Vuosia sitten ystäväni toi minulle tänne Roomaan tuliaisiksi kirjan, johon voisin hänen mielestään osittain samastua.*  Hänen mukaansa se kertoi melko vastikään itsenäistyneen Viron suurlähettiläspariskunnasta, joka yrittää luovia lähetystöpiireissä paljon pienemmillä resursseilla/ budjetilla kuin muut. Heillä ei esimerkiksi ollut virka-asuntoa, vaan he joutuivat vuokraamaan vapailta markkinoilta jonkun hirveän, pimeän ja homeisen läävän. Minä luin kuitenkin kirjan ihan toisin silmin kuin ystäväni, sillä heti alkumetreillä paljastui, että se hirveä läävä sijaitsee Via dei Coronarilla,  yhdellä Rooman kauneimmista kaduista. Kertojan vastoinkäymisten kuvailu alkoi vaikuttaa turhalta valitukselta: KAIKKI asunnothan täällä ovat homeessa, talvella kosteita ja vetoisia  ja kesällä kuumia pätsejä. Mutta harva asunto on niin kauniilla paikalla kuin Via dei Coronari, jonka CNN Travel listasi juuri yhdeksi maailman kauneimmista kaduista.

Via dei Coronari on 500 metriä pitkä katu, joka alkaa Piazza Navonan läheltä ja johtaa Tiberin rantaan sillalle, joka vie Castello Sant’Angeloon, lähelle Pietarinkirkkoa. Katu onkin vanha pyhiinvaellusreitti, jota pitkin pyhiinvaeltajat ovat keski-ajalta lähtien kulkeneet viimeiset metrit Vatikaaniin. Pyhiinvaeltajat houkuttelivat paikalle myös kaupustelijoita, jotka myivät heille kaikenlaisia pyhiä matkamuistoja kuten rukousnauhoja ja miniatyyreja. Kaupustelijoita kutsuttiin italiaksi nimellä coronari –  tästä tulee kadun nimi.

Katua nykyisin reunustavat rakennukset ovat peräisin enimmäkseen renesanssiajalta 1300–1500-luvuilta, jolloin rikkaat kauppiaat ja aateliset rakennuttivat paavin lupaamien veroetujen vuoksi kadulle elegantteja taloja ja palatseja. Alueelle muutti jostain syystä samaan aikaan paljon myös arvostettuja ja kuuluisia kurtisaaneja, mm. kardinaali Cesare Borgian rakastajar Fiammetta, jonka asunto on yhä jäljellä Via dei Coronarilla. Ilmeisesti sijainti oli molemmille osapuolille sopiva.

Nykyään Via dei Coronarilla kulkee paljon tavallisempaa kansaa. Katu on säilyttänyt hyvin paikallisen, ”roomalaisen” tunnelmansa siitä huolimatta, että se sijaitsee Rooman turistipitoisimmalla alueella.  Turistien  lisäksi kadulla näkee yhä myös paikallisia ostoksillaan, läheisten pankkien ja muiden firmojen työntekijöitä tyylikkäissä asuissaan, pappeja, nunnia ja munkkeja. Joskus yhä jopa jonkun pyhiinvaeltajan.

Via dei Coronari on tunnettu lukuisista antiikki- ja taidekaupoistaan. Tälle vuosituhannelle tullessa niiden määrä on kuitenkin vähentynyt ja tilalle on tullut pizzerioita ja kahviloita, vaate- ja kenkäkauppoja ja toki jokunen matkamuistomyymäläkin.

Coronarin ravintolatarjonta ulottuu neljän (4) euron tuorepasta-annoksia myyvästä Il Pastaio di Romasta kalliinpuoleisiin ravintoloihin. Jälkimmäisissä en ole käynyt, mutta Il Pastaion lisäksi voin suositella maailman kauneinta palapizzapaikkaa, Pizzeria Teatroa Monet tulevat Via dei Coronarille myös sen vieressä olevan ylistetyn Gelateria del Teatron vuoksi, mutta minun mielestäni se on yliarvostettu paikka. Siellä toki saa sen instagrammattavimman jäätelökuvan, mutta itse gelato ei ole minusta tarpeeksi hyvää, että gelateria olisi päässyt omalle suosikkilistalleni.

Vatikaaniin tai vaihtoehtoisesti kohti Navonaa kuljeskelevilla turisteilla on yhä mahdollisuus ostaa uniikkeja tuliaisia Via dei Coronarilla. Miten olisi vaikka käsintehdyt kengät? Tai kravatti tai taskuliina maailman mahtimiesten suosimasta kravattiliikkeestä? Tai palanen Roomaa tuoksuvassa muodossa? Ja onhan kadulla yhä monia antiikkiliikkeitä, jos sellaisen päälle ymmärtää. Koko suvulle kadulta ei tuliaisia ehkä kannata ostaa, mutta itseäänhän voi hemmotella vähän kalliimmallakin muistolla, joka vie tälle kadulle. (Itse tyydyn kyllä näyteikkunaostoksille.)

* Tämän postauksen alussa mainittu kirja on Viivi Luikin ”Varjoteatteri” (Tammi, 2011). Luin sen kyllä loppuun ja samastuinkin moniin asioihin. Myös siihen valitukseen kylmästä asunnosta ja homeesta, joka ei muutu, vaikka kuinka kauniissa paikassa asuisi.