Viime pääsiäisenä paavi Franciscus yllättäen julisti ensi vuoden pyhäksi vuodeksi. Yllätyksenä katoliselle maailmalle julistus tuli siksi, että tavallisesti näitä riemuvuosia  – joka muuten on aivan hillitön suomennos giobileolle (engl. jubilee)! – on järjestetty joka 25. vuosi. Edellinen oli vuonna 2000, joten seuraavaa odotettiin vasta vuodeksi 2025. Paavi voi kuitenkin halutessaan julistaa ylimääräisen riemuvuoden saadakseen huomiota jollekin tietylle asialle. Franciscuksen mielestä tällaista huomiota nykymaailmassa tarvitsee erityisesti armo ja laupeus.

Tämän kaiken tiedon googlasin äsken, sillä olen sivuuttanut uutiset paavin maaliskuisesta yllätysjulistuksesta muiden katolisen kirkon juhlien tapaan itselleni merkityksettöminä. Vuoden 2000 riemuvuodestakaan minulle ei ole jäänyt mitään muistikuvaa tai riemuvuosista ylipäätään historian tai uskonnon tunneilta. Mutta viime kuukausina on alkanut tuntua, että tässä pitää perehtyä vähän tarkemmin siihen, mitä se riemuvuosi oikein tarkoittaa. Pyhän vuoden lähestyessä Italian lehdissä ja uutisissa kannetaan nimittäin yhä useammin huolta siitä, miten huonosti taloudellisissa vaikeuksissa kamppaileva Rooma on valmistautunut riemuvuoteen. Metroilla on suuria vaikeuksia suoriutua nykyisistä päivittäisistä matkustajamääristä, bussit ovat usein niin täynnä, ettei sisään mahdu ja toistuvat lakot pysäyttävät joukkoliikenteen kokonaan, mites sitten riemuvuonna? Parkkipaikkaa on jo nyt lähes mahdoton löytää, entäs sitten riemuvuonna? Kadut ovat surkeassa kunnossa, ruuhkat ja tulvat huonolla säällä aiheuttavat liikennekaaoksia jatkuvasti, miten näistä toistuvista kaaoksista selviää riemuvuonna?  Fiumicinon lentokenttää ei ole saatu vielä korjattua viime toukokuun tulipalon jäljiltä, eikä sekään siis ole valmis riemuvuoteen. Riemuvuoden kannalta pahaan aikaan sattui myös se, että Rooman pormestari Ignazio Marino joutui eroamaan vingutettuaan kaupungin visaa henkilökohtaisiin menoihin ja vasta-alkanut mittava mafiaoikeudenkäynti, jossa syytettynä on 46 korruptoituneita virkamiestä ja rikollisjärjestön jäsentä.  Viime päivinä esiin on noussut tietysti Pariisin iskujen myötä turvallisuus: tuleva riemuvuosi lisää terrori-iskujen uhkaa myös Roomassa.

Mistä riemuvuodessa oikein siis on kyse?

Riemuvuoden juuret ovat 3. Mooseksen kirjassa, jossa kehotettiin pitämään joka 50. vuosi juhlavuotta, jolloin mm. tuli jättää maa viljelemättä ja vapauttaa juutalaiset orjat. Katolisessa kirkossa pyhän vuoden tradition aloitti paavi Bonifatius VIII vuonna 1300. Alkujaan riemuvuotta aiottiin viettää kerran sadassa vuodessa, mutta vuodesta 1475 alkaen pyhää vuotta alettiin viettää joka 25. vuosi, jotta jokaisella sukupolvella olisi mahdollisuus kokea ainakin yksi riemuvuosi.
Miksi tämän mahdollisuuden suominen oli sitten niin tärkeää? Koska pyhässä vuodessa on pohjimmiltaan kyse anteeksiannosta ja kaikille avoimesta aneesta: vain riemuvuonna voi saada täydellisen aneen eli kaikki syntinsä anteeksi, kun tekee pyhiinvaelluksen johonkin pyhään paikkaan. (Paavi on muuten luvannut, että laupeuden riemuvuonna myös abortti voidaan antaa anteeksi ihan tavallisessa ripittäytymisessäkin.)Vaikka pyhiä paikkoja on ympäri maailmaa, niin kaikista merkittävin pyhiinvaelluksen kohde on tietenkin Rooma. Kukaan ei oikein tiedä, paljonko pyhiinvaeltajia Roomaan on ensi vuonna tulossa, mutta yleisimmän arvion mukaan heitä odotetaan tänne 20 miljoonaa (ainakin ennen Pariisin ja Brysselin tapahtumia). Siis 20 miljoonaa pyhiinvaeltajaa muiden turistien lisäksi! Ei ihme, että Rooman surkean joukkoliikenteen ja lentokentän suoritumisesta ollaan huolissaan.

