Tunnustan: minua hävettää, että italian kielen taitoni on vielä viiden vuoden Roomassa asumisen jälkeenkin niin kehno. Olen oppinut (opiskellut) italiaa asuessamme Pohjois-Italiassa, täällä Roomassa italian opiskelu on jäänyt muutamaan yksityistuntiin ja parin nettikurssin kokeiluun. Ihan toivoton en tosin italian taitoni kanssa ole: kuuntelen sitä sujuvasti ja ymmärränkin melkein kaiken, voin lukea lehtiäkin ja pystyn hoitamaan asiani italiaksi, vaikka toisinaan pankkien ja puhelinfirmojen asiakaspalveluissa ja autokorjaamoissa tuntuu, että vähän laajempi sanavarasto ois tarpeen. Mutta kun pitäisi yhtäkkiä jutella naapurin kanssa portaissa tai muiden vanhempien kanssa jalkapallokentän laidalla, en tahdo saada sanaa suustani. Kaikki sanat ja oikeat taivutusmuodot katoavat päästäni ja kärsimättömät italialaiset jatkavat matkaansa tai kääntyvät seuraavan juttukumppanin puoleen. Sujuvaksi ei italiaani siis voi sanoa ja se harmittaa minua koko ajan takaraivossa niin, että säännöllisin väliajoin etsin sopivia kursseja, joille voisin osallistua. Yhtenä tällaisena hetkenä sähköpostiini ilmestyi sopivasti tarjous tutustua WordDiven italian nettikursseihin, joten tartuin tilaisuuteen mielelläni.

WordDive mainostaa kotisivullaan, että sen avulla kielten opiskelu on tehokasta, koska menetelmä aktivoi aivojasi monipuolisesti kaikkia aisteja hyödyntäen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kieltä opitaan pelien avulla. Italian opiskeluun oli tarjolla kaksi peliä, ”Helppo peli” ja pääharjoitus. Helpossa pelissä ruudulla olevan kuvan ohi lipui sanoja, joista klikkaamalla piti valita oikea, siis kuvaa vastaava sana. Tämä peli ei sopinut ollenkaan omaan logiikkaani: sattumanvaraiset, toisiinsa liittymättömät sanat lähinnä ärsyttivät, joten kokeilin peliä vain muutaman kerran.

Onko kuvassa kenties apteekki, sokeria vai talvi?

Varsinaisessa harjoituksessa sai WorDiven lupauksen mukaisesti katsoa, ajatella, lukea, kirjoittaa, kuunnella ja ääntää. Tehtävänä oli kirjoittaa kuvaa ja annettua selitystä vastaava sana. Tiedoksi annettiin myös, onko kyseessä verbi, substantiivi, adjektiivi jne. Jos sanaa ei heti tiedä, apukeinoina voi käyttää sanan kuuntelemista tai käännöstä, mutta näistä pisteet vähenivät. Oikean vastauksen jälkeen sai kuulla (ja nähdä) esimerkkilauseen, jossa sanaa käytettiin. Käyttöesimerkki kannattaa toistaa ääntämisharjoituksena ja muutenkin. Yksinkertaisuudestaan – ja melko kököistä grafiikoistaan –  huolimatta peli oli ihmeen koukuttava. Pisteitä jahdatessa suorastaan harmitti, että pienestäkin kirjoitusvirheestä tai vaikkapa väärästä artikkelista meni yhtä lailla pisteet kuin täysin väärästä vastauksestakin…Ja useimmiten tuli pelattua vielä yksi peli, vaikka päivätavoite oli jo täynnä.

WordDive edellyttää ainakin perustietoja italian kielestä. Italian kurssin kotisivulla kerrotaan, että italian substantiivit ovat joko maskuliini- tai feminiinisukuisia ja sekin, että yleensä o-päätteiset ovat maskuliineja (esim. il gatto) ja a-päätteiset feminiinejä (esim. la casa), mutta tämän enempää italian kieliopista tai sanojen taivutuksesta ei kurssilla saa tietoa. Kurssitarjontaan kuuluu myös aloittelijoille tarkoitettu ”Italian selviytymiskurssi”, mutta enimmäkseen WordDiven kurssit sopivat mielestäni muun italian opiskelun tueksi sanavaraston laajentamiseen tai italian taitojen kertaamiseen ja kielen aktivointiin.

Menetelmän nimestäkin voisi päätellä, että kursseilla keskitytään lähinnä sanavaraston kartuttamiseen. Opiskeltava sanasto keskittyy ilahduttavasti arjen keskeisiin aiheisiin. Kokeilemani italian 3 ja 4 -tason sanat liittyivät esimerkiksi vaatetukseen ja ulkonäköön, työhön, opiskeluun ja vapaa-aikaan. Kokeilin myös matkailijoille tarkoitettuja kursseja, joissa opeteltiin numeroita, ostoksiin ja palveluihin, majoitukseen, liikkumiseen, ruokaan ja juomaan ja ihmisten kohtaamiseen liittyviä sanoja ja sanontoja. Koska kurssit keskittyivät näin jokapäiväisessä arjessa käytettäviin sanoihin, en juurikaan oppinut uusia sanoja, vaan huomasin enimmäkseen jo osaavani sanat. Minua ei siis juuri motivoinut profiiliin (mielestäni liian hitaasti) kertyvä lista ”pysyvästi opituista sanoista”, sillä tunsin jo osaavani paljon enemmänkin. (Tai ehkä pysyvästi opittu tarkoittaa, että muistaisin sanan myös siellä jalkapallokentän reunalla?)

Eniten hyötyä itselleni oli käyttöesimerkeistä: ne edustivat varsin luontevaa kieltä ja niistä voi oppia uusien sanojen lisäksi myös verbien taivutusta ja vaikkapa sitä, minkälaisten prepositioiden kanssa sanoja yleensä käytetään, ne kun tuottavat aina hankaluuksia. En tiedä sitten, johtuiko päivittäisestä esimerkkilauseiden toistelusta vai rohkaistuinko siitä, että huomasin WordDiven ansiosta sanavarastoni olevan kattavampi kuin luulinkaan, mutta jo viikon käytön jälkeen huomasin puhuvani enemmän italiaa arkielämässäni. Ihan oma-aloitteisestikin.

Jos siis tuntuu, että italian taitosi tarvitsee pientä kertausta tai haluaisit muuten vaan sanoa jotain italiaksikin lomalla Roomassa tai muualla Italiassa, niin voin suositella kokeilemaan WordDivea. Pieni italian opiskelu ennen matkaa kannattaa, sillä palvelu on parempaa, eikä huijatuksikaan tule niin helposti, jos osaa vähän kieltä. WordDiven kurssien hintakin on minusta varsin kohtuullinen: ”Opi italiaa” tai ”Matkailijan italian” -paketit maksavat 7,99 €/kk ja kaikki kurssit sisältävä ”Laaja italia” vain 9,99 €/kk. Kursseja saa myös kokeilla ilmaiseksi kahden viikon ajan, joten siitä vain koittamaan, sopisiko italian tai jonkun muun kielen opiskelu nettikurssien avulla sinulle!  Jos kokeilet tai olet jo kokeillut jotain WordDiven kursseja, olisi mukava, jos laittaisit tännekin mielipiteesi! Omaa kokemustani kun värittää se, että käytän muutenkin italiaa ”kaikilla aisteilla” päivittäin: luen, kirjoitan, ajattelen, kuulen, äännän. 


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *