– Viiniä ja historiaa, mikä olisi sopivampaa tällaiselle viiniinmenevälle historiafriikille, totesin kun kuulin mille TBEX-matkabloggaajakonferenssin yhteydessä järjestettävälle Tšekin turismitoimiston sponsoroimalle tutustumismatkalle olin päässyt. ”History between the vineyards” -nimellä kulkenut nelipäiväinen reissu tarjosikin todellista tutustumista uuteen, sillä Tšekin viinit olivat ennestään aivan tuntemattomia ja maan historiakin on lähihistorian vaiheita lukuunottamatta päässyt unohtumaan – jos sitä ikinä koulussa käsiteltiinkään. Tosin tämä olisi pätenyt useimpien muidenkin tutustumismatkavaihtoehtojen kohdalla, sillä monen muun tavoin tunnen Tšekistä lähinnä Prahan – joka sivumennen sanoen oli heinäkuussa aivan liian ruuhkainen ja turistinen makuuni, vaikka onkin suosittu matkakohde aivan syystä. Vajaan viikon perusteella suosittelen lämpimästi kuitenkin menemään myös muualle Tšekin tasavaltaan: esimerkiksi Moravian alueen olkikattoiset talot, linnat, viinikellarit, maisemat, pikkukaupungit ja eläväinen Brnon kaupunki ovat hurmaavia! Kuivin suin tai nälässä ei sielläkään tarvitse kärvistellä.
Viinilasillisia pitkin poikin Moraviaa
Tšekki tunnetaan lähinnä olutmaana ja maine on totisesti ansaittu, sillä Tšekin tasavallassa juodaan maailman eniten olutta per capita, siis jopa enemmän kuin Saksassa. Pilsner Urquell, Staropramen, Radegast, Velkopopovicky Kozel ja muut tšekkiläiset oluet mainitaan varmaan joka ikisessä matkaoppaassa ja blogijutussa, mutta tšekkiläiset viinit tuntuvat olevan ihan tuntematon käsite. Myös minulle ja täytyy rehellisesti tunnustaa, etteivät odotukseni olleet mitenkään hurjan korkealla.
Paljastui kuitenkin, ettei Tšekki ole todellakaan mikään uusi viinimaa: siellä on viljelty viiniä jo 200-luvulta lähtien, kun Rooman valtakunnan (sic!) 10:nnen legioonan sotilaat istuttivat ensimmäiset viiniviljelmät lähelle nykyistä Mikulovin kaupunkia. Samalle alueelle keskittyy yhä Tšekin viinin tuotanto, sillä lähes 90 % viinitiloista sijaitsee juuri lähellä Itävallan rajaa Moraviassa.
Pitkästä historiasta huolimatta tšekkiläisiä viinejä ei juuri tunneta, sillä suurin osa viinistä menee omaan käyttöön, ravintoloille ja paikallisille, eikä vientiä juuri ole. Mikä on harmi, sillä tšekkiläiset viinit eivät ole ollenkaan huonoja, osa on jopa erinomaisia. Uskokaa pois, paikkasin nimittäin aukkoa tšekkiläisten viinien tietämyksessäni urakalla.
Etenkin tšekkiläiset valkoviinit olivat makuuni, mikä ei ole mikään ihme, sillä etiketeissä näkyi sellaisia minulle tutummista itävaltalaisista ja saksalaisista viineistä rakkaita rypäleitä kuin Grüner Veltliner, Riesling ja Müller Thurgau. En yritä tämän enempää esittää mitään viiniasiantuntijaa, sillä vaikka pidänkin toisista viineistä enemmän kuin toisista, en ole viinien suhteen kovin nirso. En tiedä, olisinko edes noita rypälelajikkeita tunnistanut, jos olisin maistellut Moravian viinejä kommunistisen vallan aikaan, jolloin rypäleiden nimiä ei etiketteihin painettu, koska alueella sai tuottaa vain kahdenlaista viiniä: punaista ja valkoista. Viinioppaamme, paikallisen viinintuottajien järjestön sihteeri Petr ei puhunut tuosta ajasta kovinkaan poliittisesti korrektein sanankääntein.
Petrin vetämä viininmaistelukierros ei muutenkaan ollut ihan tavanomaisimmasta päästä. Se alkoi tosin melko perinteisellä viininmaistelulla Rodinné Vinařství Mikulovissa: aamulla kello 8.30. Muutamia kevyitä aamuviinejä maisteltuamme meidän käskettiin ottaa lasit mukaamme ja maistelu muuttui opastetuksi kävelykierrokseksi Mikulovin pikkukaupungissa. Matkalla aukion poikki kukkulalla sijaitsevalle linnalle Petr kertoili asiantuntevasti Mikulovin historiasta ja viineistä kaataen samalla viiniä laseihimme. Nähtävyyskierrosta ei siis todellakaan voinut sanoa kuivaksi!
Mikulovin linnan viinikellarista matkamme jatkui vielä yhdelle viinitilalle, josta muutamaa viiniä maisteltuamme jatkoimme matkaa traktorin (!) lavalla viiniköynnösten läpi kohti lounaspaikkaamme. Petr pysäytti traktorin pari kertaa ja näytti, miten erilaisia kasveja ja yrttejä kasvatetaan viiniköynnösten välikäytävillä, jotta maa pysyy kuohkeana ilman lannoitteita. Tšekin viinit tuntuivatkin olevan enimmäkseen biodynaamisesti viljeltyjä luomuviinejä. Olkikattoisen Penzion Pastuškan viiniköynnösten alle katettuun lounaspöytään päästyämme olin paitsi iloisessa huppelissa, myös totisesti oppinut Tšekin viineistä paljon!
Alkoiko Tšekin viinit ja viinitilat kiinnostaa? Pari vinkkiä viininmaisteluun Tšekissä
- Mikulovští Vinari. Jos edellä kuvaamani viinipitoinen nähtävyyskierros viininmaisteluineen houkuttelee, kolmen pienen perheviinitilan muodostama Mikulovin viinintekijät järjestää samantapaisia ja monia muita kiinnostavia viinitilavierailuja. Lisätietoja https://mikulovstivinari.cz/en
- Petrovin viinikellarit. Petrovin sinivalkoiset viinikellarit perinteisine maalattuine kukkakoristeineen ovat vierailun arvoisia jo itsessään, mutta osassa järjestetään myös viininmaistelua ja keskusaukiolla on usein myös muita viinipitoisia tapahtua. Lisätietoa https://www.obec-petrov.cz/ (Sivut valitettavasti vain tšekin kielellä.)
- PETIT CRU wine bar. Jos et pääse Moravian maaseudulle, niin voit maistella palkittuja tšekkiviinejä tässä Brnon kaupungissa sijaitsevassa viinibaarissa. Petit Crun valikoimasta löytyy viinejä myös vaativampaan makuun (kuin esimerkiksi omani). Paikan omistajan asiantuntemus ja intohimo oli huikea. Ja viinit parhaimpia mitä olen koskaan maistanut – ja se on kuulkaa paljon se! Valitettavasti olin liikkeellä vain käsimatkatavaroilla, enkä voinut ostaa viiniä mukaan, sillä niitä myydään vain liikkeen myymälässä. Lisätietoa https://en.petit-cru.cz/
Drinkkejä Brnon baareissa
Ei me nyt sentään koko aja pelkkää viiniä nautittu tällä tutustumismatkalla. Ehei, joimme myös viskidrinkkejä viskibaarissa, rommidrinkkejä rommibaarissa, aamupäivädrinkkejä toribaarissa, nimettömiä drinkkejä nimettömässä baarissa ja kortilla arvottuja drinkkejä salakapakassa.
Brno on Tšekin tasavallan toiseksi suurin kaupunki. Siellä on monenlaista nähtävää: linna, moneen kertaan tyyliään vaihtanut katedraali, keskiaikainen raatihuone, jonka tornista voi ihailla kaupunkia, Tšekin korkein rakennus ja Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Villa Tugendhat. Se on myös yliopistokaupunki ja ehkä senkin vuoksi sen baari-, kahvila ja ravintolatarjonta on varsin runsas ja omaperäinen. Ja kaikki paikat torin ylisöpöstä jäätelöautosta vanhan ajan charmia tihkuvaan (ja erinomaiseen) fine dine -ravintolaan tuntuivat tarjoavan vain luomua ja pientuottajien lähiruokaa. Italialaisten ravintoloiden suosimaan tummaan puuhun ja punavalkoruudullisiin pöytäliinoihin kyllästyneenä ilahduin myös siitä, että baarien sisustukseen oli panostettu.
5 kiinnostavaa baaria Brnossa
- Bar, který neexistuje (suom. baari, jota ei ole, osoite sillä kuitenkin on: Dvořákova 1). Newyorkilaiseen tyyliin sisustettu drinkkibaari on todellinen cocktailien ystävän unelma. Jos haluaa kokeilla jotain uutta tai ei muuten vaan jaksa kahlata läpi pitkää drinkkilistaa, niin tarjoilijalle voi kertoa vain, minkätyyppisistä mauista – kirpeä, hapan, makea tai ei missään tapauksessa makea – pitää ja saa eteensä juuri omaan makuun sopivan drinksun. Toimi ainakin minun kohdallani. Olemattomasta baarista saa myös hyviä hampurilaisia.
- Whiskey bar, který neexistuje (Gorkého 98/58) Samaan konserniin kuuluvaan viskibaariin kannattaa suunnata, vaikka ei mikään viskin ystävä olisikaan, sillä baarin idea on, että jokaiselle löytyy sopiva viski. ”No siinähän yritätte”, ajattelin minäkin ensin, mutta kerroin kuitenkin viehättävälle baarimestarille taas, minkätyyppisistä juomista yleensä pidän ja sain eteeni oikein raikkaan viskidrinkin. Myös paikan tomaattikeitto vei kielen mennessään.
- Cubana bar Brno. (Jezuitská 7/3) Jos rommi maistuu, niin Brnon kuubalaisessa baarissa on vähintään yhtä kattava valikoima kuin viskibaarissa viskejä. Täällä en alkanut suotta kokeilemaan mitään uutta, sillä kunnon mojito maistuu aina. Seuralaisten margaritat näyttivät myös oikein hyviltä.
- Na Brno Doprý Náměstí Svobody -aukiolla sijaitseva drinkkikoju on kyllä kaupunkikulttuuria parhaimmillaan. Kojun eteen suihkulähteen ympärillä on aurinkotuoleja ja pöytiä, joille ohikulkijat voivat istahtaa ja halutessaan hakea kojusta juotavaa kotonatehdyistä limonadeista alkoholipitoisiin slusheihin. Minun valintani oli hibiscus spritz, joka hakkasi aperol spritzinkin!
- Super Panda Circus. (Šilingrovo nám. 257/3) Mikään kyltti ei kerro tästä huikeasta baarista ulospäin, vaan se on piilossa samettiverhon takana. Sisällä paljastuu todella huikea yhdistelmä outoja drinkkejä ja sirkushuveja. Drinkin voi arpoa kortilla. Kannattaa kokeilla, sillä tuloksena on joka tapauksessa oudosta lasista tarjoiltu juoma, jollaista et ole aiemmin saanut. Muutenkin koko paikan erittäin luova sisustus saa pään pyörimään.
Laulavia mummoja ja lisää viiniä
Olin parina aamuna lähettänyt puolisolleni kuvia bloggaajan homman raskaudesta kuten aamulla seitsemältä kuumailmapalloajelun jälkeen juomastani kuohuviinilasillisesta ja kello 8.30 AAMULLA alkaneesta viininmaistelutilaisuudesta sekä erinäisistä muista drinksuista. Kolmantena aamuna rauhoittelin maksani kestävyydestä huolestunutta siippaa, että ohjelmassa olisi voin kirnuamista joidenkin mummojen luona, joten päivästä tuskin tulisi niin kosteaa kuin edellisistä. No eipä!
En oikein tiennyt, mitä odottaa, kun viinikellarivierailun (vähän viiniä), ulkoilmamuseokierroksen (ei viiniä) ja tuulimyllyssä nautitun lounaan (vähän viiniä) jälkeen ohjelmassa oli tutustumista paikalliseen kansankulttuuriin ”Jezovin tätien” luona. Mutta en ainakaan ollut varautunut, että kauniisiin kansallispukuihin pukeutuneet hurmaavat mummot veisivät jalat altani! Tädit ottivat meidät vastaan heleästi kansanlaulua laulaen – vain viinipullot kourassa rikkoivat ennakko-asenteisen kuvani. Tädit täyttivät lasimme valkoviinillä ja johdattivat meidät pelargonien koristamalle sisäpihalle vastaleivottujen koláče-pullien ääreen. Pullien lisäksi saimme nauttia tuoretta maalaisleipää, jonka päälle oli sivelty kunnon kerros silmiemme edessä kirnuttua voita. Ja tietenkin lisää myös lauluesityksiä. Aivan kuin jokaisen unelmaisoäiti, mummot eivät ottaneet yrityksiä kieltäytyä lisätarjottavista kuuleviin korviinsa, joten päädyin syömään kolme voileipää ja ainakin yhtä monta pullaa – mainitsinko jo, että tulimme tätien luo suoraan tuhdilta lounaalta. Viinilasinikin tuntui olevan ihmeellisesti koko ajan täynnä, vaikka siitä kuinka siemailin voileipien lomassa.
Viinilasillisia kumoavien mummojen kansanlauluesityksissä ja käsityönäytöksissä ei ollut jälkeäkään siitä teennäisyydestä, joka usein vaivaa turisteille suunnatuissa folklore-esityksissä. Oppaamme kertoikin, että tädit ovat ystäviä keskenään ja kokoontuvat muutenkin usein laulamaan ja puuhastelemaan yhdessä. Toisinaan he sitten pukeutuvat kauniisiin kansallispukuihinsa ja kutsuvat muitakin mukaan. Olisin voinut jäädä mummojen hemmoteltavaksi vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Adoptoisivatkohan he minut?
Ja muuta mukavaa
Vaikka edeltä toisenlaisen kuvan voikin saada, en ihan koko ajan tiiraillut Tšekin tasavaltaa lasinpohjan läpi. Kävelykierroksen ja traktoriajelun lisäksi ihailin tšekkiläistä maaseutua myös 10 kilometrin pyöräretkellä Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvalla alueella upealta Lednicen linnalta Valtickýn linnalle. Hieman korkeampaa katselin Brnon kaupunkimaisemaa raatihuoneen tornista ja Fairhotelin kattoterassilta. Vielä korkeampaa ihailla maisemaa kuumailmapallosta käsin. Skanzen Strážnicen ulkoilmamuseo tarjosi elävän katsauksen Tšekin historiaan ja perinteisiin (suosittelen lämpimästi etenkin lasten kanssa matkaaville). Tšekin lähihistoriaan puolestaan sain tutustua vähän liiankin tuntuvasti yöpymällä kylmän sodan aikaisessa bunkkerissa – kokemus, jota en halua uusia, mutta josta varmasti kerron myöhemmin! Ja minä oli vain yhdellä Tšekin alueella muutaman päivän ajan! Mitähän kaikkea sieltä muuta löytyy?
*Matkan tarjosi: Czech Tourism (Tšekin matkailunedistämiskeskus)
Vastaa