Paavi Franciskuksen julistama laupeuden riemuvuosi alkaa perisynnittömän sikiämisen muistopäivänä 8. joulukuuta 2015 ja päättyy 20.11.2016. Riemuvuosi alkaa Pietarinkirkon pyhän oven avaamisella. Myöhemmin joulukuussa avataan myös Vatikaanin  muiden Rooman basilikojen pyhät ovet: Lateraanikirkon ja San Paolo Fuori le Muri -basilikan pyhät ovet avataan 13. joulukuuta ja Santa Maria Maggioren 1.1.2016. Pyhiä ovia on muissakin kirkoissa ympäri maailmaa. Pyhä ovi on auki vain riemuvuosina, jotta uskovaiset voivat käydä tästä ovesta saadakseen täydellisen aneen.

Matka pyhään kaupunkiin, jossa avautuu pyhä ovi vain kerran sadassa vuodessa ja siitä käymällä saa suurimman aneen – vaikuttaako jostakin muustakin  koko touhu kliseiseltä fantasiaromaanin juonelta? Eipä silti, pyhiinvaellus Roomaan on varmasti epäilemättä upea kokemus, vaikka ei aneisiin täysin uskoisikaan. Avainasemassa ovat vanhat pyhiinvaellusreitit Via Giulia, Via del Governo Vecchio, Via del Banco di S. Spirito, Via dei Pellegrini ja Via dei Coronari, jotka kaikki kuuluvat Rooman viehättävimpiin katuihin. Ei luulisi olevan vakuuttaa pyhiinvaeltajia tekemään niin kuin pyhiinvaeltajat ovat aina tehneet eli kulkemaan jalan, kun matkan saa taittaa näin pittoreskeja pikkukatuja pitkin! Ne kulkevat kaikki historiallisen keskustan läpi ja yhdistyvät Castel S. Angelon linnoituksella, joka toimii riemuvuoden vastaanotto- ja tiedotuskeskuksena.  Sieltä väkijoukot sitten ohjataan Pietarinkirkkoon.Roomaan voi halutessaan vaeltaa kauempaakin. Vie Francigene -kampanjan kunnianhimoisena tavoitteena on tehdä (periaatteessa) koko Italian läpi kulkevasta tuhatuotisesta pyhiinvaellusreitistä yhtä suosittu kuin Santiago de Compostelan vaellusreitistä. Muita pyhiinvaellusreittejä ovat Umbrian Assisista lähtevä Cammino di Francesco ja Norciasta lähtevä Cammino di Benedetto.Riemuvuosi alkaa reilun viikon päästä ja sitten näkee, miten se Rooman elämään ja matkailuun vaikuttaa. Mutta vierailua Vatikaaniin on ensi vuonna syytä suunnitella vielä enemmän etukäteen kuin yleensä.  Jonot Pietarinkirkkoon on ensi vuonna epäilemättä valtavat, vaikka sinne ylimääräinen ovi avataankin. Edullista majoitusta voi myös olla vaikea saada. Ylipäätään tulee varautua siihen, että ensi vuonna Rooman historiallisessa keskustassa ja nähtävyyksillä on vielä tavallista suurempi tungos. Mutta kuten sanottu, pyhiä paikkoja ja pyhiä ovia on muuallakin ja voi olla, että uskovat päättävät lähteä hakemaan täydellistä synninpäästöä nyt mieluummin niistä kuin terroristiuhkausten kohteeksi viime viikolla(kin) joutuneesta Vatikaanista.

Lisätietoa Laupeuden riemuvuodesta
Katolinen kirkko Suomessa
www.giubileopapafrancesco.it