Heräsin vapaapäivänä sateenropinaan.  Niin mun tuuriani, ajattelin. Tietenkin kaikkien kauniiden, aurinkoisten ja lämpimien viikonloppujen jälkeen sataa juuri sinä päivänä, kun olin viimein saanut hankittua lipun toistuvasti maailman 10 kauneimman puutarhan joukkoon listattuun Ninfan puutarhaan. Kun kahdeksan aikaan kurvasin matkaseurakseni lupautuneen ystäväni My Yungin portille, sade oli kuitenkin jo lakannut ja kun ajoimme harvinaisen  tyhjiä teitä – natsivallasta vapautumisen päivä ei selvästi ole se vapaapäivä, jolloin italialaiset lähtevät ajelulle – pitkin Lazion kohtalaisen rumaa maaseutua, aurinkokin alkoi pilkahdella. En tiedä, johtuiko auringosta, mutta maisemat alkoivat näyttää sitä kauniimmilta, mitä lähemmäs Ninfaa pääsimme. Mainostaulut ja ankeat taajamat vaihtuivat viiniviljelmiin ja kirkkaana piirtyviin vuoren rinteisiin.

Vaikka tiellä oli hiljaista, Ninfan valtava parkkipaikka oli jo puolillaan. Meidän ohjattiin etukäteen hankittuine lippuinemme jonoon, englanninkielinen opastus alkaisi kuulemma 10.30. Koska siihen oli vielä tunti aikaa, vakuuttelimme italiankielisen käyvän vallan mainiosti – mikä saattoi olla virhe, sillä yhtään muuta ulkomaalaisen näköistä emme nähneet, joten olisimme voineet saada yksityisen kierroksen. Aikamme jonoteltuamme pääsimme sisälle pienelle ruusuntuoksun ja linnunlaulun täyttämälle aukiolle, jonka vieressä piirtyi yhä sinisemmäksi muuttuvaa taivasta vasten keskiaikainen torni.

 

Silta Ninfan puutarhassa

Silta Ninfan puutarhassa

Viehättävien mukulakivikujien ja purojen yli kulkevan kierroksemme ensimmäinen pysähdys on valtavan tammen juurella. Opas kertoo, että se on istutettu pienenä taimena vasta 1920-luvulla, kun puutarha on perustettu. Puut todella kasvavat hyvin täällä! Komeiden tammien ja ylväiden sypressien lisäksi Ninfan ruusuköynnösten, murattien ja kärhöjen peittämät rauniot ja muurit, mukulakivipolut ja  vanhat kivisillat saavat puutarhan vaikuttamaan vanhemmalta kuin se onkaan. Ikään kuin aika olisi pysähtynyt siellä.

Historiaa

Paikalla on tietenkin pitkä historia, vaikka itse puutarha ei ole vielä sataakaan vuotta. Puutarha on rakennettu paikalle, jolla on ollut jo antiikin aikana Ninfan kaupunki, jonka nimi viittaa siihen, että paikalla on ollut antiikin Rooman nymfeille omistettu temppeli (nymfaio). Keskiajalla Appia Antican varrella sijaitseva Ninfa kasvoi rikkaaksi kaupungiksi Roomasta ja Napolista kerättyjen tullien avulla. Ninfassa oli 150 taloa, useita kirkkoja, siltoja, myllyjä ja tehtaita ja raatihuone. Paavi Aleksanteri III vihittiin paaviksi sen pääkirkossa Santa Maria Maggioressa 1159, jonka rauniot ja niistä erottuvat freskot ovat yhä jäljellä. Ninfaan paavi myös pakeni vihollistaan Rooman keisaria Frederik Barbarossaa, joka tästä syystä poltti kaupungin 1171. 1200-luvun lopulla Ninfan otti hallintaansa nuori Pietro Caetani, joka juuri oli saanut aatelisaseman paaviksi valitun setänsä Bonifatius VIII:n ansiosta. Ninfan kaupunki jäi vähemmälle huomiolle, kun Caetanin suvun kardinaalijälkeläiset ryhtyivät sotaan keskenään siitä, kenestä tulisi seuraava paavi. Ninfa pääsi soistumaan ja sinne sen seurauksena levinneen malarian vuoksi Ninfan asukkaat hylkäsivät sen vähitellen 1600-luvulla ja  Sermonatan ruhtinas teki raatihuoneesta viljasiilon.

silta

murattimuuri

kaari

ruusumuuri

tie

Kolmen naisen taidonnäyte

Ninfa ehti olla autiona 500 vuotta ennen kuin Gelasio Caetani päätti rakentaa paikalle puutarhan. Tai ainakin wikipedia antaa kunnian puutahan perustamisesta Gelasiolle, vaikka puutarhan suunnitteli hänen englantilaissyntyinen äitinsä lady Ada Wilbraham Caetani. Oikeastaan nykyinen puutarha on kolmen naisen luomus, sillä lady Adan työtä jatkoi hänen amerikkalainen miniänsä Marguerite Chapin Caetani. Myöhemmin puutarhasta huolehti suvun viimeiseksi jäänyt Lelia Caetani aina kuolemaansa asti 1977. Tämän jälkeen puutarhasta on huolehtinut Roffredo Caetanin säätiö.

Paikalleen jätettyjen raunioiden ja vanhojen kivisiltojen ympärille rakennettu englantilaistyylinen puutarha on tunnelmaltaan hallittua kaaosta. Gelasio toi sinne puita matkoiltaan ympäri maailmaa, niinpä puutarhasta löytyy valtaviksi kasvaneita rautatammia, poppeleita, sypressejä ja jopa bambumetsikkö. Meidän vierailumme aikana kirsikankukat olivat muuttuneet jo kirsikanraakileiksi ja wisterian (sinisateen) parin viikon takaisesta kukoistuksesta oli vain rippeet jäljellä. Nyt Ninfassa oli ruusujen aika. Puutarhan yli 300 ruusulajiketta levittivät ympärilleen huumaavaa tuoksua. Yhteen rinteeseen on rakennettu uskomaton perennapenkki, joka on suunniteltu niin, että se kukkii huhtikuusta marraskuuhun, mutta lisäksi vaihtaa väriään. Nyt vuorossa olivat siniset perennalajikkeet ja opas kertoi penkin muuttuvan seuraavaksi punavalkoiseksi.

silta

PicMonkey Photo

putous

 

perenna

DSC01421

Rannalla vihreän joen

Ninfan puutarhaa hallitsee kuitenkin vesi. Puutarhan keskellä virtaa joki, jonka suoraan lähteestä pulppuava vesi on ihan uskomattoman kirkasta. Siellä täällä on pienempiä puroja ja putouksia, joiden rannoilla kasvaa kalloja. Joen rantapenkereelle tekee mieli istahtaa, antaa katseensa levätä vanhassa kaarisillassa ja vain kuunella kaikkialla kantautuvaa linnunlaulua. Ninfaa ympäröi luonnonsuojelualue ja se sijaitsee sopivasti Afrikasta Eurooppaan muuttavien lintujen reitillä, joten sieltä on löydetty 152 lintulajia.

Valitettavasti puutarhaan ei voi pysähtyä ja opas alkaa hoputtaa hajautuvaa ryhmäämme, sillä seuraava ryhmä on jo tavoittamassa meitä. Yritämme kierroksen päätyttyä livahtaa takaisin joen varteen, mutta pensaan takaa ilmestyy vartija, joka opastaa meidät määrätietoisesti italialaiseen puutarhaan, jossa on mahdollista 2 euron lisämaksua vastaan liikkua vapaasti ja viipyä niin kauan kuin haluaa. Italialainen puutarha koostui lähinnä sitruspuista ja niin ihanasti kuin juuri kukkaan puhjenneet appelsiini-, sitruuna- ja greippipuut tuoksuivatkin, se jäi auttamatta Ninfan salaisen puutarhan ja pysähtyneen ajan tunnelman varjoon. On aika lähteä lounaalle ihanaan keskiaikaiseen Sermonetan kaupunkiin.

pienennetty

pergola

DSC01447

huvimaja

siniset_kukat

 

 

 

 

 

 

 

Miten ja milloin Ninfan puutarhaan pääsee?

Ninfan puutarha on auki yleisölle hyvin rajoitetusti, koska säätiö haluaa suojella sen runsasta faunaa ja floraa turistimassoilta. Huhtikuussa ja toukokuussa se on auki sunnuntaisin  ja kesäkuusta marraskuuhun kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina  ja juhlapyhinä 9 – 12 ja 14.30 – 18 (loka- ja marraskuussa 9 – 12 ja 14 – 16). Tervetullut uudistus on, että tänä vuonna sinne voi ostaa lipun on-line. Ennen puutarhaan joutui jonottamaan tuntikausia. Liput maksavat 12,50 euroa, alle 11-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Myös pienet koirat ovat tervetulleita (oman vouhottavan pikkukoirani jätin kotiin teinien hoitoon). Puutarha on hyvin suosittu, joten liput myydään loppuun usein viikkoja aikaisemmin. Puutarhaan voi tututustua vain opastetuilla kierroksilla, joita lähtee n. 10 minuutin välein. Englanninkielisiä kierroksia on klo 10.30 ja 15 (mutta kierroksen kielellä ei ole oikeastaan väliä, sillä puutarhasta lumoutuu niin, ettei opasta enää vähän ajan päästä kuuntele). Kierros kestää reilun tunnin.

Parhaiten Ninfaan pääsee autolla, Roomasta sinne ajaa n. 1,5 tunnissa. Mutta kätevästi (ja nopeamminkin) paikalle pääsee Roomasta myös Napolin suuntaan menevillä junilla. Matka Latinan asemalle kestää 35 minuuttia ja 5 km taksimatka Latinan asema-aukiolta ehkä vartin (ohjeet Ninfan puutarhan sivulla).  Paikalla ei ole palveluita, mutta kahvia ja lounasta saa läheisestä viehättävästä Sermonetan kylästä.

 


Kommentit

3 vastausta

  1. Iiris avatar
    Iiris

    Kiitos vastauksesta! Ja kiitos myös kaikista muistakin blogisi hyvistä vinkeistä mm. jonotuksen minimointiin! Onneksi löysin blogisi!

  2. Iiris avatar
    Iiris

    Hei, miten vertailisit Tivolissa sijaitsevan Villa d’Esten puutarhaa ja Ninfan puutarhaa toisiinsa? Olemme tulossa Roomaan huhti/toukokuun vaihteessa ja suunnittelemme käyntikohteita.

    1. Heli Vihreältä kukkulalta avatar
      Heli Vihreältä kukkulalta

      Villa d’Esteen pääsee helpommin julkisilla ja muutenkin, sillä Ninfaan täytyy varata aika ja se on auki vain viikonloppuisin, kun taas Villa d’Este on auki joka päivä. Puutarhoina ne ovat hyvin erilaisia. Villa d’Este on maailmanperintökohde sekä arkkitehtuurinsa että puutarhasuunnittelun vuoksi, siellä on suihkulähteitä ja vihreitä pensaita ja käytäviä, mutta mitään kukkaistutuksia siellä ei ole. Ninfa sen sijaan on kukista pitävän paratiisi ja parhaimmillaan juuri keväällä. Ja se on huomattavasti isompi, ainakin 10 kertaa isompi puutarha.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *