Heräsin vapaapäivänä sateenropinaan. Niin mun tuuriani, ajattelin. Tietenkin kaikkien kauniiden, aurinkoisten ja lämpimien viikonloppujen jälkeen sataa juuri sinä päivänä, kun olin viimein saanut hankittua lipun toistuvasti maailman 10 kauneimman puutarhan joukkoon listattuun Ninfan puutarhaan. Kun kahdeksan aikaan kurvasin matkaseurakseni lupautuneen ystäväni My Yungin portille, sade oli kuitenkin jo lakannut ja kun ajoimme harvinaisen tyhjiä teitä – natsivallasta vapautumisen päivä ei selvästi ole se vapaapäivä, jolloin italialaiset lähtevät ajelulle – pitkin Lazion kohtalaisen rumaa maaseutua, aurinkokin alkoi pilkahdella. En tiedä, johtuiko auringosta, mutta maisemat alkoivat näyttää sitä kauniimmilta, mitä lähemmäs Ninfaa pääsimme. Mainostaulut ja ankeat taajamat vaihtuivat viiniviljelmiin ja kirkkaana piirtyviin vuoren rinteisiin.
Vaikka tiellä oli hiljaista, Ninfan valtava parkkipaikka oli jo puolillaan. Meidän ohjattiin etukäteen hankittuine lippuinemme jonoon, englanninkielinen opastus alkaisi kuulemma 10.30. Koska siihen oli vielä tunti aikaa, vakuuttelimme italiankielisen käyvän vallan mainiosti – mikä saattoi olla virhe, sillä yhtään muuta ulkomaalaisen näköistä emme nähneet, joten olisimme voineet saada yksityisen kierroksen. Aikamme jonoteltuamme pääsimme sisälle pienelle ruusuntuoksun ja linnunlaulun täyttämälle aukiolle, jonka vieressä piirtyi yhä sinisemmäksi muuttuvaa taivasta vasten keskiaikainen torni.
Viehättävien mukulakivikujien ja purojen yli kulkevan kierroksemme ensimmäinen pysähdys on valtavan tammen juurella. Opas kertoo, että se on istutettu pienenä taimena vasta 1920-luvulla, kun puutarha on perustettu. Puut todella kasvavat hyvin täällä! Komeiden tammien ja ylväiden sypressien lisäksi Ninfan ruusuköynnösten, murattien ja kärhöjen peittämät rauniot ja muurit, mukulakivipolut ja vanhat kivisillat saavat puutarhan vaikuttamaan vanhemmalta kuin se onkaan. Ikään kuin aika olisi pysähtynyt siellä.
Historiaa
Paikalla on tietenkin pitkä historia, vaikka itse puutarha ei ole vielä sataakaan vuotta. Puutarha on rakennettu paikalle, jolla on ollut jo antiikin aikana Ninfan kaupunki, jonka nimi viittaa siihen, että paikalla on ollut antiikin Rooman nymfeille omistettu temppeli (nymfaio). Keskiajalla Appia Antican varrella sijaitseva Ninfa kasvoi rikkaaksi kaupungiksi Roomasta ja Napolista kerättyjen tullien avulla. Ninfassa oli 150 taloa, useita kirkkoja, siltoja, myllyjä ja tehtaita ja raatihuone. Paavi Aleksanteri III vihittiin paaviksi sen pääkirkossa Santa Maria Maggioressa 1159, jonka rauniot ja niistä erottuvat freskot ovat yhä jäljellä. Ninfaan paavi myös pakeni vihollistaan Rooman keisaria Frederik Barbarossaa, joka tästä syystä poltti kaupungin 1171. 1200-luvun lopulla Ninfan otti hallintaansa nuori Pietro Caetani, joka juuri oli saanut aatelisaseman paaviksi valitun setänsä Bonifatius VIII:n ansiosta. Ninfan kaupunki jäi vähemmälle huomiolle, kun Caetanin suvun kardinaalijälkeläiset ryhtyivät sotaan keskenään siitä, kenestä tulisi seuraava paavi. Ninfa pääsi soistumaan ja sinne sen seurauksena levinneen malarian vuoksi Ninfan asukkaat hylkäsivät sen vähitellen 1600-luvulla ja Sermonatan ruhtinas teki raatihuoneesta viljasiilon.
Kolmen naisen taidonnäyte
Ninfa ehti olla autiona 500 vuotta ennen kuin Gelasio Caetani päätti rakentaa paikalle puutarhan. Tai ainakin wikipedia antaa kunnian puutahan perustamisesta Gelasiolle, vaikka puutarhan suunnitteli hänen englantilaissyntyinen äitinsä lady Ada Wilbraham Caetani. Oikeastaan nykyinen puutarha on kolmen naisen luomus, sillä lady Adan työtä jatkoi hänen amerikkalainen miniänsä Marguerite Chapin Caetani. Myöhemmin puutarhasta huolehti suvun viimeiseksi jäänyt Lelia Caetani aina kuolemaansa asti 1977. Tämän jälkeen puutarhasta on huolehtinut Roffredo Caetanin säätiö.
Paikalleen jätettyjen raunioiden ja vanhojen kivisiltojen ympärille rakennettu englantilaistyylinen puutarha on tunnelmaltaan hallittua kaaosta. Gelasio toi sinne puita matkoiltaan ympäri maailmaa, niinpä puutarhasta löytyy valtaviksi kasvaneita rautatammia, poppeleita, sypressejä ja jopa bambumetsikkö. Meidän vierailumme aikana kirsikankukat olivat muuttuneet jo kirsikanraakileiksi ja wisterian (sinisateen) parin viikon takaisesta kukoistuksesta oli vain rippeet jäljellä. Nyt Ninfassa oli ruusujen aika. Puutarhan yli 300 ruusulajiketta levittivät ympärilleen huumaavaa tuoksua. Yhteen rinteeseen on rakennettu uskomaton perennapenkki, joka on suunniteltu niin, että se kukkii huhtikuusta marraskuuhun, mutta lisäksi vaihtaa väriään. Nyt vuorossa olivat siniset perennalajikkeet ja opas kertoi penkin muuttuvan seuraavaksi punavalkoiseksi.
Rannalla vihreän joen
Ninfan puutarhaa hallitsee kuitenkin vesi. Puutarhan keskellä virtaa joki, jonka suoraan lähteestä pulppuava vesi on ihan uskomattoman kirkasta. Siellä täällä on pienempiä puroja ja putouksia, joiden rannoilla kasvaa kalloja. Joen rantapenkereelle tekee mieli istahtaa, antaa katseensa levätä vanhassa kaarisillassa ja vain kuunella kaikkialla kantautuvaa linnunlaulua. Ninfaa ympäröi luonnonsuojelualue ja se sijaitsee sopivasti Afrikasta Eurooppaan muuttavien lintujen reitillä, joten sieltä on löydetty 152 lintulajia.
Valitettavasti puutarhaan ei voi pysähtyä ja opas alkaa hoputtaa hajautuvaa ryhmäämme, sillä seuraava ryhmä on jo tavoittamassa meitä. Yritämme kierroksen päätyttyä livahtaa takaisin joen varteen, mutta pensaan takaa ilmestyy vartija, joka opastaa meidät määrätietoisesti italialaiseen puutarhaan, jossa on mahdollista 2 euron lisämaksua vastaan liikkua vapaasti ja viipyä niin kauan kuin haluaa. Italialainen puutarha koostui lähinnä sitruspuista ja niin ihanasti kuin juuri kukkaan puhjenneet appelsiini-, sitruuna- ja greippipuut tuoksuivatkin, se jäi auttamatta Ninfan salaisen puutarhan ja pysähtyneen ajan tunnelman varjoon. On aika lähteä lounaalle ihanaan keskiaikaiseen Sermonetan kaupunkiin.
Miten ja milloin Ninfan puutarhaan pääsee?
Ninfan puutarha on auki yleisölle hyvin rajoitetusti, koska säätiö haluaa suojella sen runsasta faunaa ja floraa turistimassoilta. Huhtikuussa ja toukokuussa se on auki sunnuntaisin ja kesäkuusta marraskuuhun kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina ja juhlapyhinä 9 – 12 ja 14.30 – 18 (loka- ja marraskuussa 9 – 12 ja 14 – 16). Tervetullut uudistus on, että tänä vuonna sinne voi ostaa lipun on-line. Ennen puutarhaan joutui jonottamaan tuntikausia. Liput maksavat 12,50 euroa, alle 11-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Myös pienet koirat ovat tervetulleita (oman vouhottavan pikkukoirani jätin kotiin teinien hoitoon). Puutarha on hyvin suosittu, joten liput myydään loppuun usein viikkoja aikaisemmin. Puutarhaan voi tututustua vain opastetuilla kierroksilla, joita lähtee n. 10 minuutin välein. Englanninkielisiä kierroksia on klo 10.30 ja 15 (mutta kierroksen kielellä ei ole oikeastaan väliä, sillä puutarhasta lumoutuu niin, ettei opasta enää vähän ajan päästä kuuntele). Kierros kestää reilun tunnin.
Parhaiten Ninfaan pääsee autolla, Roomasta sinne ajaa n. 1,5 tunnissa. Mutta kätevästi (ja nopeamminkin) paikalle pääsee Roomasta myös Napolin suuntaan menevillä junilla. Matka Latinan asemalle kestää 35 minuuttia ja 5 km taksimatka Latinan asema-aukiolta ehkä vartin (ohjeet Ninfan puutarhan sivulla). Paikalla ei ole palveluita, mutta kahvia ja lounasta saa läheisestä viehättävästä Sermonetan kylästä.
Vastaa