Kävin toissa päivänä tarkistamassa, onko jäätelöjutussani kehuma Gelateria del Teatro todellakin muuttanut paikkaa. Ja olihan se: 10 metriä. Jäätelöä saa siis edelleen nauttia kauniin Via Coronarin kulmilla (ja lisäksi Teatron uudessa pisteessä Tiberin varressa). Gelaterian  vanhalle paikalle kujan perälle on ilmestynyt palapizzapaikka La Pizza del Teatro.

Pieni googlailu paljasti taas, että kyseessä ei ole mikä tahansa pizzapaloja kilohintaan myyvä koju, vaan ylistetyn Pizzariumin perustajan Gabriele Boncin uusin paikka. Olipa siis hyvä, että tuli ostettua sieltä pala pizzaa. Ollaan tässä nyt ihan trendin harjalla, ellei jopa edelläkävijöitä, sillä edes Tripadvisorissa ei paikasta ole arvioita juuri muilla kielillä kuin italiaksi.

Nauttimani kesäkurpitsankukka-anjovispizzapalat olivat erinomaista. Pohja oli rapeaa ja täydellisesti kohonnut.  Täytteet juuri oikeanlaisia, eikä pala anjoviksesta huolimatta ollut edes liian suolainen. Mutta oliko pizza kuitenkaan kaksi kertaa parempaa kuin mistä tahansa palapizzapaikasta hankittu pizzapala? Sen verran enemmän se nimittäin maksoi. Nyt ostamani pizzapalat maksoivat 5,80, kun normaalisti olen tottunut maksamaan samankokoisista kolmisen euroa. Paikan supplit maksoivat 2,50, kun ne yleensä ovat euron tai puolitoista.

Teatron pizzojen korkeampaa hintaa perustellaan raaka-aineiden laadukkuudella. Pizzat valmistetaan Boncin teettämästä omasta (luomu)jauhoseoksesta ja nostatetaan tietenkin luonnollisesti. Täytteet ovat luomua ja korkealuokkaisia. Mutta taas minusta tuntuu, että mennään lievän snobbailun puolelle. Täällä kun muutenkin arvostetaan laadukasta lähiruokaa, joten ero lähes joka korttelista löytyvään lähipalapizzapaikkaan ei ole huimaava. Ja nyt siis tarkoitan ”oikeita” palapizzapaikkoja, enkä sellaisia, joista saa pizzaa ja kebabia. Niidenkin pizzat ovat toki vallan syötäviä, mutta ero hyviin pizzapaikkoihin on jo huomattava.  

Pizzaa leikattiin Fiskarsin saksilla! Pakko olla laatupaikka!

No, hinta oli kuitenkin ainoa, mitä voi Teatron pizzeriassa moittia. Ja toisaalta siitä voi vähän enemmän maksaakin, että saa nauttia varmasti hyvää pizzaa kivenheiton päästä Piazza Navonalta, ympäristössä, joka on kuin postikortista. Lisäksi palan painikkeeksi voi valita jonkun kylmäkaapin artesaanioluista (ilmeisesti tämä on ihan käypä suomennos birra artigianalelle) tai valuttaa lasiin luomuviiniä tiskillä olleista hanaviinilaatikoista. Ja jälkiruoaksi voi vielä hakea jäätelöä yhdestä Rooman parhaimmista gelateriasta. Ei pöllömpää, ehkä jopa hintansa arvoista!

Photo credit: ensimmäistä lukuunottamatta kuvat täältä.