Viime syksynä ei voinut välttyä siltä tiedolta, että niin Tallinnaan kuin Tampereellekin on avattu trendikäs kissakahvila. Sen verran niistä kirjoitettiin niin lehdissä kuin somessakin. Tai ainakin minun naamakirjani täyttyi kissakahvilassa vierailleiden hellyttävistä kuvista. Eikä kissakahvilabuumi selvästikään ole laantumassa ainakaan matkablogien mukaan, sillä viimeisen parin viikon sisällä olen lukenut Tampereen Kurnauskis-kahvilasta Meriharakan blogista, Tallinnan Nurrista Sanna Walleniuksen blogista ja korealaisesta kissakahvilasta Veera Bianca-blogista.
Rooman kissakahvila ei todellakaan sijaitse keskellä kauneinta Roomaa, vaan vähän ankealla Ostiensen alueella muutama sata metriä Piramiden metropysäkiltä. Sinne siis on hyvä suunnata, jos on sellaisessa harhakäsityksessä, että täällä kaikki asuvat antiikin raunioiden keskellä postikorttimaisemissa. Itse kahvila on kuitenkin viehättävästi pohjoismaiseen makuun sisustettu. Kissojen ehdoilla tietenkin: kahvilassa oli iso kiipeilypuu, aukkoja, hyllyjä ja laatikoita, joissa kissojen oli helppo liikkua kerroksesta toiseen.
Jos haluaa vain nauttia kahvikupposen kissoja silitellen, voi suunnata suoraan yläkertaan. Mutta me tulimme paikkaan kissojen lisäksi myös sen kasvisruoan takia, joten jäimme lounaalle alakertaan. Ja voin todella suositella paikkaa sen erinomaisen vegaaniruoan takia (myös lihansyöjille)! Oma sieniannokseni perunalohkojen kanssa oli niin mahtavan hyvää, että piti kysyä, miten se oli valmistettu. Yksinkertaisuus oli siinäkin valttia: vain oliiviöljyä, vähän valkoviiniä, persiljaa ja valkosipulia (?). Tyttären pasta-annosta sai vähän odotella, koska se oli valmistettu pitkän keittoajan vaativasta täysjyväpastasta ja oli ehkä vähän liian al dente vielä saapuessaankin. Aterian kruunasivat jälkiruoaksi nauttimamme raakakakkupalat, jotka tosin nostivat lounaan hintaa. Muutenkaan Romeow ei ollut ihan edullisimmasta päästä vallankaan kahvittelumielessä. Kahvi (eettinen ja luomu) taisi maksaa pari euroa ja vegaaninen cappuccino soija-, manteli- tai kauramaidosta peräti 3,5 euroa eli n. 3,5 kertaa enemmän kuin normicappuccino. Varsinaiset ruoat olivat kyllä ihan keskitasoa. Siis hinnaltaan, maultaan selvästi keskitason yläpuolella.
Mutta entäs ne kissat sitten? Lounasaika ei selvästikään ollut paras aika kissojen kanssa seurusteluun, sillä kahvilan kissa-asukkaat olivat enimmäkseen päiväunilla. No kyllä muutama tassutteli lounaan aikanakin jalkoihin kiehnäämään. Eikä ikkunapöydästä kannattanut poistua nenää puuteroimaan, sillä auringossa kylpevä tuoli oli nopeasti vallattu.
Romeow Cat Bistrot, Via Francesco Negri, 15. Avoinna ti – la 10.30 – 23, su 11 – 16.
Hei, mä heräsin. |
Vastaa