Olen viime päivinä viikkoina yrittänyt saada kuviani järjestykseen ja muistella, mihin ihmeeseen olen tallentanut Pohjois-Italian aikaiset kuvat (siis toivottavasti olen ne johonkin tallentanut). Olen ihan yhtä toivoton näiden digikuvien kanssa kuin olin aikanaan paperikuvienkin: suuri osa hääkuvistakin odottaa yhä albumiin laittamista, vaikka häistä on jo yli 21 vuotta…Asiaa ei suinkaan helpota, että ottamieni kuvien määrä on bloggaamisen myötä tsiljoonakertaistunut. Pitäessäni kuvien järjestelystä taukoa satuin lukemaan Kohteena maailma -blogin vastauksen Lentopelko-matkablogista lähtöisin olevaan matkakuvahaasteeseen. Tämäpä sattui: olin ehtinyt tajuta, että suurin osa tuhansista ottamistani kuvista ei koskaan päädy blogiini tai edes Instagramiin, mutta haasteeseen osallistumalla saisin julkaistua ehkä muutaman kuvan, joka ei muuten blogiin päätyisi!

Tosin sitten tajusin, että kyseessä on MATKAkuvahaaste ja matkaa naapurikaupunginosaan ei ehkä lasketa varsinaiseksi matkaksi? No, lisää haastetta haasteeseen toi, kun valitsin kuvia jostain muualta kuin Roomasta, josta valtaosa viimeaikaisista kuvista on. Kohteena maailma –blogin mallin mukaan linkitin kuvien yhteyteen aiheeseen enemmän tai vähemmän liittyviä postauksia.

Kuva lentokoneen siivestä

Kohti kesäistä Suomea

En kuulu niihin, jotka näppäilevät kuvia lentokoneen ikkunasta – luulen, että tämä on perua ajalta, jolloin ikkunapaikka varattiin ilman muuta lapsille: toiselle meno- ja toiselle paluumatkalla. Luulin silti, että kansioista löytyisi kuitenkin enemmän kuin yksi lentokoneessa otettu kuva, edes kännykkäräpsyjen joukosta! Mutta ei, yllä on paras – ja ainoa – kuvani lentokoneen siivestä. Päivämäärästä päätellen kyseessä on laskeutuminen kesäiseen Suomeen viime heinäkuussa. Viime kesä ei ollut elämäni kesä, ei säiden puolesta, eikä monesta muustakaan syystä.

  • On sitä osallistuttu haasteisiin ennenkin. Kuten tällä Elävää elämää ulkosuomalaisena –jutulla

Paras vahingossa onnistunut otos

Kissa ja skootteri Collalto Sabino

Kanniskelen nykyään kameraa mukanani koko ajan ja katukuvaus kiinnostaa minua yhä enemmän ja enem män. Monet omat lempikuvani olen napannut sattumalta kadulla, silloin tällöin sitä onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan kuten vaikka tässä ja tässä. Myös maisemaan vahingossa osuvat eläimet tuovat kuvaan usein kivan yllätyselementin. Nyt valitsemassani kuvassa yhdistyy katukuvaus ja eläin. Kyseessä oli sillä tavalla vahinkolaukaus, että kissa ehti juuri ja juuri tallentua kuvaan, ennen kuin se säikähti matkakaveriani (ks. alla) ja pötki pakoon. Jos minulla olisi ollut aikaa suunnitella kuvaa, niin toki olisin suonut, että pinkki vespa olisi näkynyt kokonaan.

Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle

Hyppy kalliolta veteen

Tämä kuva on otettu Korsikan matkaltamme, jolta olisi saanut muitakin hyvän tuulen kuvia kuten siitä aasista, joka tervehti meitä auton ikkunasta tai aamulla majapaikan portin takana odottanutta lehmästä. Mutta retki smaragdinvihreälle joelle, jonka kirkkaaseen, syvään veteen voi hyppiä ympäröiviltä kallioilta oli niin ihana, että aina tulee hyvälle tuulelle, kun sitä muistelee!

Luontokuva

Pitkospuut Lauhanvuoren kansallispuistossa

Vaikka mieli tekisikin tähänkin laittaa kuva Abruzzosta, niin päädyin kuitenkin suomalaiseen suokuvaan pitkospuineen. Koska todennäköisesti en tule kuitenkaan kirjoittamaan pienestä retkestäni Isojoella sijaitsevaan upeaan Lauhanvuoren luonnonpuistoon, joka tarjoilee maisemia pirunpellosta pulppuaviin lähteisiin. Vai pitäiskö sittenkin?

