Roomassa on yli 900 kirkkoa; tarkkaa määrää ei kukaan ole onnistunut vielä laskemaan, vaikka moni on yrittänyt. Syy kirkkojen ylettömään määrään löytyy niin kristinuskon kuin paavinvallan nousustakin, jotka molemmat tapahtuivat missäs muuallakaan kuin Roomassa. Kirkkoja alettiin rakentaa, kun Rooman keisari Konstantinus Suuri laillisti 300-luvulla kristinuskon ja siitä tuli vähitellen aiemmin moniuskonnollisen Rooman valtakunnan valtionuskonto, sillä tarvittiin lisää jumalanpalveluspaikkoja, myös sellaisia, että suuret väkijoukot voivat ottaa osaa niihin. Myös vanhoja pakanatemppeleitä muutettiin kirkoiksi tai kirkkoja rakennettiin niiden päälle. Muutenkin kirkon oli jäsenmäärän valtavan kasvun ja uusien seurakuntien vuoksi kehitettävä organisaatiotaan. Rooman piispa sai kirkon organisaatiossa erityisaseman ja häntä alettiin nimittää paaviksi. Seuraavien vuosisatojen aikana paaville kertyi huomattavasti sekä poliittista valtaa että omaisuutta ja tätä valtaa osoittaakseen että sitä ostaakseen Borgiat, Medicit, Farneset ja muut mahtisuvut rakennuttivat uusia kirkkoja niin, että Roomassa on nyt aukioita, joiden jokaisella laidalla on kirkko. Samasta syystä me jälkipolvet saamme nauttia mm. Michelangelon, Caravaggion ja Rafaelin taiteesta ihan ilmaiseksi Rooman kirkoissa, sillä suvut tilasivat kirkkoihin myös teoksia aikansa merkittävimmiltä taiteilijoilta.
Rooman kirkoissa on itse asiassa niin paljon taideaarteita, että moni merkittävä teos hukkuu niiden joukkoon ja jää vaille turistien huomiota. Minun täytyy tosin tunnustaa, että suurin osa freskoista ja alttaritauluista ei jaksa kiinnostaa minua, vaikka ne lukuisat punaposkiset Jeesukset ja Madonnat kuinka taidokkaasti ilmentäisivät aikansa taidesuuntausta. Veistokset sen sijaan ovat kestäneet minusta maalaustaidetta paremmin aikaa: valkoisessa marmorissa on jotain ajatonta. Esittelenkin tässä jutussa – pitkähkön johdannon jälkeen – viisi sellaista Rooman kirkoista löytyvää upeaa veistosta, joita juuri kukaan ei käy katsomassa.
1. Michelangelon ”Ristiä kantava Kristus”
Vaikka Michelangelo di Lodovico Buonarrotti Simoni oli täysrenesanssin yleisnero, joka tunnetaan niin maalaustaiteestaan kuin arkkitehtinäkin. Michelangelo itse piti kuitenkin itseään ensisijaisesti kuvanveistäjänä. Pietarinkirkossa oleva Michelangelon varhaisteos Pietà on yksi maailman kauneimmista veistoksista ja kerää eteensä ansaitusti ihailijoiden muurin, jonka takaa lasilla suojattua veistosta on vaikea nähdä. Myös Basilica San Pietro di Vincolin sarvipäinen ja lihaksikas Mooses tunnetaan melko hyvin, vaikka sitä saakin toisinaan ihailla yllättävän rauhassa. Sen sijaan Santa Maria sopra Minervan kirkossa olevasta Michelangelon ylösnoussutta Kristusta esittävästä veistoksesta vain harva tuntuu kuulleen. Viimeksi kirkossa käydessäni vakuutin patsaan nimikylttiä ihmettelevälle pariskunnalle, että kyllä, kyseessä on juuri Se Michelangelo. Nämä kun tuntuivat olevan sitä mieltä, ettei kyseessä voi olla Michelangelo, eihän ulkona ollut mitään kylttejä veistoksesta, eikä kirkkoon jonoa. Niinpä. Teos ei ehkä kuulu Michelangelon parhaimpiin, mutta missä tahansa muualla sitä silti jonotettaisiin katsomaan, luultavasti vielä pääsymaksua vastaan. Vain Roomassa Michelangelon työtä voi ihailla kosketusetäisyydellä, usein ihan yksin. Ja kun se kerran on mahdollista, patsasta kannattaakin kiertää ja katsella eri kulmista – se näyttää yllättävän erilaiselta eri puolilta nähtynä.
Michelangelon ”Ristiä kantava Kristus” löytyy Santa Maria sopra Minervan kirkosta, Piazza della Minerva.
