Noin 30 kilometriä Rooman eteläpuolella sijaitseva Nemi on juuri sellainen idyllinen pikkukylä, joita Italia on pullollaan, mutta joita ei juuri matkaoppaissa mainita. Jos se mainitaan, niin kerrotaan, että Nemi on tunnettu etenkin mansikoistaan: pienistä metsämansikan tyyppisistä marjoista, jotka Nemi-järven ympäristön vulkaanisessa maaperässä kasvavat erityisen makeiksi. Mansikoita, mansikkaleivoksia ja -gelatoannoksia onkin tarjolla joka kahvilassa ja herkkukaupassa. Nemissä pidetään joka vuosi toukokuun lopussa myös hyvin suosituksi kasvanut ”mansikkafestivaali”, Sagra delle fragole, jonne tulee nykyään myös turisteja kaikkialta maailmasta. (Tosin tänä vuonna juhla oli tietenkin peruttu Covidin vuoksi. Tai oikeammin se pidettiin virtuaalisena.)
Mansikkajuhlan lisäksi turistit eivät mitenkään sankoin joukoin Nemiin eksyneet ennen koronaakaan. Castelli Romanin pikkukaupungeista esimerkiksi paavin kesäpaikkana tunnettu Castel Gandolfo on huomattavasti suositumpi. Castel Gandolfoon pääsee ehkä kätevämmin suoraan paikallisjunalla, mutta päiväretkeä Nemiin kannattaa ehdottomasti harkita, sillä suloinen, pastellinsävyinen pikkukylä tarjoaa elämyksiä niin kulinaristeille, upeiden maisemien ystäville kuin historiafriikeillekin.
Nemi on mansikoiden lisäksi tunnettu leikkeleistään, porchettasta eli fenkolin ja muiden mausteiden kanssa ylikypsäksi paahdetusta possunpaistista ja viineistään kuten muutkin Castelli Romanin kylät. Sen kapeiden kujien ja viehättävien piazzoiden varrella on lukuisia hyviä herkkukauppoja, trattorioita ja pasticcerioita, joista monista avautuu upeat näköalat Nemi-järvelle, jota roomalainen kirjailija Servius Honoratus alkoi kutsua ”Dianan peiliksi” (Speculum Dianae). Runoilijat Serviuksen jälkeen pitivät tätä kuvaa yllä ja Diana Nemesiksen (Nemin Dianan) kuvia ja veistoksia on pitkin kylää, vaikka mikään historiallinen tai arkeologinen tutkimus ei yhdistä Nemiä legendaan metsästyksen jumalattaresta.
Mutta Nemi-järven historiaan kätkeytyy myös yksi yksi uskomattomimmista tarinoista, joita olen Italiassa kuullut. Ja se on paljon se.
Nemi-järven mysteeri
Keskiajalla kalastajat kertoivat mielellään viinituvissa Nemi-järven pinnan alla piilevästä salaisuudesta. (Huom. Viinituvat tämän kertomuksen kuviteltu osuus.) Heidän mukaansa järven pohjalla lepää haaksirikkoutunut jättiläismäinen laiva tai oikeastaan kaksikin. Vulkaaniset järvet ovat kirkasvetisiä, joten oikealla säällä haaksirikkoutuneet hylyt voi nähdä veneestä käsin.
Mutta Nemi on pikkuruinen, vain 1,7 neliökilometrin kokoinen järvi, eikä sillä ole edes minkäänlaista yhteyttä mereen tai satamiin. Miksi siellä olisi koskaan ollut minkäänlaista kalastusvenettä isompaa alusta saati jättimäistä laivaa?
Tarinat järven pohjalla olevista laivoista kuitenkin jatkuivat vuosisadasta toiseen ja niiden todisteeksi kalastajat onnistuivat myös nostamaan koukuillaan järvestä ylös antiikin Rooman aikaisia esineitä, joita he möivät sitten toreilla turisteille (kyllä, niitä oli täällä jo keskiajalla). Ehkä näiden arvoesineiden vuoksi mysteeriset laivat alkoivat kiinnostaa muitakin kuin paikallisia.
Ensimmäisenä laivoja päätti todenteolla tutkia nuori kardinaali ja paavin veljenpoika Prospero Colonna ja renesanssiajan arkkitehti Leon Battista Alberti. He näkivät järven pohjalla olevan puisen rakennelma ja yrittivät miehistöineen nostaa sitä ylös sitä pitkien köysien päässä olevilla koukuilla, mutta koska Nemi-järvi on yli 30 metriä syvä, he onnistuivat lähinnä aiheuttamaan hylyille korvaamatonta tuhoa kiskomalla ylös siitä laudankappaleita. Yhtä kaikki Colonna onnistui todistamaan kalastajia uskottavammin laivojen olemassa olon, mutta niiden mysteeri vain syveni.
