Kun astumme sisään L’osteria Monteverden suositustarrojen peittämästä ovesta puoli kahdeksalta lauantai-iltana, olemme tietenkin paikan ensimmäiset asiakkaat. Tiedän, että pöydät täyttyvät tunnin sisällä viimeistä paikkaa myöten ja siksi varaus paikkaan on pakollinen – ja hyvä tehdä hyvissä ajoin. Istuudumme meille varattuun pöytään odottelemaan ystäviämme. Ravintolassa soi Led Zeppelin ja puolisoni kehaisee tiskin takana päivän listaa viimeistelevää paikan omistajaa hyvästä musiikkimausta. Tämä puolestaan kysyy, maistuuko meille lasillinen paikallista pienpanimo-olutta tai proseccoa odotellessamme ystäviämme paikalle. No, non siamo malati (”emme ole sairaana”), kuten tällaisiin tarjoukseen on tapana vastata ja kohta lasilliset ovat edessämme. Ystävämme ovat kertoneet olevansa tulossa suurin odotuksin, sillä niin paljon olen ravintolaa heille hehkuttanut. Siemailen proseccoani silti rauhallisena, sillä tiedän, etteivät he tule pettymään.
L’Osteria Monteverde on yksi niistä ravintoloista, jonka haluaisi oikeastaan pitää salaisuutena – ainakin jos on varustettu tällaisella suomalaisella mielenlaadulla, että naapurille ei todellakaan paljasteta sitä parasta marjapaikkaa. L’Osteria Monteverde ei nimittäin ole paikka, johon satunnainen Rooman kävijä eksyisi, vaan se pitää tietää. Ravintola sijaitsee kerrostalojen keskellä varsin tavallisella roomalaisella asuinalueella eli syrjässä, vaikkakaan ei kohtuuttoman kaukana turistien suosimista kohteista. Täytyy tunnustaa, että aika pitkään olenkin paikan salaisuutena pitänyt, sillä ensimmäinen luonnos siitä blogiin on lähes viiden vuoden takaa. Tämä postaus ei nyt toisaalta pohjaudu muutamaan käyntikertaan, vaan voin varmalla äänellä sanoa, että L’Osteria Monteverde kuuluu lempiravintoloitteni kärkikolmikkoon ja sen hinta–laatu-suhde on ehdottomasti Rooman parhaimpia, ellei paras.
Ruokaa perinteitä kunnioittaen, mutta modernilla otteella
L’Osteria Monteverden ruokalista on melko lyhyt: alkupaloiksi (antipasti), pasta- tai risottoannoksiksi (primi piatti) ja pääruoiksi (secondi piatti) on vain muutamia vaihtoehtoja. Lista vaihtuu kuitenkin usein aina kauden mukaan saatavien raaka-aineiden mukaan. Tiheä vaihtuvuus on toisinaan harmikin, kun ravintolassa ei olekaan seuraavalla käyntikerralla vaikkapa niitä erinomaisia grillattuja mustekaloja kuin viime kerralla! Toisaalta tuleepa kokeiltua aina muistakin ruokia. Sitä paitsi minulla on aina listan lyhyydestä huolimatta aina jopa valinnan vaikeutta: kaikki kun kuulostaa niin hyvältä.
Kaikki L’Osteria Monteverdessä leivistä pastoihin ja jälkiruokakekseihin valmistetaan tietenkin itse paikan päällä. Annokset kunnioittavat roomalaisen/ italialaisen keittiön perinteitä, mutta mukana on mukavaa modernia twistiä. Annoksia maustetaan esimerkiksi kahvilla, pistaasipähkinöillä tai vaikkapa mandariinilla. Listalla on aina myös erinomaisia kasvisruokia, esimerkiksi paikan jumalaiset isot falafelit ovat kokeilemisen arvoisia, jos niitä listalla on. Ja ei hätää, paikasta saa myös roomalaisen keittiön omia pastaerikoisuuksia eli carbonaraa, cacio e pepea ja amatricianaa. Ilman niitä ei ilmeisesti roomalaisravintolaa voi pitää! Painetun menun lisäksi kannattaa vilkaista seinälle, jossa on päivän erikoisuudet.
