Pahoittelen blogihiljaisuutta, olen ollut lomalla. Viime viikko oli perheemme ainoa yhteinen loma kevätlukukaudella ja sen vietolle olikin erilaisia suunnitelmia Zanzibarista siian pyyntiin Suomessa (arvatkaa kumman kannalla olin). Lopulta päädyimme kuitenkin viettämään lomaamme – jälleen kerran – vastikään maailman toiseksi parhaaksi matkakohteeksi valitussa Roomassa…

Perheensisäisten lomanviettopaikkaa ja -tapaa koskevien näkemyserojen lisäksi matkakohteemme valintaan oli muitakin syitä. Ensinnäkin pääsiäisen aikoihin aika moni muukin oli lomalla: onhan lähes koko Euroopan kouluissa vähintään viikko vapaata (tässä suhteessa Suomi ei ole Eurooppaa). Joten lentojen ja hotellien hinnat ovat sen mukaisia. Lisäksi tänä vuonna pääsiäisen jälkeiselle viikolle sattui myös Italian kansallinen vapaapäivä Festa della Liberazione (2. maailmansodan päättymisen/ natsimiehityksestä vapautumisen muistopäivä. No comment.), joten kivaa majoituspaikkaa oli vaikea löytää Italiastakaan nelihenkiselle perheelle pääsiäisen jälkeisellekään ajalle. Huhtikuun alun lämpimien säiden vuoksi nimittäin ajattelin, että on sulaa hulluutta lähteä johonkin kauemmas lomalle, kun Italiassakin riittää vielä tutustuttavaa. Onnistuin jopa löytämään agriturismon (maatilahotellin), jossa oli jo uima-allas auki huhtikuussa. Ja vieressä keskiaikaisia pittoreskeja kyliä ja muuta katsottavaa. Mutta sitten tuli katsottua sääennustetta, joka lupasi 11 astetta lämmintä ja vesisadetta. Siinä kelissä ei varsinaisesti tee mieli uima-altaan reunalla pötkötellä, eikä muinaisia etruskikyliäkään kierrellä. Joten peruin varauksen ja jäimme kotiin.

Vaikkei loma kotona ollutkaan oma ykkösvalintani, takana on kuitenkin ihan mukava ja rentouttava viikko. Ne sateiset ja kylmät päivät vietimme elokuvia katsellen. Pääsiäispyhiä nautimme ystävien seurassa punaviinissä haudutettua lammasta. Niin paavin johtama kuin muutkin pääsiäiskulkueet ja muut tapahtumat jäivät tälläkin kertaa väliin.

Pienimuotoista lähimatkailuakin harrastettiin, sillä yhtenä päivänä lähdettiin lounaalle yhdeksi Italian kauneimmaksi kyläksi mainostettuun Castel Gandolfoon Albano-järven rannalla. Upeista maisemistaan tunnetumpi pikkukaupunki on siitä, että siellä on paavin kesäasunto. No jaa, olihan kylä ihan nätti, mutta vähän liian turistico ja epäaidon oloinen makuuni. Ja lounaspaikan valintakin valitettavasti epäonnistui.

Piazzan päässä paavin kesämökki. Riittävästi tilaa yhdelle.

Paikka, johon emme menneet syömään. En nyt muista, miksi.

Jos joku tästä mainospuheesta huolimatta haluaa kylässä käydä, niin sinne pääsee Terminin asemalta junalla. Matka kestää 40 minuuttia ja kustantaa 2,10 euroa/ suunta. Uskon, että näköalat on aurinkoisena päivänä upeat. Paavin puutarhaakin pääsee kiertämään aamupäivällä (muistaakseni klo 10 ja klo 11).

Muuten loma tuli käytettyä aika tehokkaasti keskeneräisiin projekteihin kotona. Kuten esimerkiksi terassien sisustukseen ja kukkien istutukseen, kun ei ne säät loppuviikosta nyt niin huonoja olleetkaan. Törsäsin huoletta lomamatkasta säästyneitä rahoja löytämääni tosi ihanaan ja valtavaan puutarhaliikkeeseen. Ei rahaa kyllä paljon saanut menemään, kun se oli niin halpakin. Nyt terassilla kasvaa niin hortensia, bougainville kuin viini(rypäle)köynnöskin. Ja mikä näköalapaikka avautuikaan puutarhaliikkeen tien päästä! Pietarinkirkko on valtaisuudessaan aina yhtä vaikuttava, mutta erityisen päräyttävä, kun sen näkee ihan yllätyksenä. 

Roomassa on moni muukin päätynyt viettämään viime viikon. Pääsiäinen ja se vapautusvapaapäivä perinteisesti houkuttavat turisteja tänne ruuhkaksi asti, mutta varsinaisen potin räjäytti eilinen kahden edesmenneen paavin pyhimyksiksi julistaminen. Majoituksen löytäminen Roomasta on ollut lähes mahdotonta, ja lukuisat kirkot ja yksityishenkilötkin majoittivat pyhiinvaeltajia. Arviolta 500 000 kuulijaa kokoontui Pietarinaukiolle ja Vatikaanin kaduille seremoniaa seuraamaan ja saman verran jäi ulkopuolelle. Varmaan paikalla on ollut tunnelmaa ja toki seremonia olisi ollut ainutlaatuinen tilaisuus nähdä pari elävääkin paavia yhtaikaa toimessa, mutta en kyllä olisi mennyt paikalle kirveelläkään, vaikka se on vain parin kilometrin päässä.

Kuva täältä

 


Kommentit

Yksi vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *