Kesän ensimmäinen kuumuusaalto vaivaa Roomaa tai koko Italiaa. Kun elohopea nousee 35 asteen tuntumaan, niin kauneimmastakin kaupungista kaipaa pois. Kuten aiemmin mainitsi, paikallinen väestö suuntaa kuumina päivinä meren rannalle. Rooman lähellä on kuitenkin myös kauniita järviä, joiden rannat ovat vilvoittavan veden ääreen kaipaavan vaihtoehto, minusta jopa monin tavoin parempi kuin täpötäydet meren rannat.
Oma puolisalainen pakopaikkamme on Martignano-järvi, joka on noin 45 minuutin ajon päästä Roomasta. Puolisalaiseksi rannan tekee se, että sitä on ihan mahdoton löytää, jos ei paikkaa tiedä. Sinne ei todellakaan eksy vahingossa, eikä välttämättä edes kartan kanssa etsimällä, eikä valitettavasti millään julkisella kulkuneuvolla, vaan paikalle päästääkseen tarvitsee auton, navigaattorin tai oppaan ja ehkä vielä uskoa, että viimeisen parin kilometrin hiekkatiepätkän päästä todellakin löytyy järvi ja uimaranta.
Mutta kyllä sieltä löytyy, oikein kaunis pikkujärvi ja kiva ranta, nimittäin Agriturismo il Castoro (nimi tarkoittaa majavaa ja niitä rannalla kuulemma voi iltaisin nähdäkin). Se ei ole mikään sotkuinen hiekkaranta, josta kotiin kulkeutuvaa hiekkaa saa sitten olla lapioimassa roskikseen, vaan tuoksuvaa villiminttua kasvava nurmiranta. Ja mikä parasta puukujan väliin on ripustettu kymmeniä riippukeinuja. Loistava idea! Missään ei rentoudu niin kuin riippukeinussa lueskellen.
Parasta Martignanossa on – riippukeinujen lisäksi siis – että siellä voi uida. Koska rakastan uimista, olen enemmän järven rantojen kuin meren rantojen ystävä. Meressä on niin hankala oikeasti uida. On niitä aaltoja ja suolavettä menee silmiin. Martignanossa sen sijaan voi uida vaikka kuinka pitkään ja samalla ihailla vastapäisen rannan viinitarhoja (jos siis ui teknisesti väärin pää pystyssä…) Järvi on puhdas, sillä siellä on moottoriveneet ja muut moottorilla käyvät vempaimet kielletty. Martignano on pienestä koostaan huolimatta myös erittäin syvä järvi, kuten tulivuoren kraattereihin syntyneet järvet yleensäkin.
Ilmaiseksi ei kauniista maisemista, puhtaasta järvestä ja riippukeinuista kuitenkaan pääse nauttimaan, sillä Italiassa lähes kaikki rannat maksavat, myös järven rannat. Mutta kuten olen aiemminkin sanonut, niin pääsymaksua vastaan saa yleensä myös palveluja. Il Castorostakin voi vuokrata polkuveneitä, uimapatjoja ja aurinkotuoleja. Paikalla on pieni leikkikenttäkin. Ja myös erinomainen grilliravintola, jossa tarjotaan enimmäkseen oman tilan lihoja avotulella grillattuna. Valtava pihvi maksaa 12 euroa, vartaat 8, tuoremakkara 6. Tarjolla on myös grillattu kalaa (10 euroa) ja vihanneksia. Ja alkupalaksi kannattaa ottaa tietenkin bruschetta. Että voi suolaton paahtoleipä olla hyvää, kun sen saa suoraan grillistä ja päällä on valtava keko tuoreita tomaatteja, jotka maistuvat joltakin! Valitettavasti kuvat epäonnistuivat, joten teidän täytyy nyt vain luottaa, että hyvää oli.
Ainoa miinuspuoli tässä suosikkipaikassani on kuitenkin hinta, jota oli nostettu viime vuodesta. 2 aikuista ja 1 alaikäinen maksoi nyt sunnuntaina 20 euroa. Hinnan korotus sai paljonkin keskustelua aikaan vakiokävijöiden keskuudessa. Vähän lyhytnäköistä toimintaa, sillä Italian taloudellinen tilanne todella tuntuu matkailualalla. Lomailuun ei käytetä enää rahaa entiseen tapaan. Pieneltäkin tuntuva korotus voi nostaa summan yli kipurajan niin, että seuraavaa käyntiä mietitään tarkemmin.
Vastaa