Tämä on ehkä kymmenes kahdestoista viidestoista versio postauksesta siitä, miten korona näkyy täällä Rooman arjessa. Ensimmäisen version kirjoitin kolmisen viikkoa sitten, kun ensimmäiset rajoitukset tulivat. Uutta tietoa, ohjeita ja rajoituksia tuli kuitenkin sitä tahtia, että kirjoittamani oli aina jo vanhentunutta. Ajattelin myös, ettei maailma todellakaan tarvi enää uutta koronajuttua. Mutta päätin nyt sellaisen kuitenkin julkaista.
Huom. Tässä postauksessa kuvaan vain, minkälaista on arkemme täällä Roomassa nyt, kun koko Italia on koronan vuoksi kotikaranteenissa. Kerron myös, miten nopeasti kaikki tapahtui: olen itsekin asiasta hämmentynyt. En ota kantaa siihen, onko Italian sen kummemmin kuin minkään muunkaan maan toimet olleet järkeviä tai riittäviä. Kukaan meistä ei olisi voinut kuvitellakaan tällaista tilannetta ja sen näin nopeaa etenemistä, enkä todellakaan haluaisi olla nyt se, jonka pitäisi tehdä nopeasti muuttuvien tietojen valossa miljoonien ihmisten elämään ja toimeentuloon liittyviä päätöksiä.
Olen pyrkinyt kuvaamaan myös oman asenteeni täyskäännöstä, vaikka minua hävettääkin tunnustaa, miten vähätellen koronaan suhtauduin. Tästä jutusta tuli aika pitkä, mutta toivon, että se herättää ajatuksia.
Tähän mennessä tapahtunutta
- Korona alkoi vaikuttaa elämäämme vajaa kolme viikkoa sitten sinä viikonloppuna, kun koronavirustartuntojen määrä nousi Pohjois-Italiassa silloisen näkemyksen mukaan rajusti n. 50:stä tapauksesta kahteensataan. Uutisiin levisi tieto, miten Italiassa oli määrätty karanteeniin kolme pikkukaupunkia kokonaan ja esimerkiksi Milanon koulut ja yliopistot suljettiin. Opetusministeriö päätti myöhään lauantaina 22.2. kieltää koronauhan vuoksi kaikki koulujen retket koko Italiassa. Kielto tuli voimaan heti, eikä poikamme päässyt siis sunnuntai-aamuna koulun matkalle Berliiniin; koululta tuli tieto asiasta juuri, kun olimme lähdössä lentokentälle. Parin tunnin harkinnan jälkeen peruimme myös oman viime tipassa suunnitellun lomamme, josta 17-vuotias ei innostunut. Puolisoni arveli myös, että joutuisi ehkä keskeyttämään lomansa ja palaamaan töihin koronatilanteen vuoksi. Kuten sitten joutuikin. Todettuja koronatapauksia oli tuolloin siis reilut 200 ja kuolleita yksi.
- Vietimme maanantain ja tiistain 24.–25.2. lomaa Roomassa. Kävimme katsomassa upean Ara Pacis-museon Sergio Leone -näyttelyn (menimme autolla, koska julkisilla liikkuminen jo arvelutti) ja ulkona syömässä. Poikamme hengaili kavereidensa kanssa, koska koulua ei voinut pitää, sillä puolet opettajista ja oppilaista oli ehtinyt lähteä koulumatkalle jo lauantai-iltana. Keskiviikkona puoliso joutui palaamaan töihin päättämään, mitä puoli vuotta suunnitellulle isolle kansainväliselle kokoukselle tehdään: monet osallistujat peruivat jo osallistumistaan, koska heidän kotimaansa kielsivät matkustamisen koko Italiaan. Kokousta siirrettiin. Todettuja koronatartuntoja oli tässä vaiheessa n. 350 ja ne rajoittuivat yhä Pohjois-Italian muutamaan alueeseen.
- Samalla viikolla koronatapausten määrä Lombardian, Veneton ja Emiglia Romanon alueella nousi nopeasti: tiistaina 25.2 tapauksia oli 322, torstaina 27.2. niitä oli 650 ja karkauspäivälauantaina 29.2. jo 1128. 2000:n tapauksen raja meni rikki 2. maaliskuuta. Sitä mukaa kun virustartunnan saaneiden (ja valitettavasti myös siihen kuolleiden) määrä nousi, tuli näille alueille uusia rajoituksia. Karanteenissa olevia kyliä oli jo 11. Jalkapallo-ottelut ja muut isot tapahtumat kiellettiin, karnevaalikulkueet kiellettiin, koulut suljettiin ja lopulta myös Venetsian kuuluisat karnevaalit peruttiin. Ihmisiä kehotettiin välttämään turhaa matkustamista ja tekemään mahdollisuuksien mukaan etätöitä, mutta matkustamista ei rajoitettu. Itse asiassa ulkoministeriö suositteli, että uusia koronalukuja ei raportoitaisi mediassa, sillä turistit alkoivat perua matkojaan kaikkialle Italiaan, vaikka virusta oli tuossa vaiheessa vain noilla muutamalla Pohjois-Italian alueella ja muu Italia oli turvallista aluetta matkustaa. Roomassa ei ollut tuolloin vielä kahta kiinalaisturistia ja yhtä Kiinassa ollutta sotilasta lukuunottamatta yhtään tapausta ja nekin oli todettu jo viikkoja aiemmin. Naureskelimme ystäviemme kanssa italialaisten draamalle, huhupuheille ja kuolemanpelolle. Eihän korona edes ole tavallista influenssaa vaarallisempi! Influenssaan ja muihin tauteihin kuolee koko ajan enemmän ihmisiä.
Mutta maailmalla oltiin jo huolissaan Italian korona-tilanteesta. Maa toisensa jälkeen kehotti tai kielsi kansalaisiaan matkustamasta Italiaan ja ilmoitti, että Italiasta paluun jälkeen pitää olla kahden viikon karanteenissa (usein palkattomalla). Tämän vuoksi suurin osa Italiassa pidettävistä tilaisuuksista peruttiin tai siirrettiin myöhemmäksi. Näiden joukossa oli myös Sisilian Cataniassa pidettävä TBEX-matkabloggaajakonferenssi, jolle minun oli määrä osallistua 5000 muun matkabloggaajan tai matkatoimiston kanssa tällä viikolla. Koronatapauksia oli tässä vaiheessa (2.3.) 2036 ja niistä Sisiliassa oli vain yksi.
- Koulu alkoi normaalisti maanantaina 3.3. Poika ehti käydä sitä kolme päivää, sillä 5.3. tuli ilmoitus, että kaikki Italian koulut ja yliopistot suljetaan 15.3. asti. Monet opiskelijat juhlivat sitä isoilla kotibileillä, lähtemällä ulos ja suunnittelemalla matkoja vähintään rannalle! Suurin osa italialaiskouluista ei ollut varautunut etäopetukseen ja eihän täällä Rooman alueellakaan ollut oikeastaan mitään hätää, sillä Roomassa todettuja virustapauksia oli vain muutama. Turistit olivat kuitenkin jo huomattavasti vähentyneet ja Roomassa oli paljon tavallista hiljaisempaa. Todettuja tapauksia oli Italiassa tuossa vaiheessa (siis 5.3.) 3858.
- Seuraavana viikonloppuna rajoitukset kovenivat, sillä uusien koronavirustartuntojen määrä kasvoi kasvamistaan. Torstaina 6.3. uusia tartuntoja todettiin 778 kappaletta, perjantaina määrä oli jo 1247 ja lauantaina 8.3. jo 1492. Uusien tartuntojen määrän kasvu johtuu osin siitä, että nyt kansalaisia testattiin enemmän: kun viikkoa aiemmin testejä tehtiin n. 3000, niin 8.3. niitä tehtiin jo 7875 päivässä. Kaikki tilaisuudet peruttiin ja jalkapallo-ottelut pelattiin tyhjille katsomoille. Puolisoni työmatkat peruttiin. Lauantaina 8.3. kaikki Italian museot, kuntosalit, uimahallit, kirjastot ja bingot (!) päätettiin sulkea Tapauksia oli tässä vaiheessa koko Italiassa 7375 ja vaikka suurin osa niistä olikin yhä Pohjois-Italiassa, virus oli levinnyt jo koko Italiaan.