Kuva yläilmoista
Todin kellotornista

Alapuolella avautuvat maisemat ovat minusta niin upeita, että hakeudun näköalapaikoille ja torneihin lievästä korkean paikan pelosta huolimatta (kunhan ei tarvi ihan reunalle mennä). Tämä kuva on otettu Umbriassa, Todin kirkon kellotornissa.

Postikorttimaisema
Procida mereltä nähtynä

Italiassa näitä postikorttimaisemia riittää. Myös niiden kaikken tallatuimpien polkujen ulkopuolella.

Kuva matkaseurasta

Tuisku Ostia Anticalla

Pari vuotta sitten sain matkakumppanin, joka lähtee aina yhtä innokkkaana mukaani, jaksaa kiertää vaikka kuinka monta samannäköistä pikkukylää tahansa, ei valita koko päivän kävelystä/ huonoista jutuista, eikä koskaan valita, että ”onko pakko”. Kirkkoihin ja museoihin se ei pääse, mutta muuten kyllä lähes kaikkialle. Paitsi tietenkin Suomessa. Pikkukoiramme Tuisku on kaksivuotiaaksi matkustellut jo aika paljon: neljä maatakin on jo käytynä. Tässä kuvassa ihanan pentumainen Tuisku tutustuu Ostia Anticaan.

Fiilistelykuva palmun alla

Palmun alla

Tämä kuva ei laadultaan ole hääppöinen, eikä palmukaan ole kovin kaunis, mutta kuvaan liittyy paljon fiilistä. Se on otettu yhtenä toukokuisena tiistai-päivänä, jolloin lasten koulusta oli jonkun opettajien koulutuspäivän vuoksi vapaata ja päätimme pitää pienen rantaloman puolen tunnin ajon päästä Roomasta. Hiekka oli valkeaa, meri oli jo uimalämmin ja rannalla saattoi ihailla jotain raunioitakin. Upeaa. (Kunnes tuli nälkä.)

Hyvää huomenta -kuva

Cascate del Mulino aamulla
Yksi viime vuosien unohtumattomimmista kokemuksista on, kun ajoimme aamuvarhain poikani kanssa pelkissä kylpytakeissa – ja uima-asuissa tietenkin – Saturnian kuumista lähteistä lähteville putouksille. Paikalla ei ollut ketään muuta. Kun ensimmäiset muut kylpijät tulivat, lähdimmekin aamiaiselle majapaikkaamme. Saturnia on muuten ollut näkyvästi esillä matkailulehdissä tänä vuonna.

Lempikaupunkini

IMG_20160307_214838

No, melkein loppuun asti pääsin ilman Roomaa. Mutta valinta vain oli liian vaikea, kun yritin miettiä jonkun toisen lempikaupungin. Mikään ei tule lähellekään Roomaa ja toisaalta, mikä tahansa vanha kaupunki mukulakivikatuineen on minusta ihana.

Jos haluat osallistua matkakuvahaasteeseen, ohjeet löytyvät Lentopelko-blogin postauksen lopusta!

Mikä oli oma suosikkisi kuvista tai tarinoista? (Tiedän, se on tuo kuva Tuisku-koirasta, eikö olekin?)


Kommentit

7 vastausta

  1. Nämä jutut on ihan huippukivoja lukea, tekisi mieli itsekin koostaa. Kyllä mun ääneni taitaa saada tuo kissa ja vespa, vaikka tässä onkin monta houkuttelevaa paikkaa ja ihana koirakin kuvattuna:)

  2. Kyllähän näistä kuvista ”Tuiskusta huolimatta” on kissa ja vespa -> tuolla postikorttikuvalla myytäisiin miljoonia, eli tämä kuva pitäisi vaihtaa toiseen kategoriaan 😀 Jos toisen kuvan otan kommenttiin mukaan niin se on tuo ”kalliolta hyppykuva”. Tässä vaan ajattelee, että onko tuossa ollenkaan alla vettä, niin upeat on rantamaisemat. No ilmeisesti oli, kun kuva on julkaistu 🙂

    P.S. Hieno juttu, että sain inspiroitua sinut haasteeseen mukaan! Se on paras palkinto bloggaajalle, että saa lukijan innostumaan jostain 🙂

    1. Heli Vihreältä kukkulalta avatar
      Heli Vihreältä kukkulalta

      Vai miljoonia? Täytyypä ottaa postikorttifirmoihin yhteyttä 😀 Ja tuolta rantakalliolta piti kyllä nähdä muutaman paikallisen hyppäävän ensin, ennen kuin oma jälkikasvu sai mennä hyppimään. Vesi oli niin kirkastakin, että sen syvyyttä oli hankala arvioida. Mahtava paikka!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *