Kevät on ihanaa aikaa Roomassa(kin). Vaikka talvi ei täällä olekaan niin pitkä ja pimeä kuin synnyinmaassani, niin se aika, kun aurinko alkaa oikeasti lämmittää ja ja etenkin maalis-huhtikuun vaihde, jolloin Rooma puhkeaa kukkaan, on ihan mieletöntä. Ensin kadun varsilla ja puistoissa kukkivat magnoliat, sitten kirsikkapuut, juudaksen leipäpuut ja moninaiset pensaat, joiden nimestä minulla ei ole hajuakaan. Viime viikkoina niin koulu- kuin kauppamatkoillakin on kännykkä tullut usein kaivettua taskusta ja napattua kuva. Kyllä kukkiva kirsikkapuu saa ankeimmankin tuplaparkkeeratun kadun roskiksineen näyttämään romanttiselta hamami-juhlapaikalta, vai mitä?

Lehdet puihin kasvavat tähän aikaan ihan silmissä. Joka päivä on yhä vihreämpää ja joka paikka hehkuu ihanan vaalean vihreänä.

Omalla parvekkeellakin riittää töitä, mutta myös hämmästyttäviä ilon aiheita keväisin. Että siihen kuolleelta näyttäneeseen viiniköynnökseeen ja muihin heitteille jääneisiin kasveihin ilmestyy uusia lehtiä ja kukkia – ihme!

Puhumattakaan niistä herkuista, joita kevät tuo torien tiskeille ja kahviloiden valikoimiin.  Kevät on mansikka-aikaa Roomassa ja grillattukin on jo monta kertaa.

Villiparsaa.

Osan näistä kännykällä napatuista kevätkuvista olenkin julkaissut jo Instagram-tililläni, jota kannattaa seurata, sillä sinne tulee laitettua kuvia ja vinkkejä päivittäin, vaikka blogin puolella olisi hiljaisempaa. Linkki tililleni on sivupalkissa.