1500-luvulla rakennettu näyttävä Villa Farnesina on Rooman aliarvostetuimpia museoita. Eli juuri sellainen paikka, jossa minä viihdyn! Jos olette seuranneet blogiani pidempään, tiedätte jo, että ahdistun väentungoksessa ja jonoissa. Villa Farnesina on oikea renesanssiajan helmi, jossa Rafaelin ja muiden renesanssitaiteilijoiden yli 500 vuotta sitten maalaamia freskoja ei tarvitse kurkkia muiden selän takaa.

Puutarhoineen ja pilarikäytävineen Villa Farnesina tihkuu romantiikkaa, mutta myös erotiikkaa, eikä vähiten juuri Rafaelin suunnittelemien freskojen ansiosta. Villa Farnesina on yksi niistä paikoista, jossa niska joutuu koville kattofreskoja tutkiskellessa! Romantiikkaa ja erotiikkaa liittyy myös rakennuksen historiaan. Itse asiassa niin paljon, että minulta lähti (taas) ihan lapasesta tämän jutun kanssa, kun perehdyin mm. aikanaan Rooman rikkaimman miehen rakkaustarinaan, Rafaelin seksielämään, roomalaisiin ja vähän kreikkalaisiinkin myytteihin ja hieman Aleksanteri Suurenkin avioliittoon johtaneeseen baktrialaisen tanssijattaren kanssa.

Villa Farnesinan historiaa

Villa Farnesina on nimetty sen myöhemmin omistaneen Farnesen suvun mukaan, mikä on huutava vääryys, sillä sen pitäisi olla edelleen Villa Chigi rakennuttajansa Augustino Chigin (s. 29.11.1466 Sienassa, k. 11.4.1520 Roomassa) mukaan. Augustino Chigi oli upporikas pankkiiri, joka tunnettiin ympäri koko Euroopan. Hän lainasi rahaa niin kuninkaallisille kuin kardinaaleillekin ja oli erityisen hyvissä väleissä myös paavien kanssa. Tosin suuri osa hänen omaisuudestaan tuli pankkihommien lisäksi myös hänen omistamistaan alumiinikaivoksista. Augustino oli aikanaan Rooman rikkain mies, eikä häpeillyt näyttää sitä. Ylellisen ja mahtipontisen elämäntyylinsä vuoksi hän sai lempinimen Il Magnifico .

Jälkipolvien onneksi Augustinolla oli kuitenkin lähes rajattomien varojen lisäksi hyvä maku, sillä kun hän päätti rakennuttaa varallisuuttaan näyttääkseen hulppean edustustalon, siitä tuli sellainen renesanssiajan helmi kuin Villa Farnesina on. Vuonna 2005 Chigi palkkasi talonsa pääarkkitehdiksi Baldassare Peruzzin (3.3.1481–6.1.1537), joka renesanssi-ihmisenä hallitsi niin taiteen kuin arkkitehtuurinkin. Peruzzi sai suunnitelmansa kaksikerroksisesta talosta loggioineen, terassipuutarhoineen ja Tiberin rantapenkalla olevine paviljonkeineen valmiiksi vuodessa, mutta keskiaikaiseen tapaan Agostino jäi odottamaan tähtien oikeaa asentoa ennen rakentamisen aloittamista, jotta projekti onnistuisi. Ilmeisesti ne olivat paikallaan 22. huhtikuuta 1506 eli sattumoisin tänään eilen sinä päivänä kun aioin tämän jutun julkaista tuli 515 vuotta kuluneeksi siitä , kun Villa Chigin rakentaminen aloitettiin.

Kaksikerroksinen Villa Chigi ei ollut mikään aikansa tyyppitalo ja se saikin jo ennen valmistumistaan lempinimen Viridario, joka kielii siitä, että rakennusta verrattiin antiikin roomalaisten domuksiin ja puutarhoihin (viridario tarkoittaa roomalaista aidattua koristepuutarhaa). Kahden vuoden kuluttua rakentamisesta talo oli niin valmis, että Peruzzi saattoi aloittaa sisätilojen koristelun. Chigi muutti taloon vuonna 5011, kun Peruzzilla oli vielä kesken talon ensimmäisen loggian freskojen maalaus,. Ehkä Augustino oli vähän tyytymätön Peruzzin töiden etenemiseen, sillä hän toi mukanaan Venetsiassa tapaamansa nuoren lahjakkaan Sebastiano del Piombon (s. 1485 Venetsia, k. 21.6.1547), jonka tehtäväksi Augustino antoi loggian muiden freskojen tekemisen. Vähän myöhemmin Augustino palkkasi töihin myös Rafaelin (käytetään suomeksi myös nimeä Raffaello s. 1483 Urbino, k. 6.4.1520 Rooma) oppilaineen. Ehkäpä kolmen talossa yhtaikaa työskennelleen taitelijan välille syntyi kilpailua, jonka tuloksista saamme yhä nauttia.

Mutta Villa Farnesinaan muuttaessaan Augustino Chigi toi mukanaan muutakin kuin venetsialaisen nuoren Sebastianon. Erään venetsialaisen neidon, jolla oli suuri vaikutus talon rakkaustarinoita (ja sitä erotiikkaa) esittäviin freskoihin.

Pankkiirin edustustalo ja lemmenpesä

Kun Augistono aloitti rakennushankkeensa, hän asui Via dei Banchilla (Pankkikadulla) nuoren vaimonsa Margherita Saracinin kanssa, joka kuoli kuitenkin jo 1508. Aatelissyntyisen Margheritan kanssa solmittu liitto oli Chigin kannalta puhdas järkiavioliitto, sillä se nosti hänen sosiaalista asemaansa. Pariskunnalla ei ollut lapsia, mutta sen sijaan Augustino sai tyttären aikansa kuuluisimman kurtisaanin Olimpian kanssa. Vaimonsa kuoleman jälkeen Augustino seurusteli myös Mantovan markiisin tyttären kanssa ja lupasi markiisille naivansa tämän, mutta lupaus unohtui, kun Augustino tapasi Venetsiassa vaatimatonta syntyperää olevan Francesca Ordeaschin. Augustino hullaantui tyttöön niin, että Villa Farnesinan valmistuttua muuttokelpoiseksi 1511 Francesca muutti sinne hänen kanssaan.

Augustino ja Francesca elivät nykyaikaisittain ilmaistuna avoliitossa, kunnes pankkiiri ilmeisesti oman kuolevaisuutensa tajutessaan vei vihille Francescan vuonna 1519. Itse paavi Leo X vihki heidät ja kastoi samalla pariskunnalle kertyneet viisi lasta, mikä teki heidät Chigin laillisiksi perijöiksi. Häävastaanotto oli Villa Farnesinan perspektiivihuoneessa. Augustino Chigi kuoli vuotta myöhemmin 1520 ja hänet on haudattu Rafaelin suunnittelemaan hautaan Santa Maria del Popolon basilikaan. Francesca kuoli 7 kuukautta myöhemmin, luultavasti oman käden kautta.

Augustinon ja Francescan suhde on vaikuttanut paljon Villa Farnesinan seinämaalauksiin, joiden Augustino halusi myötäilevän heidän rakkaustarinaansa. Villa Farnesinan freskoissa ei siksi ei ole uskonnollisia teemoja, maalausten puhdas pakanallisuus ja niiden tarinat ovat virkistävää vaihtelua, siillä kieltämättä Roomassa erilaiset versiot Neitsyt Mariasta alkaa vähän puuduttaa.

Villa Farnesina huone huoneelta

Huom. Käyn tässä läpi Villa Chigin aikaisia huoneita ja niiden, en rakennukseen myöhemmin tehtyjä lisäyksiä.

1. Loggia di Galatea

Loggia on vähintään yhdeltä sivultaan avoin rakennelma, jonka kattoa kannattelevat pylväät tai pilarit. Siis eräänlainen katettu terassi. Nyttemmin Villa Farnesinan loggiat on suljettu ikkunoin, mutta aikoinaan niistä oli avoin näkymä ja käynti suoraan puutarhaan.

Galatean loggia hehkuu kultaa ja sinistä, mikä osoittaa Augustino Chigin varallisuutta. Etenkin harvinainen sininen (Lapis Lazuli) oli 1500-luvulla kultaakin arvokkaampaa. Kuten edellä kerroin, loggian freskoja on maalannut kolme aikakautensa tunnetuimpiin ja lahjakkaimpiin kuuluvaa taitelijaa. Peruzzi aloitti loggian kaariholvien koristelun. Astrologisia merkkejä kuvaaviin freskoihin kätkeytyy salaisuus, joka paljastui tutkijoille vasta 1900-luvulla. Peruzzi on nimittäin maalannut kaariholveihin taitavasti ja sopivan salaperäisesti Augustino Chigin horoskoopin. Freskot esittävät seitsemän planeettaa ja 12 eläinradan kuviota sellaisina kuin ne olivat Sienassa Chigin syntyessä 30. marraskuuta 1466.

Augustinon Venetsiasta mukanaan tuoma nuori taiteilija Sebastiano puolestaan maalasi loggian kattoon useita kohtauksia Ovidiuksen Metamorfooseja-teoksesta. Seinälle hän maalasi ison freskon kyklooppi Polyfemoksesta. Kreikkalaista alkuperää olevan myytin mukaan kyklooppi oli rakastunut kauniiseen meren nymfiin Galateaan, mutta tämä ei kömpelöstä sulhaskandidaatista piitannut ja vältteli häntä. Galateaan rakastui myös kuolevainen Acis, joka oli merenneidolle mieluisampi rakastaja. Mustasukkainen Polyfemos tappoi Aciksen Etnan tulivuoresta kahmaisemallaan kappaleella ja Galatea muutti rakastajansa kuolemattomaksi jokihengeksi. Sebastianon Polyfemoksen sukukalleuksia peittävä sininen kangas on maalattu freskoon myöhemmin.

Sebastianon Polyfemoksen viereen Rafael maalasi samaan tarinaan pohjautuvan freskon Galateasta, joka antoi sitten nimen koko huoneelle. Rafaelin maalauksessa Galatea pakenee delfiinien vetämällä simpukankuorella kyklooppi-ihailijaansa. Maalauksen on sanottu saaneen huomattavia vaikutteita Michelangelolta. Rafael on kuvannut voittoisasti pakenevan Galatean kiertyneessä asennossa, jossa hänen hiuksensa hulmuavat ja katse on kääntynyt toiseen suuntaan kuin ohjaksia pitelevät kädet. Puttien nuolet ja muut Galateaa ympäröivät elementit osoittavat kaikki Galateaan. Freskon komposition on sanottu myös yhdistävän taitavasti Sebastianon kattomaalausten värikkyyden Peruzzin astrologisten merkkien antiikin aikojen perinteeseen ja siten tehneen huoneesta ehyen kokonaisuuden. Kiinnostavina yksityiskohtina maalauksesta voi mainita pilven takaa kurkistelevan putto-enkelin ja sen, että delfiinit näyttävät popsivan mustekaloja. Roomalaisessa mytologiassa delfiinit edustavat rakkautta ja mustekalat himoa. (Voit palata katsomaan tämän jutun alussa olevaa isompaa kuvaa freskosta täältä.

Loggian seinämaalauksia ei saatu loppuun Augustino Chigin elinaikana. Galatean viereen maalatut metsämaisemat on tehty paljon myöhemmin.

2. Loggia di Cupido e Psyche

Cupidon (aka Amorin) ja Psyyken loggia on henkeäsalpaava! Loggian on suunnitellut Rafael ja hän on myös luonnostellut elävät ja värikkäät freskot, mutta myöhempi tutkimus on osoittanut, että itse maalaustyön toteuttivat hänen oppilaansa, etenkin Giolio Romano. Freskot esittävät kohtauksia antiikin roomalaisen rakkauden ja erotiikan jumalan Cupidon (joka tunnetaan myös Amorina, kreikkalainen vastine jumalalle on Eros) ja kuolevaisen kuninkaantyttären Psyyken rakkaustarinasta, johon rikas pankkiiri Augustino samastui rakastuttuaan köyhään Francescaan. Myytti on kerrottu ensimmäisessä kokonaan säilyneessä latinankielisessä romaanissa eli Apuleiuksen teoksessa Kultainen aasi 100-luvun jälkipuoliskolta.

<

Psyyke oli kauneudestaan kuulu nuorin erään kuninkaan kolmesta tyttärestä. Maailman kauneimmaksi naiseksi kutsuttu Psyyke sai kauneuden jumalattaren Venuksen kateelliseksi ja hän lähetti poikansa Cupidon (Amorin) ampumaan nuolen Psyykeen; Venuksen suunnitelmana oli, että Psyyke tapaisi tämän jälkeen ensimmäisenä hirviön ja rakastuisi tähän Amorin nuolen vaikutuksesta. Mutta Cupido rakastuikin tyttöön itse ja vei hänet palatsiinsa. Jumalan ja tavallisen kuolevaisen suhde ei tietenkään ollut sopiva, joten he aloittivat salasuhteen. Niin salaisen, että edes Psyyke ei saanut tietää, kuka hänen rakastajansa oli: tämä tuli Psyyken luokse vain öisin ja vannotti Psyykeä, ettei tämä koskaan yrittäisi nähdä hänen kasvojaan. Psyyken sisaret saivat Psyyken uskomaan, että kannattaisi kuitenkin katsoa, ettei kyseessä ole hirviö. Niinpä Psyyke seuraavana yönä kumartuu öljylamppu kädessään nähdäkseen rakastajansa kasvot. Lampusta tippuva öljy herättää Cupidon, joka hylkää tottelemattoman Psyyken. Voittaakseen Cupidon takaisin Psyyke joutuu suorittamaan kaikenlaisia Venuksen määräämiä mahdottomia tehtäviä, joihin hän saa apua mm. kilteiltä muurahaisilta niin, että selviää niistä. Lopulta Cupido pyytää ylijumalaa tekemään Psyykestäkin jumalan, jotta he voivat mennä naimisiin. Jumalat pitävät kokouksen asiasta ja suostuvat Cupidon pyyntöön. Lopulta vietetään häitä.

Minusta Augustinolla saattoi vähän suuret luulot itsestään, jos hän vertasi itseään jumalaan, joka saa nostettua syntyperältään vaatimattomamman Francescan kaltaistensa joukkoon.

Cupidon ja Psyyken rakkaustarinasta kertovia freskoja erottaa maalatut köynnökset, joihin on ikuistettu 170 erilaista, eksoottista kasvilajia.  Köynnökset on maalannut kasveihin, kukkiin ja puihin erikoistunut Rafaelin oppilas Giovanni Udine.  Rafaelin suunnitteleman loggian ideana oli, että se on suoraa jatkumoa villaa ympäröivälle puutarhalle, mutta loggiaan ikuistettujen kasvienkin oli tarkoitus tehdä vaikutus myös aikansa sivistyneistöön. Mukana oli sellaisia uuden maailman kasvejakin, joita ei Roomassa vielä tunnettu (esim. maissi). 

Tässä salissa Augustino vietti hulppeita juhlia ja esitti omia teatteriesityksiään. Vieraina oli sen ajan kuuluisuuksia: runoilijoita, prinssejä, kardinaaleja, jopa itse paavikin (huom. lähteissäni ei puhuta naisvieraista). Poikansa syntymän kunniaksi pidetyissä juhlissa Augustino kehotti vieraansa heittämään kultaiset ja hopeiset ruokailuvälineet Tiberiin, jälleen varallisuuttaan osoittaakseen. Ovela pankkiiri oli tosin antanut virittää verkot jokeen aiemmin, jotta palvelijat voivat onkia arvoesineet takaisin. 

Sivujuoni: Rafael ja La Fornarina ja miten heidän rakkaustarinansa liittyy Villa Farnesinaan

Tähän väliin kuuluu kertoa tarina Rafaelista ja leipurintyttärestä Margheritasta, joka on jäänyt (taide)historiaan elämään nimellä La Fornanina Rafaelin hänestä maalaaman samannimisen teoksen vuoksi. La Fornarina nimittäin liittyy Villa Farnesina historiaan sikäli, että renesanssinero oli niin hullaantunut kauniiseen Margheritaan, ettei voinut keskittyä freskojen maalaamiseen, vaan karkasi vähän väliä saman kadun päässä asuvan leipurin tyttären luo. Chigi oli epätoivoinen: hän antoi jopa kidnappauttaa Margheritan ja viedä pois Roomasta, mutta siitä Rafael masentui niin, ettei saanut yhtään mitään aikaan. Lopulta Chigi kutsui Margheritan muuttamaan Farnesinaan Rafaelin luo.

