Tällä viikolla niin uutiskanavat kuin sosiaalinen mediakin on täyttynyt kuvista ja tiedoista koko Eurooppaa kohdanneista lumimyrskyistä ja poikkeuksellisen kylmästä säästä. Omassa uutisvirrassani olen ainakin kuvia niin lumisodasta Colosseumin edessä, luistelusta Amsterdamin kanaaleilla, lumiukon tekijöistä Bilbaossa kuin hiihtäjistä Lontoossakin. Itse pääsin kokemaan tällä viikolla lumikaaoksen kahden maan pääkaupungissa: Roomassa ja Lontoossa. Vaikka lumen tuloon ja kylmyyteen liittyy myös traagisia seurauksia monessa maassa, joiden sähköt, lämmitys tai liikenne ei ole moiseen varautunut, niin en kuitenkaan paikan päällä olleena tunnistanut tilannetta oikein sellaisena kuin se uutisissa kuvattiin. Tässä siis kuvapainotteinen raportti miltä ”lumikaaos” minun silmissäni näytti Roomassa ja Lontoossa.

Rooma maanantai 26.2.2018

Kun poikani koululta tuli sunnuntai-iltana viesti, että koulu on kaikkien muiden Rooman koulujen tapaan maanantaina suljettu Roomaan ennustetun lumimyrskyn vuoksi, suurin toiveeni oli, että tälläkin kertaa olisi kyse samanlaisesta hätävarjelun liioittelusta kuin silloinkin, kun koulu suljettiin uhkaavan rankkasateen vuoksi, jota ei koskaan tullut. Lumimyrsky sopi nimittäin suunnitelmiini erityisen huonosti. Meidän oli tarkoitus lähteä Lontooseen tiistai-aamuna, koska olin ostanut yli vuosi sitten koko perheelle liput täysin loppuunmyytyyn Hamilton-musikaaliin. Olen nähnyt jo yhden lumikaaoksen Roomassa ja tiesin, että silloin ei liiku autot eikä lentokoneet. Lisäksi sunnuntaipäivän ratoksi keittiömme vesiputki oli pamahtanut rikki ja kaikki pesukoneen vedet valuneet lattialle. Olimme saaneet kiinni putkimiehen, joka lupasi tulla heti maanantai-aamuna, mutta lumi estäisi tietenkin tämänkin.

En siis kiljunut riemusta, kun aamulla verhot avattuani näin kuin näinkin valkoiseksi muuttuneen Rooman.

Aamupäivän mittaan onneksi kuitenkin kävi ilmi, ettei varsinaisesta lumikaaoksesta kuitenkaan ollut kyse. Totta on, että suurin osa roomalaisista jätti lumenpeittämät autot kesärenkaineen lumisateen ajaksi parkkiin ja ilmoitti työpaikalleen pitävänsä etäpäivän. Mutta ratikat, metrot ja suuri osa busseistakin liikennöi ihan normaalisti. Sain yhteyden putkimieheen, joka lupasi tulla iltapäivällä ”kun lumi sulaa”. Auringonpaisteessa se näyttikin sulavan nopeasti, joten lähdin itsekin vähän nauttimaan siitä hetkestä, kun Rooma oli lumivalkoinen. Ikonisten nähtävyyksien sijaan suuntasin sinne, minne muutkin paikalliset eli Villa Pamphiljin puistoon, joka oli muuttunut ihan winter wonderlandiksi: oli pulkkamäkeä, lumiukon tekijöitä ja pari hiihtäjääkin.

Todellisuus Rooman lumikaaoksesta oli siis kaukana esimerkiksi siitä Helsingin Sanomien jutun luomasta mielikuvasta, jossa ”armeija kutsuttiin apuun” ja ”poliisi on kehottanut pysymään ihmisiä sisätiloissa”. Molemmat mainitut asiat ovat luultavasti faktoja: armeija tuli puhdistamaan katuja lumesta ja poliisi on ehkä varalta sanonut sisätiloissa olevan turvallisempaa. Mutta ei se italialaisiin vaikuttanut. Itsekin huomasin vasta puiston pääportilta ulos pyrkiessäni, että se oli oikeastaan suljettu. Ihmiset kulkivat portin raosta ja auki olevista sivuporteista.

Koulut ja museot on kiinni. Ja puistokin vaarallisena, mut eihän se italialaisia estä. #matkachat pic.twitter.com/JH6dofmXYB

— Heli Pekkarinen (@kukkulalta) 26. helmikuuta 2018

Lumi suli iltapäivän mittaan lähes kokonaan, mutta koululta tuli uusi ilmoitus. Koulu olisi suljettu myös tiistaina, sillä seuraavaksi yöksi oli luvattu lähes 10 asteen pakkasta, jolloin sulavan lumen kastelemat tiet muuttuisivat vaarallisen liukkaiksi. Tilasimme taksin vähän tavallista aikaisemmaksi, jotta varmasti pääsisimme kentälle hyvissä ajoin.

Lontoo 28.2.2018.

Noh. Aamu valkeni, oli pakkasta, mutta tiet Roomassa oli aivan kuivia. Koska suuri osa työmatkalaisista oli ilmeisesti päättänyt noudattaa turvallisuusohjeita, liikenne oli olematonta. Ilman ruuhkia kuivalla tiellä matka kentälle sujui huomattavasti nopeammin kuin yleensä arkiaamuna. Kone Lontooseen lähti vähän myöhässä, mutta siinäkään ei ollut mitään epänormaalia.

Kun saavuimme Lontooseen, sateli hiljakseen lunta, mutta juna kentältä keskustaan kulki ihan normaalisti. Ensimmäinen päivä kului shoppaillessa ja perheillallisella. Seuraavana aamuna Lontookin oli saanut kunnon lumipeitteen. Lähdimme ulos aamiaiselle lumivalkoiseen Lontooseen kauniissa auringonpaisteessa. Aamiaispaikasta poistuessamme sää oli muuttunut totaalisesti: astuimme ulos kunnon lumituiskuun. Paikalliset ja turistit näyttivät suhtautuvan lumeen samalla tapaa kuin Roomassakin: näimme lukuisia lumisotia ja lumiukon rakentamista. Hiihtäjiä emme nähneet, mutta sen sijaan lukuisia urheita brittejä sorteissa. Sortseissa! Itse olin onnellinen, että mukaan tuli pakattua pipo, hanskat ja pitkät kalsarit.

Nähtävyyksien ja muiden kiertely jäi suunniteltua vähemmälle, mutta ei ne tällä kertaa olleetkaan se suurin tavoite. Hamiltoniin pääsimme ongelmitta (Lontoossa ON maailman paras metro) ja se oli mahtava. Matkalla näkemämme lehtiotsikot eivät luvanneet hyvää kuitenkaan seuraavan päivän paluulle. ”You ain’t seen nothing yet”, ne uhkasivat ja ennustivat seuraavalle päivälle vielä hurjempaa idän raakalaista. Seuraavana päivänä ilma olikin tuulineen ihan jäätävä, vaikka lunta ei tuiskunnutkaan ihan niin paljon. Junat kulkivat kuitenkin lähes aikataulussa, koneeseenkin pääsimme ihan normiaikataulun mukaan, mutta siellä piti sitten istua jäänpoiston vuoksi tunti ennen kuin pääsimme lähtemään. Roomaan oli sillä välin saapunut (sateinen) kevät takaisin. Lontoossa sen sijaan ”Beast from the East” jylläsi Lontoossa asuvan Otto Liljan blogin mukaan edelleen loppuviikosta.

Summa summarum, lumikaaos ei vaikuttanut ollenkaan niin kaaokselta paikan päällä katsottuna kuin uutisista voisi kuvitella. Molemmissa kaupungeissa paikalliset suhtautuivat kaaokseen lähinnä huumorilla. Miltäs teidän viikkonne on näyttänyt, oletteko sattuneet matkailemaan jossakin juuri lumen aikaan?