- Seuraavana päivänä eli maanantaina 9.3. maailmalle levisi tieto, että Italian hallitus on päättänyt edellisenä iltana eristää 16 miljoonaa asukasta Lombardian, Veneton ja Emiglia Romagnan alueelle. Kuitenkaan kenellekään ei ollut vielä käytännössä selvää, mitä päätös tarkoitti. Osa näiden alueiden asukkaista oli rynnännyt kauppaan, osa suoraan asemalle ja junalla kotiin vanhempien luo etelämpään, sillä asemalla ei ollut mitään valvontaa. Myös kaikki alueella olevat turistit – niin italialaiset kuin ulkomaalaisetkin – saivat tietenkin palata koteihinsa. Tartuntoja oli tässä vaiheessa koko Italiassa 9172.
- Tästä kaikesta huolimatta olin vielä itse lähdössä tämän viikon maanantaina (siis vain muutama päivä sitten) Sisiliaan. Vaikka se konferenssi siellä olikin peruttu, niin paikalle oli tulossa viitisenkymmentä bloggaajaa, jotka eivät voineet tai oikeastaan halunneet perua maksettuja lentojaan ja majoituksiaan. Lisäksi Sisiliassa järjestettiin valtavalla työllä ohjelmaa peruuntuneen konferenssin sijaan meille, tietenkin viranomaisten jatkuvasti uudelleen asettamissa rajoissa: retki Etnalle, delfiinien katselua ja kävelykierroksia pienissä ryhmissä. Harkitsin mielestäni matkaa tarkkaan. Roomassa ei edelleenkään ollut juuri tartuntoja ja Sisiliassakin vain muutama, eivätkä nekään olleet Cataniassa, jonne olin menossa. Lisäksi en pitänyt itseäni minään supertartuttajana, sillä teenhän töitä kotona, enkä yleensäkään liiku juuri julkisilla. En ollut käyttänyt julkisia, enkä edes syönyt ulkona yli kahteen viikkoon. Lisäksi minulla ei ole täällä läheisiä, jotka kuuluisivat riskiryhmään ja olin ylipäätään aikonut pitää vapaaehtoista karanteenia Sisilian jälkeen. Näin jälkeenpäin asennettani voi syystäkin moittia vastuuttomaksi, vaikka toiminkin viranomaisten ohjeiden mukaan. Sillä voihan olla, että minulla on virus oireettomana ja olisin sen tartuttanut johonkin, joka kuuluu tai jonka läheinen kuuluu riskiryhmään. Kun pääministeri Conte sitten myöhään maanantai-iltana 9.3. ilmoitti dramaattisessa TV-puheessaan, että kaikki matkustaminen on kielletty, jäin tietenkin kotiin. Majoituspaikastani tuli viesti jo illalla, että maksavat täyden hinnan takaisin. Valtavan alkupettymyksen jälkeen olin tietenkin tyytyväinen, että en ehtinyt lähteä matkaan.
- Myös puolisoni työpaikka suljettiin tiistaina 10.3. Hallituksen edellisenä iltana määräämät rajoitukset julkaistiin kaikissa uutisissa: Ihmisten välillä pitää olla vähintään metri. Toisiin kuntiin EI saa matkustaa edes Italian sisällä, mutta työn vuoksi saa yhä matkustaa, jos työpaikka on eri kunnassa. Baarit, gelateriat ja ravintolat saavat olla auki klo 6 – 18. Kaupat ovat auki normaalisti, mutta vain yksi henkilö/ perhe saa käydä kaupassa ja henkilökunnan pitää vahtia, että asiakkaiden välissä on metri. Apteekit ovat auki. Vanhempien luona syöminen ei ole välttämätöntä ja isovanhempien tapaamista pitäisi välttää. Jumalanpalveluksia ja muita uskonnollisia toimituksia kuten häitä ja ristiäisiä ei pidetä, mutta kirkot ovat yhä auki. Lasten kanssa saa ulkoilla, mutta lasten välilläkin pitäisi olla se metri. Koiria saa yhä ulkoiluttaa myös. Ulkona liikkumista ei siis ole kielletty. Ruokalähetit ja muut kuriirit saava liikkua normaalisti. Todettuja koronatapauksia oli tässä vaiheessa 10 149.
