Aurinko näyttäytyi parin viikon sateisen ja kylmän jakson jälkeen. Yhdentoista asteen päivälämpötila tuntuu todella kalsealta, kun mukavan lämmintäkin jo ehti olemaan. Auringossa kevään merkitkin huomaa paremmin. Puiden lehdet ovat jo hiirenkorvilla, mutta koska täällä on ympäri vuoden melko vihreää, niin kukkien puhkeaminen tuo kevään tunnun selvemmin esiin.  Nämä kukat eivät ole ihan oikeita kirsikankukkia (kai?), mutta muistuttavat mielikuvaani niistä tarpeeksi, että voisin hehkuttaa kirsikankukista ja Rooman keväästä vaikkapa somessa. Älkää vain kysykö, mitä nuo kukat oikeasti ovat. Siis minulta ainakaan.

Blogini ensimmäinen nimen mukainen näkymä kattoterassilta, ta-daa!

Kukkien lisäksi kevään tulo näkyy torien ja vihanneskauppojen tiskeillä. Nyt on  nimittäin artisokka-aika parhaimmillaan. Lähes jokaisen roomalaisravintolan alkupalalistalta löytyviä carciofi alla romana tai  alla giudia eli artisokkia roomalaiseen tapaan (oliiviöljyn, valkosipulin ja yrttien kanssa marinoituna) tai juutalaiseen tapaan (paistettuna) saa aidoista roomalaisartisokista valmistettuina vain helmikuusta toukokuuhun. Artisokkia myydään myös valmiiksi leikattuina, mikä helpottaa meitä niiden käsittelyyn tottumattomampia.

Muita kevään merkkejä ovat muurahaiset (ensimmäinen invaasio pöydälle unohtuneiden murusten luota bongattu) ja sameat lasit. Luit oikein: sameat lasit. Vedestä tulee täällä keväisin jotenkin sameaa niin, että laseihin jää astianpesukoneenkin jälkeen himmeä pinta. Onkohan paikallisilla kirkkaan pinnan saamiseksi joku niksi?