Kun kerroin paikallisille tuttavilleni meneväni Procidaan pääsiäislomalla, useimpien kasvoilta paistoi kysymys: missä se on? Napolin edustalla sijaitseva pikkuruinen Procidan saari on selvästi jäänyt tunnetumpien siskojensa Ischian ja etenkin Caprin varjoon. Idyllisiä kuvauspaikkoja etsivät elokuvantekijät ovat kuitenkin löytäneet paikalle ja saarelta avautuvat upeat maisemat ja sen värikäs arkkitehtuuri on taustoittanut useita elokuvia. Tunnetuimpia saarella kuvattuja elokuvia ovat Lahjakas herra Ripley ja Il postino (Posteljooni), joka menee nyt kyllä uusintakatsontaan. Kyllä näissä maisemissa kelpaakin kuvata, vai mitä?

Valitsin Procidan matkakohteeksi aika pitkälti nimenomaan sen tiedon perusteella, että se ei vielä ole turistien kansoittama. Italiassa on vaikea – vaikka ei täysin mahdotonta – löytää idyllisiä paikkoja, joissa ei toisiin turisteihin törmäisi, mutta onneksi kaikkein tallatuimpien polkujen ulkopuolella on kuitenkin runsain mitoin kuvankauniita kyliä, joissa on aito tunnelma, viereisessä ravintolapöydässä kuulee lähinnä italiaa tai jotain paikallista murretta ja hintataso on ihan toista luokkaa kuin turistimassojen suosimissa kohteissa. Procidan saari oli juuri tällainen paikka: siellä oli lisäksemme vain muutama muu turisti, joihin sitten törmäsimmekin uudestaan ja uudestaan kapeilla kujilla, näköalapaikoilla, kirkossa, kahviloissa ja rantaravintoloissa, sillä vain neljän neliökilometrin suuruisella saarella ei hirveästi ole nähtävyyksiä tai ravintoloita. Mutta pääsiäisenä turisteja tursuavan Rooman jälkeen samojen naamojen näkeminen toistuvasti oli kivaa vaihtelua.

width=”641″ height=”679″ />

Kuten kuvista (ja aurinkolaseista jääneestä pandarusketuksesta) näkyy, myös säät suosivat. Tosin tulopäivänämme oli niin kylmä, että päälle tuli puettua kaikki mukaan otetut vaatteet ja toivoimme niitä olisi ollut vielä pari villapaitaa ja fleece lisääkin. Myös sisällä, sillä majapaikkamme oli tarkoitettu selvästi vain kesäolosuhteisiin. Siellä ei nimittäin ollut mitään lämmitystä, joten olimme sisälläkin takit päällä. Makuuhuoneissa oli onneksi ilmastointilaitteet, joilla ne sai lämmitettyä ja toisena päivänä vuokraisäntä toi pyynnöstäni myös infrapunalämmittimen, että tarkenimme aamukahvit nauttia keittiössäkin. Pääsimme siis oikein mökkitunnelmaan, pelikortitkin ostettiin tupakkakaupasta, kun majapaikassa ei ollut nettiyhteyttä. Niin lämmitin kuin pelikortitkin olivat tarpeen, sillä majapaikassa tuli vietettyä suunniteltua enemmän aikaa matkaseurueemme nuorimmaisiin iskeneen vatsataudin vuoksi. Samasta syystä peruuntui myös suunnittelemamme päivä Pompeijissa, jonka vuoksi alunperin lähellä Napolia sijainnut Procida kohteeksi valikoitui…

Majapaikkamme oli muutenkin ehkä erikoisin, missä olen tähän mennessä Italiassa yöpynyt. Sinne oli kaksi sisäänkäyntiä, joista toinen tuntui menevän toisten takapihojen läpi ja toinen, vielä erikoisempi toisten rakennusten läpi kapeita portaita pitkin suoraan rantakadulle. Mutta huoneisto oli siisti, lähellä satamaa, siinä oli tilaa seitsemälle (7) ja se ilmastointi kaikissa makuuhuoneissa ja tämä kolmen makuuhuoneen, kahden kylpyhuoneen ja puutarhan majoitus maksoi yhteensä vain 100 euroa/ yö, joten en valita (paitsi ehkä vähän niistä postimerkin kokoisista pyyhkeistä ja kovista tyynyistä).