- Rajuista toimista huolimatta todettujen koronatartuntojen määrä nousi hurjaa parin tuhannen tartunnan päivävauhtia niin, että tartuntoja oli torstaina 11.3. jo 12 462. Toistan, että osin todettujen tartuntojen määrä johtui yhä siitä, että testejä tehtiin paljon aiempaa enemmän. Joka tapauksessa hallitus päätti jälleen myöhään illalla 11.3. koventaa rajoituksia: Kaikki ravintolat ja baarit suljetaan. Kaikki ne liikkeet, joilla ei ole välitöntä tarvetta suljetaan, siis esimerkiksi kaikki vaatekaupat, sisustuskaupat, kampaamot ja muut. Ruokakaupat ja apteekit saavat olla yhä auki ja niiden lisäksi toisin kuin maailman uutisissa mainittiin, niin myös kaikki korjaamot, pesulat, lehtikioskit, tabaccheriat, LVI-liikkeet, pankit ja vakuutusyhtiöt. Kotoa ei saa poistua muista syistä kuin töihin tai sieltä kotiin, terveydellisistä syistä, ruokaostoksille ja muista tarpeellisista syistä kuten ulkoiluttamaan koiraa. Kaikilla tulee olla mukana nyt itse allekirjoitettu lupalappu, jossa selvitetään ulkona liikkumisen syy. Ystäviä ja perhettä ei saa tavata. Ulkona saa käydä yksin esimerkiksi lenkillä, mutta se ei ole suositeltavaa. Tätä arkea siis elämme nyt.
- Tätä kirjoittaessa sunnuntaina 15.3. todettuja koronatartuntoja on koko Italiassa 21 157. Tartuntatapauksia todetaan yhä siis yli 2000 päivässä. Suurin osa sairastaa taudin lievänä ja tartunnasta parantuneitakin on jo pari tuhatta. Mutta siihen kuolleita on myös jo 1440. Rooman alueella tartuntoja on 288. Todennäköisesti virus on useammalla, sillä täällä testejä tehdään vielä vähän.
∗Päivitys lauantaina 21.3. Koronavirustartuntoja on Italiassa todennettu nyt yhteensä 47 0021. Eli lähes 26 000 enemmän kuin viikko sitten. Kaikista toimenpiteistä huolimatta. Koronatartuntaan kuolleiden määrä on Italiassa nyt 4032 (637 enemmän kuin eilen). Koronaan kuolleista 87 % on yli 70-vuotiaita. Pysytään kotona.
Tässä on vielä tämä tartuntojen määrän hurja kasvu kolmessa viikossa graafisessa muodossa. Tiedot pohjautuvat Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (engl. European Centre for Disease Prevention and Control, ECDC) antamiin lukuisin. (Samanlaiset tiedot löytyvät joka maasta.) Huom. Graafi on tehty eilen 14.3. ,jolloin tapauksia oli 17 660. Eli yli 3000 enemmän kuin tänään.
- Graafia on päivitetty maanantaina 16.3. jolloin tapauksia oli jo 23 980
- Graafia on päivitetty maanantaina 23.3. jolloin todettuja tapauksia oli 63 927
Miltä elämä koronan eristämässä Roomassa tuntuu?
Olen edellä pyrkinyt kuvaamaan, miten nopeasti tilanne on täällä Italiassa edennyt. On itsekin vaikea uskoa, että poikamme matkan peruuntumisesta on vain vajaa kolme viikkoa, saati sitä, että vielä muutama päivä sitten suunnittelin matkustavani Sisiliaan.
Hallituksen ensimmäisen matkustuskiellon jälkeen, kävin vielä koiran kävelyllä Trasteveressa ja suunnittelin kävelyjä Colosseumille ja historialliseen keskustaan. Nyt pisin matkani vie ruokakauppaan ja koiraakin saa ulkoiluttaa vain lähellä omaa kotia. Kauppoihin pääsee vain muutama ihminen kerrallaan sisään, joten niihin joutuu jonottamaan pitkäänkin. Metrin päässä toisistaan. Aluksi ihmiset jonottelivat melko rauhallisesti, mutta jo toisena päivänä huomasin jo pientä aggressiivisuutta: kuulin pientä kinaa siitä, kuka olikaan aiemmin paikalla ja ihmettelyä, miksi joillakin kestää noin kauan kaupassa! Nettiruokakauppohin ei saa toimitusaikoja ja monet niistä toimittavat nyt kasvaneen kysynnän vuoksi vain eniten tarvitseville: vanhuksille, sairaana oleville ja raskaana oleville. En itse voi sietää jonottamista, joten asioin itse pienissä kivijalkakaupoissa, joissa ei paljon jonoa. Myöskään etnisiin pikkukauppoihin ei ole jonoa ja niistäkin saa maitoa ja kasviksia.
Kaduilla on aavemaista, kun kaikki normaali ja itsestäänselvyytenä puuttuu: liikenne, puheensorina kahviloissa, mahdollisuus syödä ravintoloissa, ystävät. Joukkoliikenne toimii yhä, mutta bussit ja ratikat ajelevat lähes tyhjinä. Vielä viikko sitten kasvosuojia ei näkynyt juuri kellään, nyt sellainen on ainakin joka toisella. Tuntuu kuin kulkisi rosvojen keskellä, kun yksittäiset kasvonsa peittäneet ihmiset ohittavat toisensa kaukaa. Päivällä ihmisiä näkee vielä kadulla, mutta kauppojen sulkeuduttua ulkona ei liiku ketään. Oli todella outoa liikkua perjantai-iltana yksin ulkona koiran kanssa kaduilla, jotka yleensä ovat täynnä ihmisiä. En olisi voinut kuvitella Roomaa tällaisena.
Mieheni tekee nyt etätöitä kotoa ja poikani käy etäkoulua. Karenteenissa olo on ahdistavaa. En todellakaan kuulu niihin, jotka postaavat sosiaaliseen mediaan kuvia, joissa iloitaan laatuajasta perheen kanssa, leivotaan pullaa tai askarrellaan yhdessä. Kiitän luojaani, että oma lapseni on jo 17-vuotias, eikä sille tarvitse keksiä tekemistä (voimia vaan kaikille pikkulasten vanhemmille!). Ja todellakin käy myös sääliksi teiniä: olisiko tuossa iässä mitään hirveämpää kuin joutua eristyksiin omien vanhempiensa kanssa!! Onneksi yhteyttä voi nyt pitää monin tavoin ja vaikka pelatakin yhdessä, mutta eihän se ole sama asia kuin nähdä kavereita livenä.
Viemme koiraa vuorotellen ulos, koska se on pätevä syy käydä vähän ulkona. Rajoitamme liikkumisen muuten minimiin eli teemme ostokset samalla. Mukana pitää olla se lupalappu ja henkilöllisyystodistus, jossa selvitetään ulkona liikkumisen syy. Kukaan ei sitä ole kysynyt, eikä meidän korttelissamme näy poliisejakaan ihmisten liikkumista vahtimassa. Ilman pätevää syytä liikkumisesta voi saada 200 euron sakot. Toisin kuin aluksi tiedotettiin, myöskään lenkkeilyä tai kävelyä ei ole kielletty, vaikka sitä suositellaan välttämään. Ulkonakin pitää pysyä vähintään metrin päästä toisista ihmisistä ja ystäviä ei saa sillä tapaa tavata.
Meillä on kuitenkin huomattavasti parempi tilanne kuin suurimmalla osalla samassa tilanteessa olevista. Meillä on iso asunto, jossa on pari isoa terassiakin. Meillä on koira, joka on hyvä syy käydä ulkona. Meillä on ruokaa – ja vessapaperia. Hyllyssä on paljon lukemattomia kirjoja ja on Netflix ja Areena. Kotoa löytyy kaikenlaisia urheiluvälineitä kahvakuulista nyrkkeilysäkkiin, ne ovat nyt yllättävän ahkerassa käytössä, kun urheilullinen nuorimies ei pääse ulos purkamaan energiaansa. Onneksi alakerran naapurissa ei asu nyt ketään, hyppynarulla hyppiminen voisi käydä toisen karanteenissa olevan hermoille. Monet tuttavistamme ovat nyt yksin pienessä asunnossa. Perhe ja sukulaiset ovat kaukana, usein toisessa maassa, eikä ystäviä saa tavata. Ei edes tyttö- tai poikaystävää (seurustelukumppania). Kaikki eivät ole ruoanlaittotaitoisiakaan. Voin vain kuvitella sen ahdistuksen määrää ja olen jokseenkin varma, että se ajaa rikkomaan näitä määräyksiä.
Ja ennen kaikkea meidän ei tarvitse olla huolissamme toimeentulostamme. Ajattelen kampaajaani, ihanaa Papettoa ja L’Osteria Monteverdea, lähikahvilaani: miten ne tästä selviävät? Entä kaikki pienet agriturismot ja muut matkailusta elävät yritykset? Myös yrittäjäkavereiltani ja -sukulaisiltani. Suomessa tulee jo huolestuttavia viestejä. Työt ja sitä mukaa tulot on vähissä niin valokuvaajilla, graafisilla suunnittelijoilla kuin fysioterapeuteillakin.
Kotikaranteeni on kuitenkin poikinut myös ihania ideoita. Ihmiset kokoontuvat iltaisin klo 18 parvekkeelle ja ikkunoihin laulamaan ja soittamaan yhdessä. Perjantaina parvekkeilla oli vain muutamia ihmisiä, mutta eilen jo meidänkin korttelissamme laulettiin yhdessä ”Sono italiano”. Tänä iltana on vuorossa kuulemma Rino Gaetanan ”Ma il cielo è sempre più blu” Tänään klo 12 kokoonnuimme parvekkeille antamaan yhdessä aplodit Italian terveydenhoitohenkilökunnalle. Nämä flash mobit ja yhteisöllisyys saavat minut kyyneliin.
Mitä voimme tästä oppia?
Olen viime päivinä saanut kymmeniä kyselyjä niin blogin kautta kuin ystäviltäni siitä, miksi korona levisi juuri Italiassa tai miksi Italian kuolleisuusluvut ovat niin suuria. Sen kun tietäs, niin varmaan Nobelin sais! Tämänhetkisen tiedon valossa koronatapauksia oli Pohjois-Italiassa jo paljon ennen kuin ensimmäiset testattiin. Tähän viittaa myös se, että koronatapausten määrä nousi radikaalisti sitä mukaa kuin testattavien määrä nousi. Lisäksi korona voi olla hyvin lievä tai jopa ihan oireeton, joten suuri osa tartunnan saaneista ei osaa epäillä pientä kurkkukipua tai väsynyttä oloa koronaksi ja viettää yhä ihan tavallista elämää. Tämän Guardianissa julkaistun artikkelin mukaan yli puolet, joidenkin arvioiden mukaan jopa 87 %, tartunnoista tarttuu joltakin, jolla ei vielä ole oireita. Siksi korona leviää niin nopeasti.
Toki myös italialainen kulttuuri poskisuudelmineen, isoine sunnuntailounaineen, aperitivoineen ja muine sosiaalisine kanssakäymisineen helpotti koronan leviämistä. Sama näkyy joka vuosi tavallisella influenssakaudellakin. Italian ikärakenne on myös sellainen, että kuolleisuus on ehkä suurempi kuin vaikkapa Etelä-Koreassa. Täällä on paljon vanhuksia (maailman toiseksi eniten) ja muita, joilla oli ennestään jo korkeaa verenpainetta ja siitä johtuvaa sydän- ja verisuonitautia, diabetesta tai vaikka syöpää. Monen vastustuskyky oli heikko jo tavallisen flunssan jälkeen. Tämä kannattaa muistaa myös Suomessa, jossa tilanne on aika samantapainen!
Italian terveydenhuoltojärjestelmä on maailman parhaimpia, WHO:n listauksen mukaan maailman toiseksi paras (Suomi on sijalla 31). Tästä huolimatta se on nyt romahtamassa koronan vuoksi, kun sairaalat täyttyvät tehohoitopaikkaa tarvitsevista koronapotilaista. Lombardiaan on jo perustettu hätäsairaaloita ja henkilökuntaa houkutellaan sinne suurilla palkoilla ympäri maailmaa. Lääkärit ja hoitajat tekevät töitä vuorotta. Kaikki kiireettömät leikkaukset ja muut on peruttu ja varmasti sairaaloissa joudutaan tekemään nyt raskaita päätöksiä, ketä ylipäätään hoitaa. Hallituksen määräämä kotikaranteeni rajuine rajoituksineen tehtiin juuri sen vuoksi, ettemme joutuisi samaan tilanteeseen muualla Italiassa! Hyväkään terveydenhoitojärjestelmä ei kestä, jos tauti leviää yhtä voimakkaasti muillakin alueilla. Kannattaa muistaa, että muut sairaudet ja sairaalahoitoa tarvitsevat ihmiset eivät ole kadonneet mihinkään – eivätkä katoa Suomessakaan. Ajattelen nyt vaikka ystävääni Jenniä, jonka synnytyksen laskettu aika on lähiaikoina. Saattaa hyvinkin olla, ettei hänen miestään päästetä synnytykseen tai hän joutuu synnyttämään ilman epiduraalia, koska anestesialääkäreitä tarvitaan muualla.
Suomessa ollaan nyt samassa tilanteessa kuin täällä kolme viikkoa sitten. Todettuja tartuntoja on nyt 240, eikä tautiin kuollutta ole vielä onneksi yhtään. Tämän maratonjutun lopuksi haluan korostaa sitä, että
ÄLKÄÄ PELÄTKÖ KORONATARTUNTAA, VAAN AJATELKAA ITSEÄNNE POTENTIAALISENA TARTUTTAJANA!
Sillä virus on vaaraton suurimmalle osalle meistä, mutta se voi olla kuitenkin kohtalollinen jollekin lähimmäisellesi tai ihmiselle, joka on rakas jollekin. Ei auta ajatella, ettei omassa lähipiirissä ole ketään riskiryhmään kuuluvaa kuten vaikkapa iäkkäitä vanhempia tai isovanhempia. Vai tiedätkö muka esimerkiksi, kuinka korkea verenpaine työkaverillasi on tai onko hänellä ehkä aikuisiän diabetes? Ihmiset eivät yleensä puhu näistä asioista. Voit tietämättäsi tartuttaa taudin, jollekin joka tai jonka läheinen on riskiryhmässä, sillä kuten aiemmin sanoin, korona tarttuu jo siinä vaiheessa, kun tartuttajalla ei ole oireita.
Että noudetaan nyt vain niitä viranomaisten ohjeita ja rajoitetaan matkustelu minimiin ja muutkin ryhmätapaamiset minimiin. MYÖS kotimaassa! Myönnän auliisti, että tästä kuultaa tekopyhyys, sillä olinhan itselläni vain muutama päivä sitten jo laukku pakattuna ja kyyti tilattuna lentokentälle. Ja uskokaa pois, ymmärrän todella hyvin, miten paljon peruuntunut matka tai vaikkapa konsertti harmittaa. Olin itse odottanut Sisilian matkaa todella paljon ja keväälle oli vaikka mitä muuta suunnitelmissa. Nyt näyttää siltä, että kaikki pääsiäislomasuunnitelmatkin saa unohtaa, enkä tiedä, milloin näen Lontoossa asuvaa tytärtäni tai Suomessa asuvia sukulaisiani ja ystäviäni seuraavan kerran. Ajatus ahdistaa, mutta kyllä tästä selvitään. Jos nyt kaikki vaan puhalletaan yhteen hiileen. Andrà tutto bene, kaikki tulee menemään hyvin, kuten me täällä Italiassa nyt sanotaan. Pysytään kotona.
Vastaa