Vuonna 1535 italialainen keksijä Guglielmo de Lorena ja hänen kumppaninsa Francesco de Marchi palasivat Nemi-järvelle mukanaan uusi teknologinen keksintö: sukelluskello. Sen avulla he pääsivät syvemmälle syvyyksiin, jossa he näkivät paljon suuremman puisen rakennelman kuin olivat kuvitelleetkaan. Kaksikko onnistui tuomaan esiin järven pohjasta marmorisia ja pronssisia veistoksia, mutta itse laivaa hekään eivät päässeet tutkimaan.
Seuraavan 500 vuoden aikana riitti myös muita yrittäjiä, jotka yrittivät tutkia tai jopa nostaa mysteerilaivoja, ilman sanottavaa menestystä. Laivojen mysteeri paljastui vasta, kun sitä alkoi selvittää diktaattori, jolla oli lähes yhtä paljon valtaa kuin Rooman keisareilla. Eli muuan Benito Mussolini.
Mussolini tarttuu toimeen
Mussolini ihaili tunnetusti suorastaan pakkomielteisesti antiikin Rooman valtakuntaa. Hän piti itseään keisari Augustuksen seuraajana ja antoi mielellään verrata itseään tähän Rooman imperiumin alullepanijaan. Mussolini halusi palauttaa Rooman kaupungin keisariajan kulta-aikaan ja siksi kunnostutti monia antiikin Rooman rakennuksia kuten pahasti rapistuneen ja unohdetun Augustuksen mausoleumin, jonka ympäriltä purettiin hänen käskystään vuosina 1934–1937 joukko keskiajalla rakennettuja kortteleita ja tilalle luotiin uusi fasistinen aukio Piazza Augusto Imperatore. Myös Mussolinin rakennuttamien Eurin kaupunginosan ja Stadio Olimpicon fasistisessa arkkitehtuurissa, patsaissa ja obeliskeissa näkyy selvästi antiikin Rooman vaikutus.
Pikkuruisen järven pohjalla makaavat Rooman valtakunnan aikaiset valtavat laivat herättivät epäilemättä suuruudenhulluuteen taipuvaisen diktaattorin kiinnostuksen. Valtavat hylyt tarjosivat Mussolinille myös tavan näyttää voimiaan: hän päätti tehdä sen, missä kukaan ei vielä ollut onnistunut eli nostaa laivat esiin.
Mussolinin ratkaisu satojen vuosien aikaiseen ongelmaan oli yksinkertainen: Nemi-järvi kuivattaisiin. Ihan kädenkäänteessä ei tämä Mussoliniltakaan onnistunut, sillä projektiin meni viisi vuotta ja siihen tarvittiin niin Regia Marinan (Italian kuninkaallinen laivasto), armeijan, insinöörien, arkeologien, teollisuuden kuin yksityishenkilöiden lahjoitustenkin apua. Järven tyhjentämisen mahdollisti arkeologien tuntema antiikin Rooman aikainen maanalainen vesijohto, joka yhdisti kraatterijärven sen ulkopuolella oleviin maatiloihin. Vesijohto aktivoitiin ja yhdistettiin nykyaikaisiin tehokkaisiin pumppuihin 20. lokakuuta 1928 ja järvi alkoi hiljalleen tyhjentyä. Puolen vuoden kuluttua (28.3.1929) järven pinta oli laskenut sen verran, että ensimmäisen aluksen ylimmät osat tulivat näkyviin. Mutta siitä meni vielä kaksi vuotta ennen kuin alus oli kokonaan näkyvissä ja toinen, ensimmäistä vielä suurempi aluskin oli paljastunut. Siihen mennessä veden pinta oli laskenut yli 20 metriä ja vettä oli poistettu järvestä yli 40 miljoonaa kuutiometriä.
Seconda Nave saatiin ylös teknisten vaikeuksien vuoksi vasta lokakuussa 1932, siis jokseenkin tasan viisi vuotta siitä, kun hanke oli aloitettu.
Vaikka hylyt vaurioituivatkin nostohankkeessa, niin vihdoin niitä päästiin kuitenkin tutkimaan! Prima Nave eli ensimmäisenä paljastunut laiva oli 70 metriä pitkä ja 20 metriä leveä. Toinen, vielä isompi laiva eli Seconda Nave oli 73 m x 24 m (eli suunnilleen Airbus A380 -jumbojetin kokoinen). Osottautui, että etenkin isompi laivoista oli ollut varsinainen kelluva palatsi. Arkeologit löysivät hylystä marmorikoristeita, mosaiikkilattian jäänteitä, kaiverruksia, koristeellisia aironrenkaita, jopa kullattuja kuparisia kattotiiliä, jotka ovat epäilemättä loistaneet näyttävästi auringossa. Laivassa oli lämmitys, lukuisia kylpyaltaita ja muutenkin alukset ovat olleet teknologisesti poikkeuksellisen edistyksellisiä. Järven pohjasta nostettiin kuparisia ja marmorisia patsaita, jotka ovat olleet koristeina laivassa. Alusten rakentamisen ja koristelun kustannusten oli täytynyt olla valtavia!
Hylyistä löytyneiden lyijyputkien ja laattojen merkintöjen perusteella kävi pian selväksi, että nämä kelluvat huvipalatsit ovat kuuluneet yhdelle Rooman vihatuimmista keisareista, ensimmäisellä vuosisadalla hallinneelle pahamaineiselle keisari Caligulalle. Niinpä tietenkin, kenellepä muullekaan?
Caligulan bilelaivat?
Caligula eli oikealta nimeltään Gaius Julius Caesar Augustus Germanicus hallitsi Rooman valtakuntaa 18. maaliskuuta 37 – 24. tammikuuta 41. Vaikka Caligula ehti olla Rooman keisarina vain 3 vuotta ja 10 kuukautta, on hän eittämättä Rooman keisareista tunnetuimpia; suuri osa meistä lienee kuullut anekdootit siitä, miten hän nimitti lempihevosensa Incitatuksen senaattoriksi, tarinat hänen palatsissaan järjestämistä orgioista ja huhut hänen insestisestä suhteestaan Drusilla-siskoonsa. Historian kirjoissa Caligulaa pidetään melko yksipuolisesti mielipuolena ja jopa raakana despoottina, vaikka hän oli aikanaan suosittu kansan keskuudessa (mm. järjestämiensä gladiaattoritaistelujen ja teatteriesitysten vuoksi), rakennutti useita merkittäviä rakennuksia ja uusia akvedukteja Roomaan ja suunnitteli muun muassa Britannian valloituksen, jonka hänen seuraajansa Claudius pani käytäntöön. Caligulan huono maine voi hyvin johtua siitä, että historioitsijat ovat vääristelleet häntä koskevia tietoja, sillä sen ajan historiankirjoitus myötäili pikemminkin senaattia kuin noudatti ihan nykyisenkaltaista tieteen etiikkaa.
Joka tapauksessa aikansa historoitsijat kertoivat mielellään Caligulan mielipuolisista tavoista tuhlata rahaa. Legendan mukaan Caligula söi kullattua leipää ja kylpi öljyssä. Hänen kuuluisimpia päähänpistojaan oli rakentaa Baien lahden yli lähes viisi ja puoli kilometriä pitkä ponttonisilta kauppalaivoista. Tiberiuksen aikana keisarin hoviastrologi oli nimittäin ennustanut, että Caligula voisi yhtä todennäköisesti tulla keisariksi kuin ratsastaa Napolinlahden yli. Sillan valmistuttua Caligula ratsasti Aleksanteri Suuren rintahaarniska yllään sillan yli. Tämän jälkeen hän piti valtavat juhlat itsensä kunniaksi ja kun ihmiset alkoivat olla tarpeeksi humalassa, Caligula käski heittää heidät kaikki mereen. Näillä tempauksillaan hän sai tuhlattua Tiberiuksen keräämät kolme miljardia sesteriusta jo kauan ennen kuin oli ollut vuottakaan keisarina. Tähän kuvaan sopii hyvin se, että Caligula olisi rakennuttanut järjettömän mahtipontiset kelluvat huvipalatsit ja laskenut ne vesille pienelle Nemi-järvelle, josta niillä ei voi purjehtia mihinkään
Itse asiassa roomalainen historioitsija Suetonius kertookin Caligulan rakennuttaneen myös 70 metrin pituisia laivoja, jotka olivat jalokivien peitossa ja joiden kannella oli kokonaisia hedelmäpuutarhoja. Alusten sisällä oli salonkeja ja kylpyaltaita. Luultavasti Seutonius kuvaa juuri juuri Nemin laivoja.
Nemin laivoja pidetään lähes yksinomaan huvitarkoitukseen rakennetuina. Etenkään sen jälkeen, kun ne paljastuivat Caligulan laivoiksi, niille muuta käyttötarkoitusta tuskin mietittiinkään. On helppo kuvitella Caligulan pitäneen laivoillakin suuria juhliaan tai niitä orgioita, joista huhuja on säilynyt meidän aikoihin asti, mutta joissakin lukemissani lähteissä mainitaan, että laivoilla olisi ollut myös pyhempi merkitys ja Caligula olisi rakennuttanut ne kelluviksi temppeleiksi suosikkijumalattarelleen Dianalle.
Caligula kuoli vain 28-vuotiaana salaliittolaisten tikariniskuihin 24. tammikuuta vuonna 41. Samalla tapettiin myös Caligulan vaimoja heidän tyttärensä Julia Drusilla, jonka pää murskattiin seinään. Nemin laivat luultavasti täytettiin kivillä ja upotettiin Caligulan murhan jälkeen, sillä siihen aikaan oli tapana hävittää kaikki merkit epäsuositusta keisarista ja hänen vallastaan. Voi toki olla, että Caligula upotti laivansa itsekin. Joka tapauksessa ne ehtivät arkeologien mukaan olla vesillä vain vuoden verran.
Laivojen tuho
Mussolini rakennutti pelastamilleen hylyille valtavan museon Nemi-järven rantaan, jossa ihmiset voisivat vierailla katsomassa laivoja ja niistä pelastettuja taideaarteita. Il museo delle Nave Romane avattiin tammikuussa 1936. Nemi-järven laivojen taru ei kuitenkaan valitettavasti pääty niiden salaisuuden paljastumiseen ja esille tuomiseen.
Toukokuun lopussa vuonna 1944 Italia oli Toisessa maailmansodassa jo antautumisen partaalla. Natsijoukot olivat miehittäneet maan, jotta fasistien vastarinta ei murenisi, mutta liittolaisten joukot lähenivät. Noin kello kahdeksan aikaan illalla 31.5. 1944 amerikkalaisten joukkojen ammukset osuivat Nemin museoon. Ne eivät aiheuttaneet juurikaan tuhoa, mutta pakottivat saksalaisen tykistön poistumaan alueelta. Kahta tuntia myöhemmin Nemi-järven rannalla nähtiin nousevan savua. Museo delle Navi Romane paloi ja sen mukana Caligulan laivat. Jäljelle jäi vain muutamia patsaita, renkaita ja ankkuri.
Virallinen totuus on se, että natsit polttivat museont paetessaan, sillä natsijoukot sytyttivät usein tuleen hylkäämiään paikkoja, räjäyttivät siltoja ja ylipäätään tekivät voitavansa hidastaakseen liittolaisten etenemistä. Joka tapauksessa lähes 2000 vuotta Nemi-järven pohjassa olleet laivat paloivat tuhkaksi vain reilut kymmenen vuotta sen jälkeen, kun ne oli nostettu ylös.
Museo delle navi romane di Nemi
Minä en todellakaan tiennyt tästä tarinasta, kun kävin Nemissä ensimmäisen kerran pari, kolme vuotta sitten joulun välipäivinä. (Viime viikkoisen käyntini jälkeen olenkin käynyt Nemissä peräti kahdesti.) Olimme valinneet ystäväperheen kanssa Nemin pikkukylän päivämatkan kohteeksi nimenomaan sen vuoksi, ettemme olleet siellä käyneet ja maisemat näyttivät niin upeilta, että niissä tehdyn reippaan kävelylenkin jälkeen lounas jossain Nemin kivoista ravintoloissa maistuisi . Ensin Nemiä kierreltyämme kävelimme alas järven rantaan, josta löysimme Museo delle Navi Romane di Nemin, joka oli avattu uudelleen tuhopolton jälkeen 1953. Nemi tuntui olevan aika erikoinen paikka roomalaisten laivojen museolle, luulisi sellaisen olevan pikemminkin meren äärellä, joten ihan uteliaisuudesta päätimme mennä sisään. Koska muita kävijöitä ei ollut, koirakin ulkopuolella olevista kielloista huolimatta pääsi sisään, kunhan se pidetään sylissä.
Nemin roomalaislaivojen museo on eittämättä kummallisimpia museoita, joissa olen käynyt. Se on pyhitetty Caligulan laivoille – joita ei enää ole. Onneksi tutkijat ja insinöörit tekivät pelastetuista laivoista niin tarkkoja piirrustuksia, että niiden perusteella on voitu tehdä pienoismallit aluksista. Pienoismallin lisäksi esillä on ne veistokset ja laivojen osat, jotka säilyivät tulipalosta ja seinillä lukuisia valokuvia ylös nostetuista hylyistä.
Koska en tiennyt aiemmin Nemi-järven laivojen uskomattomasta tarinasta, niin kuljin suorastaan lumoutuneena lukemassa selostusta niin Caligulan laivoista kuin järven kuivaamisestakin. Ulos mennessäni yritin kuvitella Caligulan laivat pikkuiseen järveen. En vieläkään ole varma, uskoisinko koko juttua, ellei siitä olisi olemassa niin vahvat dokumentit sen todenperäisyydestä.
Vastaa