Ensiluokkaisista aineksista valmistetuista ja kauniisti asetelluista annoksista huolimatta ravintolan hinnat ovat ihan toista luokkaa kuin historiallisessa keskustassa. Alkuruoat maksavat kymmenisen euroa, pastat 9–16 euroa ja pääruoat 11–20 euroa. Voin suositella lämpimästi myös osterian erinomaista menu degustazionea eli 7 ruokalajin maistelumenua, joka maksaa vain 45 euroa, mikä on ihan pilkkahinta sen laatuun nähden. Lounasaikaan ruokailijat saavat 5 ruokalajin maistelumenun vielä edullisempaan 35 euron hintaan. Koko seurueen pitää ottaa menu ja jos ruokavalioista ilmoittaa etukäteen, menu laaditaan sen mukaan. Pienet muutokset onnistuvat paikan päälläkin, A matter of taste -blogia pitävälle ystävälleni esimerkiksi tehtiin täysin sokeriton jälkiruoka.
Listalla on myös sellaisia raaka-aineita, joita useammin näkee vain ns. hienompien paikkojen listoilla kuten vaikkapa kateenkorvaa ja viiriäistä. Fine dining -tunnelmaa luo myös se, että ateria alkaa aina pienellä ns. kokin tervehdyksellä, jotka ovat aina olleet herkullisia pikku suupaloja. Alussa kertomallani käyntikerralla kokin tervehdyksenä oli kuitenkin kauhukseni kammoamaani trippaa eli lehmän mahalaukkua, joka on jäänyt joka maistamiskerralla (2) pyörimään suussa. Mutta ei L’Osteria Monteverden trippa! Se oli suorastaan hyvää. En silti riskeeraa tilaamalla trippaa vapaaehtoisesti, mutta onhan se nyt hyvä tietää, että siitä saa hyvääkin.
Trippa-annoksen jälkeen tilasimme ystäviemme kanssa alkuruokapaloja yhdessä jaettavaksi kuten aina. Halusimme kokeilla ainakin viiriäistä, kateenkorvaa suolaisen zabaione-kastikkeen ja pinaatin kera ja päivän erikoisuutta mustekalasalaattia. Alkuruoat ovat varsin kohtuuhintaisia, mutta annokset aika pieniä. Niin hyviä ne kuitenkin olivat, että tilasimme saman tien toiset annokset! Pääruoaksi osa seurueestamme valitsi pastaa ja osa pääruokalistalta. Vaikka tunsin pientä annoskateutta ystävieni jäniksenliha- ja katkarapu-pistaasipastat nähtyäni, niin oma pitkään haudutettu naudan poski kukkakaalipyreen ja kahvikastikkeen kera sai sen hälvenemään: se kirjaimellisesti suli suussa.
Entäs ruokajuomat?
Myös paikan viinilista on dynaaminen eli se vaihtuu lähes viikoittaan. Painetun listan asemesta pöytään tuodaankin tabletti, jossa lista on sähköisessä muodossa. L’Osteria Monteverde suosii pieniä luomuviinitiloja ja etenkin läheltä tulevia viinejä, joten siltä ei välttämättä löydy tuttua Chiantia tai muita Italian tunnetuimpia viinejä. Suosituksia kannattaakin pyytää tarjoilijoilta, jotka osaavat hyvin asiansa. Eikä laskun nousemista kohtuuttomaksi kannata pelätä, sillä paikan viinitkin ovat varsin kohtuuhintaisia. Viiniä saa tietenkin myös laseittain.
Ystävien kanssa illastaessamme tosin tilaamme useimmiten talon viiniä, sillä se on tässä osteriassa huomattavasti normaalia laadukkaampaa. Siitäkin kerrotaan, mistä se tulee ja mistä rypäleestä se on tehty ja viiniä saa jopa maistaa etukäteen. Talon viiniä voi huoletta tilata sekä punaista että valkoista, sillä tärkeintä on, ettei se lopu kesken! Muista ruokajuomista minulla ei ole vettä lukuunottamatta kokemusta, mutta puoliso kehui nauttimaansa vaaleaa pienpanimo-olutta varsin kelvolliseksi.
Rooman paras tiramisu
Kuten blogiani pitempään seuranneet tai kanssani ruokailleet tietävät, jätän useimmiten jälkiruoan väliin ja satsaan mieluummin alkuruokaan. L’Osteria Monteverdessä kuitenkin tilaan jälkkärin lähes aina. Sillä siellä on Rooman. Paras. Tiramisu.
Tiramisu on lempijälkiruokani, mutta valitettavan usein ravintoloissa saa eteensä mössöä. Mutta L’Osteria Monteverden pieneen lasipurkkiin rakennetun tiramisun kekseissä on jäljellä rapeutta, joka tuo niiden maun esille mascarponen kanssa loistavasti. Annokseen kaadetaan usein kahvi vasta pöydässä. Paikan söpöä tiramisua on saatavilla kahta kokoa ja 4 euron hintainen ”mini-tiramisu” juuri sopivan kokoinen minun makuuni. Myös paikan muut jälkiruoat ovat yhtä kiinnostavia kuin sen muutkin ruokalajit, sillä niissä käytetään esimerkiksi vihanneksia.
Toimiva kortteliravintolan ja fine diningin yhdistelmä
L’Osteria Monteverde sijaitsee nimensä mukaan täällä Monteverden kaupunginosassa, vieläpä sen vähemmän viehättävältä puolella kaukana Rooman kapeista mukulakivikujista. Gourmet-kortteliravintolan tarina sai alkunsa kymmenisen vuotta sitten, kun nuori lahjakas chef kumppaneineen päätti ottaa haltuunsa pienehkön perinteisen trattorian keskeltä tavallista asuinaluetta sen sijaan, että olisi perustanut ravintolan kalliiseen historialliseen keskustaan. Paikan sisustuksessakaan ei lähdetty turhaan hienostelemaan: tummaa puuta olevat ruokapöydät ja -tuolit, seinillä olevat vanhat valokuvat, albumin kannet ja viinipullohyllyt luovat kodikkaan tunnelman, joka sopii hyvin paikalliselle lähiravintolalle. Muutama sarjakuvahenkinen seinämaalaus tuo sisustukseen samanlaista särmää kuin erikoisemmat mausteet paikan ruoka-annoksiin. Kalliin sijainnin tai sisustuksen sijaan uudet ravintolanpitäjät päättivät keskittyä ruokaan.
Ja se kannatti, sillä paikan maine kasvoi nopeasti. Osteriasta tuli varsin suosittu etenkin nuorten aikuisten keskuudessa, jotka puolestaan ovat tottuneet kuvaamaan ruokiaan someen ja laatimaan arvioita Tripsadvisorin kaltaisiin palveluihin. Rentoa tunnelmaa, hyvää palvelua ja etenkin erinomaista ruokaa kehuvat arviot puolestaan saavat asiakkaita Rooman kaltaisessa kaupungissa paikalle tulemaan kauempaakin, etenkin jos illallinen on vielä kohtuuhintainen. Jo muutaman kuukauden kuluttua paikan avaamisesta arvostettu ruokasivusto Puntarella Rossa kirjoitti arviossaan, että osterian hinta–laatu -suhde on uskomaton ja se on siitä asti pysynyt sivuston Top 10-listalla. Ylistäviä arvioita on sittemmin ollut niin italialaisissa kuin kansainvälisissäkin lehdissä ja ruokabloggaajien postauksissa. Esimerkiksi New York Times mainitsi paikan yhdeksi niistä, joissa voi käydä jos on vain 36 tuntia aikaa Roomassa! Vaikka L’Osteria Monteverde onkin useimmiten täynnä paikallisia, niin etenkin tuon jutun jälkeen ravintolaan on etsiytynyt myös ruokaa arvostavia turisteja. Kuten olen aiemminkin sanonut, se ei ole mikään huonon ravintolan merkki
Eikä osteriassa suhtaudutakaan turisteihin nyreästi, päinvastoin! Ruokalista löytyy neljällä kielellä ja varauksen tekemista ulkomailta helpottaa, että pöytävarauksen voi tehdä myös Whatsappin kautta. Ja se todella kannattaa tehdä, sillä paikan päälle ei kannata vaivautua koittamaan hyvää tuuria paitsi ehkä lounasaikaan. Iltaisin se on aina täynnä.
Lisää annoskuvia voit katsoa Osteria Monteverde Instagram-tililtä
L’osteria di Monteverde
https://www.losteriadimonteverde.it
Via Pietro Cartoni, 163/165
Avoinna ma 20–23.30, ti–su 13–15 ja 20–23.30; Varaukset p. +39 06 53273887 tai Whatsappilla numerosta 00393288222443
Paikan päälle pääsee esimerkiksi raitiovaunulla 8 (Casaletton suuntaan). Jää pois pysäkillä Gianicolense/ Ponte Bianco, josta on vielä reilu 5 minuutin kävelymatka.
Vastaa