Italiaa on siunattu monen muun hyvän lisäksi myös tuhansilla kilometreillä rantaviivaa, joista peräti 5038 km on sellaista, jota voi sanoa uimarannaksi. Tähän määrään mahtuukin monenlaista rantaa. On valkoisia hiekkarantoja, mustia hiekkarantoja ja kivirantoja. On kilometrikaupalla hiekkarantaa värikkäine aurinkotuoleineen ja pieniä poukamia. On jyrkkiä kallioita ja dyynejä. On viehättäviä rantakaupunkeja ja…no tajusitte varmaan jo pointin. Apulian rannat ovat erilaisia kuin Riminin tai Sardinian, mutta kaikki ne näyttävät idyllisiltä ja rentouttavilta keitailta, ainakin (matkailumainosten) kuvissa. Todellisuus on kuitenkin useimmiten ihan jotain muuta.

Idylli…

…ja todellisuus. (Photo credits Wanted in Rome)

Ainakin Keski-Italian suosituimmat rannat kuten Rimini itäpuolella ja Lazion ja Toscanan rannat länsipuolella ovat täpötäynnä, niillä rantaelämästä nauttii tuhansia aurinkovoiteella öljyttyjä italialaisia etenkin viikonloppuna. Ja elokuussa. Aurinkotuoleja on vieri vieressä ja niiden välistä on vaikea nähdä koko merta. Varsinkin kun kaksitoista ensimmäistä riviä on varattu kanta-asiakkaille. Niin maksullisilla kuin maksuttomillakaan rannoilla et voi jättää pyyhkeesi ympärille tarpeeksi pientä tilaa, etteikö siihen mahtuisi yksi italialaisperhe isovanhempineen. Paikallisten henkilökohtaisen tilan tarve on huomattavasti pienempi kuin suomalaisten.

Eikä Italian rannoilla muutenkaan saa ihan rauhassa olla. Vähän väliä aurinkotuolisi vieressä pistäytyy joku, jolla on käsivarret täynnä myytävää: uima-asuja (En muuten oikein tajua näitä bikinikauppiaita. Sillä jos on jo rannalla, niin kai silloin jonkinlainen uima-asukin on jo.), pelejä, leijoja, aurinkolaseja, hattuja. Koruja ja feikkilaukkuja. Afrikkalaisia koriste-esineitä (sillä kukapa ei haluaisi ostaa auringonoton lomassa puolimetristä afrikkalaispatsasta kotiin viemiseksi). Kaupustelijoiden välissä luonasi käydään kysymässä, haluaisitko  hierontaa. Tai letityttää hiuksesi. Tai hennatatuoinnin. Onneksi sentään välillä kärryjään hiekassa raahaa myös kookoksen ja vesimelonin viipaleita tai kylmiä juomia kaupittelevat myyjät, sillä vähän aikaa rannalla vietettyään kylmä olut vesipullo tai raikas hedelmäviipale tulee yleensä tarpeeseen.

Kuva täältä.

Italian rannat eivät siis ole hiljaisia, eivätkä kovin rentouttavia. Lisäksi tästä kaikesta pitää vielä useimmiten maksaakin, siis ylipäätään rannalle ja uimaan pääsystä. Se tuntuu suomalaisesta kyllä vuosienkin jälkeen niin oudolta. Pääsymaksuun tosin useimmiten sisältyy aurinkotuoli ja -varjo, pukeutumistilat, suihku ja maksullisilta rannoilta löytyy aina vähintään baari, josta useimmiten saa oikeaa ruokaakin.

Kyllä täältä ihan aikuisten oikeasti löytyy myös niitä kuvankauniita pitkiä rantoja, valkeaa hiekkaa, turkoosi meri ja kirkasta vettä. Esimerkiksi Apulian rannat ovat juuri sellaisia kuin matkailuesitteiden kuvissa näytetään, eikä niillä kuulemma vieläkään tungosta ole. Lämpimästi muistelen myös Sardinian rantoja, etenkin sitä kuvankaunista pientä poukamaa, jonne sardinialainen hotellinpitäjä meidät neuvoi ja jossa ei ollut ketään muuta. Roomankin tuntumasta löytyy nättejä rantoja kuten suosikkini Sperlonga, eikä Santa Marinellakaan ole hullumpi. Pelkän rannan vuoksi ei tarvitse lähteä niinkään kauas, sillä kävimme varsin idyllisellä rannalla vain puolen tunnin matkan päässä Roomasta. Koska olimme liikkeellä keskellä viikkoa rannalla oli kourallinen auringonottajia, hiekkarantaa riitti ja meri oli puhdas ja kirkas (ja lämmin!). Ranta oli myös ilmainen, eikä siellä ollut kuin pari kaupustelijaa. Mutta pyyhe piti laittaa suoraan hiekalle, kun ei rannalla ollutkaan vuokrattavana aurinkovarjoja, eikä -tuoleja. Eikä siellä ollut yhtäkään rantakahvilaa, ei edes niitä kiertäviä juomakauppiaita. Ja minä kun en viitsinyt palata kotiin hakemaan unohtuneita eväitä, kun ”voidaanhan me sieltä sitten ostaa jotain jostain baarista”. Joten niin kaunista ja rauhallista kuin siellä olikin, niin sieltä piti lähteä jo parin tunnin päästä ihmisten ilmoille ja palveluiden äärelle. Ja varjoon, jota ei rannalla luonnostaan ollut tarjolla.

Torre Flavia, Ladispoli.

Meri oli ihanan lämmin.