Epäilen vahvasti, että roomalaiset esittelevät oppaissaan ja esitteissään näkyvästi vain niitä kaikkein tunnetuimpia kohteitaan ja jättävät monet upeat paikat mainostamatta ihan vain sen vuoksi, että saisivat itse nauttia niistä rauhassa. Kun miljoonat turistit vuodessa jonottavat Colosseumiin ja Pietarinkirkkoon, kymmenet muut kirkot taideaarteineen ja freskoineen saavat olla lähes tyhjillään, eikä jumalanpalveluksiakaan häiritä. Kun ihmiset tungeksivat Trevin suihkulähteen ympärillä nähdäkseen siitä edes vilauksen edessä seisovan turistin selän takaa, niin paikalliset voivat rauhassa kokoontua muille aukioille suihkulähteen ympärille vaihtamaan kuulumisia tai nauttimaan vaikka oluen. Ja kun halutessaan paeta Rooman melua ja häslinkiä kaikki turistit suuntaavat Villa Borgheseen, siihen ainoaan puistoon, jonka ihmiset yleensä tuntuvat Roomasta tietävän,  niin paikalliset saavat lenkkeillä, nauttia piknikiä ja virkistäytyä muissa Rooman puistoissa. Hyvin harva on kuullut esimerkiksi Villa Pamphilista, Rooman suurimmasta ja kauneimmasta puistosta. Lempipaikastani Roomassa.

Labyrintti, veistoksia ja Rooman kaunein suihkulähde

Kuten sanottu, 184 hehtaarin suuruinen Villa Pamphili on Rooman suurin puisto (Villa Borghese on muuten vasta kolmanneksi suurin). Suuresta koostaan huolimatta sen ohi on helppo kävellä, sillä koko puisto on aidattu kuten täällä puistot yleensäkin (koska ne ovat aiemmin olleet yksityishenkilöiden omia puistoja). Villa Pamphilin pääsisäänkäynti on hieman Gianicolensen kukkulan yläpuolella lähellä Porta San Pancraziota ja puisto ulottuu pitkälle Monteverden kaupunginosaan, missä on sen toinen pääsisäänkäynneistä Via Leone XIII:n ja Via Vitellian kulmassa. Vuoden 1960 olympialaisia varten rakennettu vilkasliikenteinen Via Leone XIII halkoo puiston nykyään kahtia. Tien yli kulkeva kaarimainen jalankulkusilta on rakennettu vasta vuonna 2000 riemuvuoden kunniaksi.

Villa Pamphilin puisto jakautuu kolmeen osaan: Pars urbanaan, jonka muodostaa puiston keskellä oleva palatsi tai huvila ympäröivine puutarhoineen, pars fructuariaan eli  pineton – sateenvarjomäntyjen (vai -pinjojen?) muodostamaan ”metsän” ja pienen lammen muodostamaan osaan ja pars rusticaan,  osaan, jolla alunperin lienee ollut maanviljelystä.

Nykyisiin mittoihin ja muotoonsa puisto alkoi kasvaa, kun Pamphilio Pamphili osti sen perheen ”maalaispaikaksi” vuonna 1630 mentyään naimisiin kuuluisan perijättären Donna Olimpian eli Olimpia Maidalchinin kanssa – joka oli muuten varsin vaikutusvaltainen ja kiehtova hahmo, mutta ei mennä siihen nyt.  Pamphilio osti paikalla sijainneen villa antican ympäriltä myös viinitarhoja, koska hän halusi malarian vaivaaman Rooman ulkopuolelta paikan, jossa on tilaa hengittää. Myöhemmin paikalle valmistuneen hulppeamman vapaa-ajan asunnon nimeksi tulikin Casino di Bel Respiro, kirjaimellisesti ”hyvän hengityksen (pikku)talo”. Sen rakennuttamisen tosin aloitti Giambattista Pamphilj aka paavi Innocentius X tultuaan valituksi paaviksi 1944. Paikalla aiemmin sijainnut kesämökki oli turhan vaatimaton hänen nykyiselle arvolleen. Suvun uusi talo valmistui puutarhoineen ja kaikkine koristeineen 1653.

”Viimeinen Pamphilj”  Girolamo Pamphili kuoli 1760 ilman miespuolisia perillisiä ja puisto rakennuksineen ja arvokkaine taideteoksineen siirtyi paavin ratkaisusta prinssi Giovanni Andrea IV Dorian haltuun, koska tämä oli naimisissa Anna Pamphilin kanssa. Puiston virallinen nimi onkin Villa Doria Pamphili. Italian valtio osti Casino di Belrespiron 1957 Doria Pamphilin suvulta 1957. Talossa olleet taideaarteet ovat yleisön nähtävissä suvun yksityisasunnon yhteydessä upeassa Palazzo Doria Pamphiljissa Via Corsolla. Valitettavasti itse Casino di Belrespiroon ei ole pääsyä.

Casinoa ympäröivä puisto kuuluu nykyään Rooman kaupungille. Sitä ympäröivät puutarhat suunniteltiin alunperin veistoksineen ja putouksineen jäljittelemään antiikkia. Myöhemmät sukupolvet lisäsivät sinne suihkulähteitä ja muita koristeita. Nykyään puistossa on rappioromantiikan tunnelmaa:  siellä täällä on päättömiä veistoksia, ruusuköynnöksiä,  ruukkuja, muureja, patinoituneita suihkulähteitä.

Puistossa on myös Rooman kaunein suihkulähde – vai pitäisikö nykyään sanoa instagrammattavin? Ainakin minun mielestäni järvestä lähtevän kanavan päässä oleva sammalen peittämä suihkulähde on ihan henkeäsalpaavan kaunis.

Miksi Villa Pamphili on lempipaikkani?

Edeltä käy varmasti jo ilmi, miksi tällaisen esteetikon ja historiafriikin on helppo rakastua Villa Pamphiliin. Mutta se on myös lähipuistoni ja minulle – anteeksi kulunut sanonta – tärkeä henkireikä, jonne suuntaan, kun haluan tuulettaa ajatuksia ja ulkoilla. Olen sikäli epäsuomalainen, että en yhtään kaipaa luontoon ja metsään, vaan Villa Pamphilin kaltainen puisto kunnon kävelyteineen on minulle juuri sopiva paikka. Villa Pamphilissa viimeistelin käytännössä väitöskirjani, ajatukset asettuivat tekstiksi pitkien kävely- tai silloin myös juoksulenkkien aikana. Siellä on myös parannettu maailmaa, vietetty monta hauskaa piknikiä ja pelattu pelejä ystävien kanssa. Perheen miespuoliset jäsenet ovat maastopyörillään kiertäneet myös sen rustiikkisemman puolen puistossaan. Nykyään käyn siellä pari, kolme kertaa viikossa koiran kanssa, joka saa puistossa juosta vapaana. Ja etsin säännöllisin väliajoin asuntoa lähempää puistoa, että voisin käydä siellä joka päivä – meiltä kun sinne kävellessä menee 17 minuuttia

Jos haluaa vuokrata polkupyörän, segwayn tai pikkuveneen järvellä soutelua varten, Villa Pamphili ei ole oikea paikka. Siellä ei oikeastaan ole Vivi Bistrot -lounaskahvilan lisäksi muita palveluja. Mutta ei siellä toisaalta ole niitä lapsiperheitä piinaavia ilmapallonmyyjiäkään tai turistien mukanaan tuomia haittoja, joita Villa Borghese on täynnä. Mitenkään hiljaista tai rauhallista Pamphilin puistossa ei voi kuitenkaan sanoa olevan, etenkään viikonloppuisin ja etenkään kesäviikonloppuisin, jolloin roomalaiset tulevat sinne sankoin joukoin lenkkeilemään, lennättämään leijoja, piknikille tai yksinkertaisesti laiskottelemaan. Autoillaan totta kai. Mutta viikolla ja talvella siellä on rauhallisempaa. Puisto onkin parhaimmillaan ja vihreimmillään nimenomaan talvella ja ihan alkukeväästä, mikä jaksaa aina vain hämmästyttää. Siinä vaiheessa, kun puihin alkaa tulla lehtiä, nurmikko on jo heinittymässä. Kesän mittaan se palaa karrelle.

Viime viikolla opin, että puistoon kannattaa suunnata myös, jos sää näyttää vähän huonommalta. Silloin voi saada koko puiston vain itselleen. Aivan mahtavaa. Eikä edes satanut.

 

Miten Villa Pamphiliin pääsee?

Villa Pamphili on minun naapurustossani eli Monteverden kaupunginosassa. Puistoon on kaksi isoa pääporttia ja paljon pieniä sivuportteja (Rooman puistot ovat aidattuja). Toiselle pääportille kannattaa kiivetä Trasteveresta Gionicolon kukkulan kautta, pysähtyä hetkeksi ihailemaan upean fontanonen eteen alla näkyvää Roomaa ja jatkaa sitten kohti Porta San Pancraziota ja siitä vielä eteenpäin. Jos haluaa säästä jalkojaan, niin portin lähelle pääsee mm. busseilla 75, 44, 710. Toinen pääportti puolestaan on Monteverde Nuovon puolella, Via Vitellian ja Via Leone XIII:n kulmassa. Lähelle pääsee esim. raitiovaunulla 8 (Casaletton suuntaan) tai bussilla H.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta. IGTT:n vetäjinä toimivat matkablogit Muru Mou, Travellover ja Skimbaco. Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Lue tempauksesta lisää täältä.

Toukokuun teemana on lempipaikkani/ -maani/ -alueeni. Kaikki tämän jutun kuvat olen julkaissut aiemmin Instagramissa. Käy vaikka katsomassa, minut löydät Instasta nimellä @kukkulalta.