Toscana on epäilemättä tunnetuin Italian alueista ja sen kumpuilevat kukkulat ja sypressikujat edustavat monille sitä tyypillisintä italiaista maisemakuvaa. Minun täytyy tunnustaa, että olen itse pitänyt käyntieni perusteella Toscanaa vähän yliarvostettuna alueena. Onhan siellä kuvankauniita maisemia, paljon historiaa ja taidetta, ihania keskiaikaisia kyliä, hyvää ruokaa ja viiniä, mutta niin on muillakin Italian alueilla ja niillä muilla 19:llä alueella saa kierrellä Italiaa rauhassa ilman turistimassoja. Toscanassa vieraili kaikki päivämatkaajat ja italialaiset turistit mukaan lukien 100 MILJOONAA turistia viime vuonna.

Myönnän auliisti, että minua vetää puoleensa ne vähemmän tunnetut paikat, joissa saa liki ainoana turistina kuvitella löytäneensä jotain ”aidompaa”. Tosin muutenkin kaipaan nyt matkoillani hiljaisempia kohteita, kun asun yhdessä maailman suosituimmista turistikohteista.  Tiedän tiedän, Toscanastakin löytyy Firenzen, Pisan, Sienan ja San Cimignanon kaltaisten über-suosittujen kaupunkien lisäksi yhä tuntemattomampia helmiä löydettäväksi, onhan se iso alue. Mutta lukemani jutut ruuhkista ja jonoista ovat kuitenkin saaneet minut toistuvasti lykkäämään matkaa esimerkiksi Sienaan myöhempään. Viime talvena minulle kirkastui, ettei minun tarvitse mennä Toscanan suosituimpiin kohteisiin siihen ruuhkaisimpaan sesonki-aikaan, vaan voin hyvin mennä sinne talvella, jolloin siellä on hiljaisempaa (aivan kuten Roomassakin muuten). Sienahan on vain parin, kolmen tunnin ajomatkan päässä ja voin käydä ”suorittamassa” sen vaikka päiväseltään joskus tammikuisena tiistaina.  Ja kun sitten viimein viime helmikuussa kävin Toscanan maailmanperintökohteissa Sienassa ja Val d’Orciassa, olisin voinut potkaista itseäni, etten ole tullut aiemmin lähteneeksi road tripille Toscanaan talvella. Talvisen Toscanan maisemat saivat minut lähes pyörtämään ajatukseni alueen yliarvostuksesta: Val d’Orcia on Italian kauneimpia alueita.

Val d’Orcia: maisema kuin maalaus

Val d’Orcia on valittu maailmanperintöluetteloon, koska sen maisema on säilynyt yhä samanlaisena ihmisen toiminnan ja luonnon harmoniana kuin lukuisissa renesanssin kukoistuksen ajan maalauksissa, joihin se on ikuistettu. Kyllä laakso maalauksellinen onkin: en yhtään ihmettele, että sen kumpuilevat pellot, kuvaukselliset kukkulakaupungit ja linnat, sypressikujat, viiniviljelmät, pienet kaarisillat ja muut suorastaan naurettavan kauniit yksityiskohdat ovat inspiroineet niin renesanssi-ajan kuvataiteilijoita kuin nykyajan instagrammaajiakin! Itsekin tunsin oloni ihan Maija Poppaseksi, joka noin vain muina naisina ajelee keskellä maalausta.

Omat talviset kuvani eivät tee laaksolle oikeutta, mutta niihin henkeäsalpaavimpiin paikkoihin ei oikein ollut mahdollista pysähtyä. Eikä oikein aikaakaan, sillä vaikka olinkin ystäväni ja hänen kahden pikkutyttärensä kanssa liikkeellä joustavalla aikataululla, olimme pysähdelleet ja vähän eksyneetkin matkalla sen verran, että olin vähän huolissani, ehtisimmekö agriturismoon ennen pimeää. Ehdittiin ja vielä käymään kävelylläkin ja maatilan eläimiä katsomassa ja pelatakin vähän ennen meille tehtyä yksinkertaista, mutta hyvää monen ruokalajin ateriaa takkatulen ääressä ja hyviä yöunia hiljaisuudessa. Olimme agriturismon ainoat asiakkaat (ja hintakin oli varmaan alle puolet sesonkihinnoista).

