Kirsikankukkia, artisokkia ja muita kevään merkkejä

Aurinko näyttäytyi parin viikon sateisen ja kylmän jakson jälkeen. Yhdentoista asteen päivälämpötila tuntuu todella kalsealta, kun mukavan lämmintäkin jo ehti olemaan. Auringossa kevään merkitkin huomaa paremmin. Puiden lehdet ovat jo hiirenkorvilla, mutta koska täällä on ympäri vuoden melko vihreää, niin kukkien puhkeaminen tuo kevään tunnun selvemmin esiin. Nämä kukat eivät ole ihan oikeita kirsikankukkia (kai?), mutta muistuttavat mielikuvaani niistä tarpeeksi, että voisin hehkuttaa kirsikankukista ja Rooman keväästä vaikkapa somessa. Älkää vain kysykö, mitä nuo kukat oikeasti ovat. Siis minulta ainakaan.

Kukkaa pukkaa myös kotiparvekkeella. Huomasin nimittäin muutama päivä sitten, että riippupelargonioissa on nuppuja ja jopa kukkakin! Ehti jo paniikki tulla: taasko olen myöhässä, eiks näihin pitäis mullatkin vaihtaa talvehtimisen jälkeen. Onneksi paremmin asioista tietävä ystävä lohdutti, että kyllä vielä ehtii ja kannattaa vaikka leikatakin. Joten lykkäsin hommaa vielä vähän…domani, domani.

Kaiken keväisen vastapainoksi kattoterassilta voi nähdä luntakin. Vuorilla ei vielä viherrä, kuten tämä tänään iltapäivällä otettu kuva osoittaa. Ja älkää kysykö vuorten nimeäkään.

Blogini ensimmäinen nimen mukainen näkymä kattoterassilta, ta-daa!

Kukkien lisäksi kevään tulo näkyy torien ja vihanneskauppojen tiskeillä. Nyt on nimittäin artisokka-aika parhaimmillaan. Lähes jokaisen roomalaisravintolan alkupalalistalta löytyviä carciofi alla romana tai alla giudia eli artisokkia roomalaiseen tapaan (oliiviöljyn, valkosipulin ja yrttien kanssa marinoituna) tai juutalaiseen tapaan (paistettuna) saa aidoista roomalaisartisokista valmistettuina vain helmikuusta toukokuuhun. Artisokkia myydään myös valmiiksi leikattuina, mikä helpottaa meitä niiden käsittelyyn tottumattomampia.

Muita kevään merkkejä ovat muurahaiset (ensimmäinen invaasio pöydälle unohtuneiden murusten luota bongattu) ja sameat lasit. Luit oikein: sameat lasit. Vedestä tulee täällä keväisin jotenkin sameaa niin, että laseihin jää astianpesukoneenkin jälkeen himmeä pinta. Onkohan paikallisilla kirkkaan pinnan saamiseksi joku niksi?

Kommentit

4 vastausta

Heli

Olen ihan varma, että vastasin tähän jo. Tää tietokonenero on taas sössinyt jotain. Mutta siis vastaus oli, että kyllä mulle sopii hyvin, että ovat kirsikoita, mutta ei niihin kyllä kirsikoita tule. Oisko joku koristelajike? Tai sit linnut syö kirsikat ennen kuin ehdin huomatakaan.
Ja roomalaisartisokaksi pääsee kasvamalla Roomassa, tietenkin. Muodoltaan ne ovat pyöreitä, pallomaisia. Ja todellakin suurta herkkua, etenkin ravintolassa nautittuna. Itse tekemäni eivät (vielä) ole samalla tasolla, vaikka harjoittelukin on jäänyt aika vähälle.

Vastaa
Reija H

Kyllä ne näyttäisivät olevan kirsikoita. Upea kukka. Piirsin joskus lapsena niin kauniin kirsikkapuunoksan pinkkeine kukkineen, että melkein itsekin pökerryin :). En kuitenkaan muista, olenko nähnyt noita. Pakkohan niitä oli Minnesotassa olla, mutta kun siellä kaikki puut olivat todennököisimmin tyyppiä "americana", mistä tahansa suvusta (pihlaja amerikaana, lehmus amerikaana), niin puulajitunnistuksesta katosi mielenkiinto. Marimekon plagiaattiepäilyn neidonhiuspuuta siellä kuitenkin oli, ja se ei voi olla americana, kun sitä on yksi ja ainoa laji koko suvussa.

Vaan kysymys: mikä tekee aidon roomalaisartisokan? Se on kasvanut Roomassa? Vaiko hieman poikkeava lajike? Itse tutustuin koko vihannekseen interreililla 80-luvun lopulla (1980-luvun), Etelä-Ranskassa, missä se oli majoituspaikan ravintolan alkuruoka. Jonkinlainen jäykistyminen, kun ei koskaan ollut nähnyt mitään sen tapaistakaan, mutta sitten kaverin kanssa todettiin silmäviestityksellä, että katsotaan mitä eurooppalaiset tekevät. Ja hyvinhän se sitten matkimalla meni (muuten ei kyllä olisi mennyt).

Todellinen herkkuruokahan tuo on. USA:ssa se ei onneksi maksanut juuri mitään, joten pystyin opettamaan puolisollekin sen oikeaoppisen nautinnan. Omalla kasvimaalla tuli kokeiltua kerran, mutta niitä saatuja vauvan nyrkin kokoisia terttuja ei melkein raaski syödä…

Vastaa

Uudemmat kommentit