Rakastan hotelleja, niiden sileäksi pedattuja sänkyjä ja hotelliaamiaisia. En kuitenkaan koskaan majoitu hotellissa Italiassa matkustaessani (ja aika harvoin lomamatkoillani muutenkaan). Miksikö? No siksi, että täällä on hotelleille paljon viehättävämpia ja meille sopivampia ja vaihtoehtoja, nimittäin agriturismoja, maatilamatkailupaikkoja. Useimmat agriturismot ovat itsenäisiä maatiloja, joiden omistajat ovat varanneet tai rakentaneet osan tilansa huoneista tai huoneistoista majoituskäyttöön. Ne ovat siis enimmäkseen oikeita maatiloja, joilla tuotetaan hedelmiä, oliiviöljyä, viiniä, lihaa tai juustoja. Mutta agriturismot ovat myös paljon enemmän kuin pelkkä yöpymispaikka maatilalla. Itse asiassa agriturismoa on vähän vaikea määritellä, sillä niitä on laidasta laitaan, luxus-hotelleja vastaavista ylellisistä tiloista aina yksinkertaisiin maatilan piharakennukseen rakennettuihin pariin huoneistoon. Valinnanvaraa löytyy myös agriturismojen tarjoamissa palveluissa: osassa on tarjolla kaikki palvelut kylpylää myöten, osa tarjoaa vain aamiaismajoitusta. Varsin tiheästä agriturismo-verkosta löytyy siis jokaiselle budjetille ja vaatimuksille sopiva paikka ja ne ovat ehdottomasti parhaita paikkoja tutustua todelliseen Italiaan. Listaan tässä kirjoituksessa muutamia syitä, miksi suuntaan aina ensimmäisenä agriturismo.it –sivustolle olinpa sitten lähdössä lyhyelle viikonloppumatkalle tai pitemmälle lomalle Italiassa.

Ensinnäkin lasten kanssa matkustaessa agriturismot ovat merkittävästi hotellia parempi vaihtoehto. Jokainen joka on matkustanut pienen lapsen kanssa hotellissa, tietää, että lasten nukkumaanmenon jälkeen perushotellihuoneessa on varsin vähän tekemistä. Voi lukea tai katsoa telkkaria äänettömällä (ellei sen valo sitten häiritse lasta). Loma-illoista voi tulla siis pitkiä ja tylsiä, jos lapsi sattuu olemaan iltauninen. Ja isompien, junnupatja-iän jo ohittaneiden lasten kanssa matkustaminen hotellissa vasta hankalaa onkin. Vaikka sattuisikin saamaan neljän hengen huoneen, niin sen jakamisesta parin teinin kanssa on loma kaukana. Ja kahden huoneen varaamisessakin on omat ongelmansa.

Tai mistäs minä tiedän, sillä onnekseni löysin agriturismot jo lasten ollessa pieniä. Ne ovat tehneet lomistani niin paljon parempia! Sillä agriturismosta voi yleensä varata vähintään kahden huonen huoneiston, jossa lasten nukkumaanmenon jälkeen voi vielä nauttia puolison kanssa lasillisen viiniä joko olohuoneessa, terassilla tai parvekkeella. Koska agriturismot harvoin ovat mitään menomestoja, niissä saa usein saa nauttia täydellisestä hiljaisuudesta, jossa kaikki nukkuvat hyvin. Aamulla voi tosin hyvinkin herätä kukonlauluun. Yleensä agriturismoissa onkin eläimiä –  kissoja, koiria, hevosia, kanoja – jotka ovat lasten mieleen. Lisäksi agriturismossa on omaa pihaa, uima-allas ja muutenkin tilaa olla niin pienten kuin isompienkin lasten kanssa. Kannattaa tosin varmistaa, että myös nettiyhteys löytyy. Ja jos lapsukainen nukahtaakin illallispöytään, niin ei hätää: oma peti on lähellä. Tästä pääsemmekin enemmittä aasinsilloitta yhteen agriturismojen parhaimmista puolista…

Helppouden lisäksi parasta – tai paras osa helppoutta, miten vain – agriturismoissa on nimittäin ruoka. Valitsen aina agriturismon, jossa on ravintola tai vähintäänkin varmistan ensin, että lähimpään ravintolaan on kävelymatka. Useimmiten tosin ravintolasta puhuminen on vahvasti liioteltua, sillä monissa paikoissa on vain muutama pöytä, jossa tarjotaan ruokaa lähinnä yöpyjille. Ruokakin voi olla yksinkertaista kotiruokaa, mutta sehän Italiassa juuri parasta onkin! Yleensä ruoka on valmistettu oman tilan antimista ja juomana on oman tilan viiniä tai vähintäänkin omistajat osaavat kertoa, mistä ruoka on hankittu. Agriturismossa illastaminen tulee myös edulliseksi: 30 – 50 euron hintaan per lärvi saa yleensä sekä majoituksen että vähintään kolmen ruokalajin illallisen.Ja kyllä agriturismojen joukosta löytyy ihan huippuravintoloitakin ruokalistoineen. Itse asiassa osa niistä on niin suosittuja, että pöytä kannattaa varata jo majoitusvarauksen yhteydessä.

Agriturismot ovat myös hotelleja paljon persoonallisempia. Onhan se nyt ihan toista majoittua pliisun hotellin asemesta viinitilalla tai tilalla, josta voi aamulla poimia aprikooseja suoraan puusta. Tai linnassa. Tai maatilalla, jonka päärakennus on vuodelta 1600. Tai vanhassa agriturismoksi muutetussa borgossa, tehdaskylässä. Tai Etelä-Italian masseriassa. Agriturismon omistajat ovat yleensä asuneet paikkakunnalla koko ikänsä ja tuntevat sen kuin…ne, jotka ovat asuneet paikkakunnalla sukupolvia. Heiltä saa vinkkejä siitä, minne mennä lounaalle, mistä voi ostaa viiniä tai oliiviöljyä, missä on seudun idyllisin ranta. Ja jos oikein juttusille antautuu (vaatiii kyllä varmaan italian taitoa), heiltä saa myös kuulla meheviä juoruja ja sellaista paikallishistoriaa, jota ei opaskirjoissa mainita. Tämä kyllä saattaa edellyttää muutamia lasillisia yhdessä isännän kanssa.

Lisäksi agriturismot täyttävät hotelleja paremmin reilun ja eettisen matkailun kriteerit. Ainakin tämän Responsible travel –sivuston majoituspaikoille suunnatun vinkkilistan mukaan. Agriturismot ovat tyypillisesti perheyrityksiä, joissa aamiaispöydän kakut on leiponut isoäiti, keittiössä häärää talon emäntä tai joku paikallinen kokki, tarjoilusta huolehtii perheen nuoret. Jos ei tilalla ole tarjota asiakkaan toivomia omia palveluja, he suosittelevat muita paikallisia yrittäjiä. Naapurin Giuseppe järjestää kalastusmatkoja ja Renate kokkikursseja. Pienen loven ekologisuuteen tekee tosin se, että enimmäkseen yöpyminen agriturismossa edellyttää omaa tai vuokra-autoa. Ne sijaitsevat maaseudulla, maatiloja kun ovat, eikä sinne ole Italiassa kovinkaan hyvät julkiset yhteydet.

Rehellisyyden nimissä täytyyy myöntää, että autovaatimuksen lisäksi agriturismoilla on muutamia muitakin huonoja puolia. Paikallisuus tarkoittaa useimmiten myös sitä, että englantia osataan aika huonosti. Ja koska agriturismojen kirjo on niin valtava, valinta ei nettisivuston perusteella aina mene nappiin, sillä nettikuvissa saa minkä tahansa paikan näyttämään idylliseltä. Niin kuin nyt senkin toscanalaisen agriturismon, joka ”unohti” kertoa, että paikassa on samana iltana häät ja koko paikka oli varattu häävieraiden käyttöön. Meidät majoitettiin ikkunattomaan kellarihuoneeseen, ravintola oli varattu, samoin uima-allasalue, eikä niihin ollut muilla asiaa. Kellarihuoneessa ei toiminut netti eikä puhelin, joten  siellä me sit häävieraiden takana selattiin läppäriä ja etsittiin paikkaa, johon lähteä. Lähistöltä löytyikin ihana Borgo Giusto, jossa oli maisemaan täydellisesti upotettu uima-allas, jonka vierellä kasvoi upeita tuoksuvia salviapuskia, josta kokki poimi meidän nähdemme illalla lehtiä kastikkeeseeseen. Paikka kuuluu yhä viehättävimpiin paikkoihin, jossa olen koskaan yöpynyt.

Pienistä haittapuolista huolimatta pidän agriturismoja hotelleja parempina vaihtoehtoina Italiassa. Niistä saa samat palvelut kuin hotellistakin, mutta ne ovat käytännössä helpompia, lapsiystävällisempiä (myös lemmikkiystävällisempiä, mikä on meille on tärkeää nykyään), persoonallisempia ja eettisempiä ja reilumpia kuin hotellit. Viimeisen syyn vuoksi tämä postaus on  oli tarkoitus olla osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Muru Mou  Travellover ja Rimma+Laura. Tempauksessa on tarkoitus käyttää aiemmin Instagramissa julkaistuja kuvia ja toukokuun tempauksen annettuna aiheena oli reilu ja eettinen matkailu. Lue tempauksesta lisää täältä.
Minut löydät Instagramista nimellä @kukkulalta