Siena: keskiaikainen kulttuurikaupunki

Seuraavan päivän pääkohteena oli toinen maailmanperintökohde Siena, jonne suuntasimme aamiaisen jälkeen – kunhan lapset olivat ensin käyneet keräämässä maatilalla tuoreet kananmunat ja ruokkimassa vähän eläimiä. Sienan harvinaisen hyvin säilynyt historiallinen keskusta on sisällytetty maailmanperintöluetteloon, sillä siellä ei 1300-luvun lopun jälkeen ole juuri rakennettu uutta eikä purettu vanhaa. Sienan kultakausi oli 1100 – 1300-luvuilla, jolloin se oli Euroopan suurimpia kaupunkeja ja rikas pankkikeskus, jossa oli paljon villakutomoita, joiden tuotoilla monet keskustan merkittävät rakennukset on rahoitettu. Sienan yliopisto on perustettu 1203. Kaupungin kukoistus päättyi kuitenkin mustaan surmaan 1348, joka tappoi peräti kaksi kolmasosaa kaupungin asukkaista.Vuonna 1557 Siena liitettiin Toscanan suurherttuakuntaan ja se surkastui mitättömäksi maakuntakaupungiksi. Syrjäisen sijaintinsa vuoksi se säilyi kuitenkin mm. maailmansotien tuholta ja niinpä nyt saamme nauttia keskiaikaisesta kaupungista, sen viuhkan muotoisesta piazzasta, torneista ja 1100-luvulta peräisin olevasta komeasta katedraalista samanlaisena kuin se oli lähes tuhat vuotta sitten.

Sienan historialliseen keskustaan ei tietenkään ole autolla asiaa ja olinkin kuullut juttuja, miten vaikeaa sieltä on löytää parkkipaikkaa. No näin talvella se ei ollut ollenkaan ongelma, sillä heti kaupungin portilta alkavan ajokieltoalueen (eli varcon) edessä oli hyvin tilaa. Emme missään nimessä olleet ainoita turisteja Sienassa, mutta kaupungin kapeilla kaduilla ja piazzoilla ei ollut mitään tungostakaan.

Upean keskuspiazzan reunalla sijaitsevaan Torre del Mangiaankaan ei ollut jonoa, mutta jätimme torniin kiipeämisen suosiolla väliin reissukokoonpanomme (pari lasta, koira ja korkean paikan kammoinen) vuoksi. Sen sijaan goottilaista tyyliä edustavassa katedraalissa kävimme sisälläkin. Mustasta ja valkoisesta marmorista rakennettu Duomo on kyllä vaikuttavan näköinen ulkopäinkin. Raidallisia marmoripylväitä löytyy lisää sisältä. Kirkko on kuuluisa etenkin mosaiikkilattiastaan, jonka kuva-aiheet ovat yhdistelmä symbolisia allegorioita, Raamatun tarinoita ja geometrisiä kuvioita. Ja kannattaa ehdottomasti kurkata kirkon upeaan kirjastoon.

Kaunis ja historiaa uhkuva Siena on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, vaikka se ei samalla tapaa hurmannutkaan kuin Val d’Orcia. Epäilen kuitenkin, että saattaisin olla eri mieltä, jos olisin joutunut etsimään parkkipaikkaa, kävelemään kesäkuumalla kaukaa kaupunkiin, jonottamaan helteessä pääsylippua katedraaliin tai ravintolaan tai ylipäätään eksynyt kaupunkiin sesonkiaikaan, etenkin huippusuositun Sienan palion aikaan. Kahdesti kesässä (2.7. ja 16.8.) järjestettävä Sienan kaupunginosien, contradojen, välinen laukkakilpailu on varmasti elämys, mutta tämän elämyksen haluaa kokea nyt niin moni muukin matkailija, että itse taidan sen jättää väliin tulevinakin vuosina. No, vannomatta paras.

Meillä oli vähän huono tuuri sään kanssa talvisessa Toscanassa, sillä alkuvuosi Italiassa on yleensä aurinkoinen ja taivas huikean sininen. Vaikka meille sattuikin vähän harmaampi sää ja sadettakin saatiin, niin nautin silti Toscanan upeista maisemista suunnattomasti. Tämän vuoden toisena päivänä palasin Val d’Orciaan, tällä kertaa aurinkoiseen Montepulcianoon, mutta siitä lisää toisella kertaa. Sienassa on toki moni muukin suomalaisbloggaajakin käynyt. Kesäaikaan. Vertailun vuoksi esimerkiksi näistä jutuista voi kurkistaa muutaman vuoden takaisia tunnelmia kesäisestä Toscanasta:

• Tämä matka -blogi: Siena ja täydellinen agriturismo-majoitus (2015)
• Tasty Travellissimo -blogi: Siena, Italia (2016)
• Lähtöportti-blogi: Siena – hullun hevoskilpailun kaupunki (2016)
• Rajatapaukset -blogi: Siena – Toscanan viehättävin kaupunki (2017) 

Kumpi sinua kiinnostaa enemmän, talvinen vai kesäinen Toscana?