehkä takassa grillattuna kuten yhdellä Facebook-ryhmän jäsenellä.

Yleensä on päätetty porukalla, onko lihaa vaiko kalaa ja kaikki osallistuvat valmisteluihin: erilaisia alkupaloja, pari pasta- tai riisiruokaa ja pääruoka. Salaattia tms. vihannesta. Jälkkärin olen tehnyt minä ja lisäksi panettone, jos vielä jaksaa.

Joulupäivän lounaalla alkupalojen jälkeen itse tehtyä pastaa, tänä vuonna appeni sisar on jo tehnyt kurpitsatäytteiset cannellonit pakkaseen. Suolainen piirakka ym. nuorten toivomuksesta.

Juomat ovat myös tärkeitä, viinit ja jouluksi ollaan ostettu myös grappaa, portoa ja rommia, joskus myös Sambucaa. Niitä riittää sitten keväälle asti.

Jouluaterian kattauksesta syntyi hykerryttävin keskusteluketju FB-ryhmässä. Italiassa näyttää olevan kattauksessa kaksi koulukuntaa. Toiset kattavat pöytään parhaimman astiaston, kristallit ja hopeat, olipa jonkun anopilla ihan erikseen jouluastiasto. Toiset sitten taas – muoviastiat. Punaiset muoviset kertakäyttöastiat.

Se, mikä itselläni hämmästytti oli muovilautaset. Ja kupit. Sellaiset puoli grammaa painavat hökötykset, jotka hajoo käsiin ja kaatuilee jatkuvasti pitkin pöytiä. OMG.

Eikö löydy niitä kertakäyttömukin pidikkeitä? Meillä (anopilla) on ja kaikilla oma väri. Samoin lautaselle on sellainen rautainen pohjus. Prokertsikäyttäjä.

Tätä en ole koskaan tajunnut, siis oikeesti. Maailman paras ruoka ja maailman tökeröimmät kattaukset.

Astiastot on lasin takana kaapissa. Samoin erilaiset lasit. En tiedä, mikä juhla pitäisi olla, että ne otettaisiin esille…. Spumante muovimukista on todellinen pohjanoteeraus!

Olen samaa mieltä.

Usein tunteja kestävän joululounaan jälkeen pelataan korttia tai tombolaa eli bingoa. Ehkä pienestä rahasummastakin. Tai katsotaan cinepanettone eli joku kamala italialainen joulukomediafilmi. En ole yhtäkään nähnyt, mutta jo niiden mainoksista päätellen olen iloinen, ettei kuulu minun jouluperinteisiini!

Ystävien ja perheen muistaminen eli milloin ne lahjat jaetaan?

Joulupöydässä on usein jälkiruoaksi – tai sen lisäksi – jompi kumpi italialaisista joulukakuista, panettone tai pandora. Nämä näyttäviin laatikoihin pakatut ja silkkipaperiin käärityt kakut ovat suunnilleen ainoita joululle tyypillisiä asioita Italiassa. Ensimmäiset kakkulaatikot ilmestyvät kauppoihin jo marraskuussa ja joulua kohti mennessä näkee yhä useamman italialaisen kulkevat tuliaislaatikon kanssa, sillä panettone-laatikoita italialaiset vaihtavat keskenään siinä kun meillä Suomessa joulutähtiä tai muita joulukukkia. Myös erilaiset herkkukorit ovat tavallisia lahjoja ystäville ja sukulaisille. Koreista löytyy mm. (makeaa) kuohuviiniä, salamia ja cotecchinoa (uuden vuoden makkaraa) ja ehkä torroneakin. Tai sitten panettone tai pandora.

Panettoneja

Joulukortit eivät tunnu kuuluvan italialaiseen jouluperinteeseen. Sen sijaan henkilökohtainen tervehdyskäynti joulunpyhinä kyllä. Ja nykyään joulupäivänä (tai jo jouluyönä) on tietenkin pakko lähettää (mielellään joku vilkkuva ja äänekäs) viesti KAIKILLE tuttaville ja jokaikiseen Whatsapp-ryhmään. Jokaikisen ryhmään kuuluvan.

Italiassa (ainakin tuolla Salentossa) ollaan vielä tavallista sosiaalisempia joulupyhinä, kierretään kaikki comparet ja comaret, serkut ja serkun serkut ja naapurit ja viedään ”Auguri di Buone Feste”.

Mutta milloin ne varsinaiset joululahjat jaetaan? Yllätys yllätys, tässäkään ei vallitse mitään konsensusta saapasmaassa, vaan kukin perhe tekee kuten lystää. Ennen muinoin italialaiset joutuivat odottamaan loppiaiseen, kunnes Befana-noita toi lahjat kilteille lapsille. Nykyään monen luona vierailee Babbo Natale eli joulupukki tai ainakin käy jättämässä paketit oven taakse. Jouluaattona tai joulupäivän aamuna.

Joulu Italiassa on siis samanlaista kuin elämä Italiassa ylipäätään: meluisaa, säännöistä piittaamatonta, yksilöllistä ja täynnä hyvää ruokaa ja juomaa. Hyvää ja oman näköistä joulua itse kullekin blogin lukijalle!


Kommentit

34 vastausta

  1. Sanna avatar
    Sanna

    Moikka! Yritin etsiä netistä, mutta en millään meinannut löytää kunnollista vastausta. Ollaan menossa 24.-27.12 Milanoon ja onko sulla tietoa onko 25.-26.12 mikään auki esim ravintolat vai onko kaikki kiinni? Ja 27.12 taitaa olla ihan normaali päivä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *