Häpeäkseni minun täytyy tunnustaa, että ennen tämän kuun alkua en ollut käynyt kuuluisassa Tivolin pikkukaupungissa näiden viiden liki kuuden vuoden aikana, jotka olen Roomassa asunut. En, vaikka se on vain vajaa 30 kilometrin ja vielä hyvien julkisten kulkuyhteyksien päässä Roomasta. En, vaikka siellä on peräti kaksi maailmanperintökohdetta, Villa Adriana (keisari Hadrianuksen huvila) ja Villa d’Este. En, vaikka se on kukkulalla ja siellä on juuri sellaisia upeita maisemia ja kapeita kujia, joihin olen niin heikkona. Niin ja linnakin. Tiedän kaiken tämän, koska olen suunnitellut käyväni siellä jo vuosia, houkutellut perhettäni lähtemään ja ottanut selvää nähtävyyksistä ja kulkuyhteyksistä.
Se, etten tästä huolimatta ole Tivolissa ja Villa d’Estessä käynyt, on minusta niin noloa, että olen toisinaan antanut ymmärtää paikan olevan minulle hyvinkin tuttu. Olen esimerkiksi suvereenisti suositellut sitä päivämatkakohteeksi ja ihastellut sitä muiden joukossa erinäisissä pöytäkeskusteluissa. (Samoin olen ehkä joskus antanut ymmärtää, että olen käynyt myös Pariisissa, vaikka todellisuudessa en (vielä) ole.)
Mutta nyt minun ei siis tarvitse enää teeskennellä tai etenkään pelätä jääväni kiinni siitä, sillä kävin ystäväni ja parin teinin kanssa Tivolissa ja Villa d’Estessa tammikuun alussa. Ja tietenkin kaupunki ja etenkin Villa d’Este oli juuri niin hurmaava kuin kuvittelinkin ja kaduin kahta kauheammin, etten ole aiemmin saanut aikaiseksi sinne mentyä.
Villa d’Esten rakennuttamisen aloitti kardinaali Ippolito d’Este, joka oli Lucrezia Borgian ja Alfonso l d’Esten poika ja siis ”pahana paavina” tunnetun Aleksanteri VI:n tyttärenpoika (omat tietoni Borgioista pohjautuvat lähinnä Jeremy Ironsin tähdittämään
Borgiat,maan ja taivaan valtiaat-sarjaan, joka itsessään on minusta riittävä syy mainita mikä tahansa linkki Borgioihin). Tivolin kuvernööriksi 1550 valittu kardinaali d’Este ei ollut tyytyväinen hänelle residenssiksi osoitettuun luostarirakennukseen ja päätti muuttaa sen päheäksi luksushuvilaksi ja rakentaa sen yhteyteen suihkulähdepuutarhan. Kardinaali ryösti huvilaansa varten törkeästi niin patsaita kuin marmoria rakennusmateriaaliksi lähistöllä sijaitsevasta keisari Hadrianuksen rakennuttamasta Villa Adrianasta. Onneksi lopputulemana on kuitenkin jotain niin kaunista kuin Villa d’Este, on niitä antiikin rakennuksia huonompienkin tarkoitusten vuoksi tuhottu. Eikä kardinaali Ippolito edes ehtinyt nähdä huvilaansa valmiina, vaan sen rakentaminen jatkui vuosikymmeniä tämän kuoleman jälkeenkin.
Jätimme vierailullamme itse huvilan ja sen hienojen kattofreskojen ihailemisen vähemmälle ja keskityimme kiertelemään puutarhaa. Harmaana tammikuun päivänäkin puutarha näytti upealta lukuisine terasseineen, altaineen, labyrintteineen, patsaineen, altaineen ja tietenkin satoine suihkulähteineen. Ei ihme, että tämä upea renesanssipuutarha on jättänyt niin merkittävän jäljen koko eurooppalaiseen puutarharakentamiseen! Ja kyllä. koska kuitenkin mietitte, niin Kööpenhaminan Tivoli-huvipuisto on saanut mutkien kautta nimensä ja muitakin vaikutteita juuri tästä puutarhasta ja siitä puolestaan juontuu pientä kiertävää huvipuistoa tarkoittava sana tivoli.
Monitasoisen puutarhan valtti, suihkulähteet, tarvitsivat tehokkaan vesilähteen. Puutarhaan kaivettiinkin maanalainen kanaali, jonka kautta saatiin vettä riittävästi kaupungin halki virtaavasta Anio-joesta. Puutarhaa hallitseva vesiputousmainen Bicchierone-suihkulähde (suom. Ison lasin suihkulähde) on itsensä Berninin suunnittelema. Vaikuttava oli myös Le cento fontane –käytävä (suom. sadan suihkulähteen käytävä), jonka varrella on nimensä mukaan sata pientä suihkulähdettä.
Vesielementtiä alkoi vierailumme aikana tulla myös taivaalta ja ehkä sen vuoksi odottamamme pääsuihkulähteen yhteydessä olevien Fontana dell’ Organon urut eivät soittaneetkaan määräaikaan. Muuten sateinen tammikuun sunnuntai ei ollut ollenkaan huono päivä ensivisiitille, sillä puistoa sai ihailla varsin rauhassa, vaikka satuimme paikalle ilmaisena sunnuntaina. Yleensä pääsymaksu on 8 euroa. Sateen vuoksi itse Tivolissa tuli kierreltyä kuitenkin aika vähän – yksi erinomainen ravintola toki löydettiin – ja Villa Adriana jäi vielä kokonaan käymättä. Sinne on syytä mennä siis uudestaan, enkä nyt aio odottaa seuraavaa visiittiä vuositolkulla! Ehkä kokeilen seuraavaksi mennä sinne sinisellä COTRALin bussilla, joka lähtee ihan B-metrolinjan Ponte Mammolon aseman vierestä Tivoliin (Via Prenestina). Tivoliin pääsee myös junalla Trasteveren ja Piramiden asemilta, mutta Tivolin asemalta täytyy ottaa vielä paikallisbussi keskustaan.
Vastaa