2. Stefano Madernon ”Pyhä Cecilia”
Kuvanveistäjä Stefano Madernon kerrotaan olleen paikalla, kun Pyhä Cecilia kaivettiin haudastaan – tai oikeammin sarkofagistaan – 1500-luvun lopulla. Maderno oli kutsuttu paikalle nimenomaan todistamaan 200-luvulla eläneen pyhimyksen ihmeellistä säilymistä muuttumattomana haudassaan ja toden totta: yli 1000 vuotta aiemmin mestattu Cecilia lepäsi kyljellään sarkofagissa muuttumattomana ja näytti vain nukkuvan. Madernon väitetään ikuistaneen Cecilian veistokseensa juuri sellaisena kuin hänet sarkofagista löydettiin. Kaulassa näkyvät kirveen jäljet ja Cecilian sormet muodostavat pyhän kolminaisuuden merkin. Madernon dramaattisesta veistoksesta katsotaan usein barokin taidesuuntauksen alkaneen ja sitä on verrattu usein Berninin teoksiin.
Madernon ”Pyhä Cecilia” löytyy Santa Cecilian kirkosta, Piazza della Santa Cecilia.
3. Berninin ”Beata Ludovica Albertonin hurmio”
Roomassa ei voi välttyä Berninin taiteelta, sillä hänen työtään ovat niin Piazza Navonan, Piazza Spagnan kuin Piazza Barberinin upeat suihkulähteet kuin monet kirkot ja muut rakennukset yksityiskohtineen. Kuvanveistäjänä Bernini oli ihan omaa luokkaansa – kukaan ei saa kiveä elämään niin kuin hän. Berninin uskomattoman eläviä veistoksia on esillä taidemuseoiden lisäksi myös kirkoissa. Tunnetuin on varmaankin häkellyttävä ”Pyhän Teresan hurmio” Santa Maria della Vittorian kirkossa. Sen sijaan Berninin näkemys vanhemman naisen hieman hillitymmästä ekstaasista vaatimattomassa San Francesco a Ripan kirkossa Trasteveressa on jäänyt jokseenkin tuntemattomaksi. Berninin ikuistama Ludovica Albertoni oli 1600-luvulla elänyt aatelisnainen, joka auttoi Trasteveren köyhiä ja julistettiin siksi autuaaksi (beata), joka on pyhimykseksi julistamisen ensimmäinen vaihe.
Berninin ”Beata Ludovica Albertonin ekstaasi” on San Francesco a Ripan kirkossa, Piazza di S. Francesco d’Assisi.
4. Pierre Le Gros nuoremman ”Stanislaus Kostka kuolinvuoteellaan”
Yksi Rooman liikuttavimmista veistoksista on piilossa Berninin suunnitteleman Sant’Andrea al Quirinalen alla olevissa huoneissa. Siellä lepää nimittäin nuori puolalainen Stanislaus Kostka, jesuiittanoviisi, joka sairastui pyhiinaellusmatkalla Roomaan. Hän saapui Roomaan 17:ntenä syntymäpäivänään ja kuoli ennen kuin ehti täyttää 18. Vuonna 1702 valmistunut Pierre Le Grosin veistos kuolinvuoteellaan lepäävästä Kostkasta on tehty kokonaan erivärisistä marmoreista. Toisin kuin muita tässä jutussa esiteltyjä teoksia, Le Grosin ”Stanislausta” ei pääse katsomaan ilmaiseksi, mutta se on ehdottomasti sen kahden euron pääsymaksun arvoinen. Samalla käynnillä ylhäällä kirkossa voi ihailla lisää Berninin taidetta kuten hänen veistämiään kattokoristeita.
Pierre Le Grosin ”Stanislaus Kostka” on Sant’Andrea al Quirinalen kirkon Stanislaus Kostkan huoneissa, Via del Quirinale, 30
5. Igor Mitorajin ”Johannes Kastaja”
Vaikka suurin osa Rooman kirkkojen taiteesta on satoja vuosia vanhoja, niin silloin tällöin kirkkoihin hankitaan nykytaidettakin. Santa Maria degli Angeli e Martirin basilikaan vuonna 2006 hankittu puolalaisen kuvanveistäjän Igor Mitorajin ”Johannes Kastaja” on hienoimpia taide-elämyksiä, joita olen Roomassa saanut. Myös Mitorajin tekemät pronssiovet ovat aivan mahtavia. Vielä hienompaa on, että Mitorajin veistokset ovat kirkossa, joka on alkujaan ollut osa antiikin kylpylää. Kirkoksi se on muuttanut kukapa muukaan kuin Michelangelo. Ympyrä sulkeutuu.
Mitorajin ”Johannes Kastaja” on Santa Maria degli Angeli e Martirin kirkossa, Piazza della Repubblica.
Vastaa