Kello ei ole vielä puoli kahdeksaakaan aamulla, kun parkkeeraan auton tien sivuun. Astumme ulos kirpeään aamuilmaan ja kiedomme kylpytakkeja tiukemmin ympärille, kun kävelemme kohti putousta, jossa virtaava kuuma vesi näkyy jo höyrynä kauas. Tuntuu absurdilta liikkua julkisesti pelkissä kylpytakeissa ja varvastossuissa keskellä talvea, tekee mieli vilkuilla koko ajan taakseen, ettei vaan kukaan näe. Olemme Toscanan Saturniassa kaksistaan reissussa pojan kanssa. Lomasta huolimatta olimme laittaneet herätyksen aikaisin aamuksi, jotta saisimme nauttia kuumista lähteistä ihan omassa rauhassa. Suunnitelma näyttää onnistuvan: paikalla ei ole ketään muuta. Vanhan myllyn vieressä höyryävä koski näyttää satumaiselta. Edes ilmassa leijuva pierun rikin tuoksu ei haittaa. Heitämme kylpytakit rannalle ja lähdemme vaivalloisesti liikkumaan kivikkoista pohjaa. Kellahdan lämpimään veteen ensimmäiselle luonnon muodostamalle altaalle putouksen alle ja annan siitä virtaavan kuuman veden hieroa ja lämmittää aina yhtä jumissa olevia hartioitani. Poika jatkaa kapuamista ylöspäin, missä vesi virtaa kovemmin ja kuumempana.

Italian maaperä on tuliperäistä: täällä on Etna ja Vesuvius ja muita tulivuoria ja myös kuumia lähteitä, vaikka niitä harvemmin tunnetaankin. Osa niistä on rakennettu upeiksi kylpylöiksi altaineen ja palveluineen, mutta suuri osa on jätetty luonnontilaan ja monet ovat vain paikallisten tiedossa.

Cascate del Mulino eli suomeksi Vanhan myllyn putoukset Saturniassa on kuitenkin aivan liian kaunis, jotta se pysyisi vain pienen piirin tiedossa. Siellä on väkeä keskellä viikkoakin, vaikka paikalla ei ole mitään palveluja, ei pukeutumistiloja, suihkuja, eikä edes baaria. Ihmiset vaihtavat vaatteita pyyhkeen sisällä tai autoissaan tai ajavat paikalle suoraan hotellilta uima-asuissaan kuten me. Paikalle pääsee vain omalla autolla. Toisaalta paikka on ihan ilmainen.

Aamulla saamme kuitenkin nauttia putouksesta rauhassa puolisen tuntia ennen kuin paikalle tulee muita ihmisiä. Osa käy vain ottamassa kuvia.

Alkaa sataa. Kun paikalle tulee isompi seurue, nousemme altaasta ja ajamme takaisin parin kilometrin päässä olevaan agriturismoon suihkuun ja aamiaiselle. Aamiainen on yksi parhaista, jota olen Italiassa nauttinut ja osoittaa, miten vaatimattomalta näyttävä, kivisen tien päässä oleva maatila voi olla hotellia parempi vaihtoehto. Tekisi mieli jäädä toiseksikin yöksi, mutta toisaalta myllyn putous on nyt nähty. Viereistä maksullista kylpylää voisi tietysti kokeilla seuraavan kerran. Jo etruskien asuttamassa Saturniassa olisi varmaan ollut muutakin nähtävää, mutta yltyvä sade ei houkutellut kiertelemään pikkukylissä. Tyydymme nauttimaan vain Toscanan maisemista parin tunnin kotimatkalla.