Pahoitteluni, että postauksiin pääsi tulemaan näin pitkä tauko. Ensin en (muka) ehtinyt kirjoittaa mitään, sitten en vaan jaksanut/ viitsinyt. Luultavasti kirjoitustahti tulee pysymään melko samanlaisena pari seuraavaa kuukautta. Olen nimittäin lomalla – tai ainakin lapset on. Lasten koulu loppui viime viikolla, juhannusaattona. Koska lomatunnelmaan ei oikein pääse kotona, päätimme tänäkin vuonna aloittaa loman jossakin muualla. Sen jonkin muun varasin perheellemme tyypilliseen tapaan edellisenä päivänä, koska emme ilmeisestikään kykene suunnittelemaan lomiamme etukäteen.
Onneksi tässä maassa lomailupaikkoja riittää. Olemme viettäneet monta hyvää lomasta agriturismoissa eli maatilakohteissa, joten tälläkin kertaa etsin sopivaa
paikkaa tältä sivustolta. Hakukriteereinä oli, että paikassa pitää olla uima-allas, mahdollisuus pelata jalkapalloa, majoitusmuotona huoneisto (appartamento) ja ravintola ainakin kävelymatkan päässä, sillä ruoanlaitto ja kaupassa käynti eivät kuulu käsitykseeni lomasta. Maantieteellisesti rajoitin hakuni Umbriaan, jossa emme ole aiemmin käyneet, ja vielä niin, että paikkaan saisi olla korkeintaan kahden tunnin ajomatka. Näillä kriteereillä löytyi yli parikymmentä toinen toistaan kivemman näköistä paikkaa, kokeilkaa vaikka itse. Valinnan vaikeutta! No, ensimmäisessä agriturismossa, johon otin yhteyttä oli sopiva huoneisto vapaana, vieläpä varsin kohtuulliseen hintaan: 80 euroa per yö aamiaisineen on nelihenkiselle perheelle todella hyvä diili. Ja näin hyvällä etukäteissuunnittelulla lähdimme siis Borgo Badia -nimiseen agriturismoon.
Paikka oli jokseenkin keskellä ei-mitään. Kylässä oli 20 asukasta. Uima-altaalta näki vain peltoa ja oliivilehtoja. Pihalla kasvoi luumu- ja persikkapuita. Ihana paikka täydelliseen rentoutumiseen siis!
(Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Vaihdan kännykkäkuvat parempiin, kunhan oikea kamerani suostuu siirtämään kuvat koneelle.)
Erittäin siistissä huoneistossa oli makuuhuone ja tupakeittiö, jossa oli vuodesohva. Ainoa, mitä kaipasin sinne, oli pieni perusruokavarustelu: suolaa, sokeria, kahvia, oliiviöljyä. En ymmärrä, ettei kaikissa keittiöllisissä paikoissa ole näitä valmiina. Niin pieni kustannus, niin suuri helpotus. Varmaan näitä olisi pyydettäessä saanut, palvelu oli varsin ystävällistä. Mutta kun siellä kaupassa piti kuitenkin käydä viininhakureissulla, niin toin sitten samalla suolaakin. Ja aineksia täydellisiin lomalounaisiin: speckiä, tomaatteja, mozzarellaa, leipää.
Paikan ravintolan voi kauniisti ilmaisten sanoa tarjonneen kotiruokaa. Toisin sanoen mistään kovin tasokkaasta paikasta ei ollut kyse, mutta toisaalta se oli suunnilleen huoneistomme takapihalla. Arvostan tätä enemmän kuin matkustamista kauemmas johonkin (mahdollisesti) parempaan paikkaan, missä ei normaaleja ruokajuomiakaan sitten voisi nauttia. Osa annoksista oli sitä paitsi ihan hyviä.
Loma oli jokseenkin il dolce far niente eli mitään tekemättömyyden suloisuutta. Hyvä kirja, uima-allas, hienot maisemat ja lasillinen kylmää valkoviiniä on aika hyvän loman ainekset. Oma lomaliikuntani rajoittui uimiseen (otin kyllä lenkkivaatteet mukaan, mutten lenkkareita), mutta osa perheestä kävi testaamassa paikan maastopyöriäkin. Ja fudiskavereitakin löytyi naapurihuoneistoista.
Umbriaan ihastuin ensi silmäyksellä, vaikka varsinainen lähiseutuun tutustuminen jäi minimiin. Trasimeno-järven rannalla olevassa pikkukaupungissa pistäydytiin sen verran, että siellä näkyi joku linna olevan. Mutta onhan noita nähty, linnoja (!). Mieluummin katselin niitä viljapeltoja ja oliivipuita altaan ääreltä. Paikka oli niin ylhäällä, että vähän vajaa 30 asteen lämpötila tuntui oikein miellyttävältä.
Paikan omistajat muuten kertoivat, että samana päivänä, kun tulimme, niin sieltä oli lähtenyt 9-henkinen suomalaisseurue: pari sisarusta perheineen. Oma välitön reaktioni oli, että huh, onneksi ei oltu yhtaikaa. Olispa ollut hirveää, jos olisi eksynyt rentoutumaan pieneen maaseutupaikkaan, joss suurin osa paikalla olijoista olisi ollut suomalaisia! Miksiköhän sitä näin ajatteleekin – myös suuri osa muista tuntemistani suomalaisista?! Esimerkiksi italialaisista mikään ei näytä olevan kivempaa kuin törmätä toiseen italialaiseen vieraalla maalla.
Vastaa