Olen aina miettinyt, mahtoiko olla nuoren tytön oman halun mukaista, mutta kaikista aikalaistarinoista päätellen tunne oli molemminpuolista. Rafael kuoli vain 37-vuotiaana, joidenkin lähteiden mukaan liian runsaaseen seksiin. Viimeisenä yönäänkin hän jakoi vuoteensa Margheritan kanssa. Rafaelin kuoleman jälkeen sydänsuruinen Margherita sulkeutui huhujen mukaan luostariin, eikä häntä enää koskaan nähty julkisuudessa.

3. Perspektiivihuone

Villa Farnesinassa on vielä kolmaskin loggia – tai eipäs olekaan! Perspektiivihuoneeksi kutsutussa hallissa vain näyttää olevan pylväitä, joiden välistä avautuu näkymä 1500-luvun Roomaan. Trompe l’œil -tekniikalla maalattu perspektiivihuone rakennuksen arkkitehdin Peruzzin taidonnäyte; Peruzzille saattoi tulla pieniä paineita, kun Chigi toi hänen työkavereikseen Rafaelin ja nuoren lahjakkuuden Sebastianon. Augustino Chigi oli toivonut villalltaan avaruuden tuntua ja sitä perspektiivihuone todellakin tarjoaa. Aivan huikea huone, on jotenkin mahdoton käsittää, miten joku osaa maalata niin.

Perspektiivihuoneessa pidettiin Augustinon ja Francescan häävastaanotto.

4. Makuukammari

Loggiat ja perspektiivihuone on tarkoitettu vieraiden vastaanottamiseen ja kestitsemiseen. Talon yksityisempiä tiloja edustaa sen sijaan Augustino Chigin ja Francescan makuuhuone, jota kutsutaan myös Aleksanteri Suuren ja Roksanen häähuoneeksi sen freskojen perusteella. Makuuhuoneen freskot on maalannut vuonna 1519 Giovanni Bazzi, joka tunnetaan nimellä Il Sodoma. Freskot esittävät kohtauksia Aleksanteri Suuren elämästä, johon Chigi myös samastui.

Erityisen huomion saa tässäkin rakkaustarina, sillä huoneen tunnetuin fresko esittää Aleksanteri Suuren ja Roksanen häitä (tai pikemminkin hääyötä, vaikka aika paljon on väkeä silloinkin jäljellä). Baktrialainen Roksane oli Aleksanteri Suuren ensimmäinen vaimo (Baktria sijaitsi nykyisen Afghanistanin kohdalla). Legendan mukaan Aleksanteri rakastui Roksaneen ensi silmäyksellä, kun näki tämän tanssimassa. Hän meni tämän kanssa naimisiin sotapäälliköidensä neuvoja vastaan. Rakkaus Roksaneen ei tosin estänyt Aleksanteria ottamasta paria persialaista prinsessaa toisiksi vaimoikseen. Freskossa alaston Roksane istuu pylväsvuoteella ja pikkuiset amorinot kiskovat häntä kohti Aleksanteria. Roksannella on Augustino Chigin rakastetun Francescan kasvot.

Rafaelilla on ollut näppinsä pelissä tämänkin huoneen suunnittelussa, sillä freskon sanotaan syntyneen hänen ideastaan. Maalaus jäljittelee kuvausta antiikin kadonneesta maalauksesta.

5. Groteskihuone

Ei, en tarkoita groteskilla tässä ’luonnottomasti liioiteltua, irvokasta ja eriskummallista’ (Kielitoimiston sanakirja sv. groteski), vaan viittaan termillä renessanssin suosimaan koristekuviotyyliin. Termi on peräisin ajalta, kun maan alle hautautunut uskomaton Neron Domus Aurea löydettiin sattumalta ja aikansa renesanssitaiteilijat Rafael ja Michelangelo mukaan lukien laskeutuivat sinne maan päälle muodostuneesta reiästä tutkimaan uskomattoman hyvin säilyneitä antiikin seinämaalauksia ja ottivat niistä mallia omiin töihinsä. Neron Kultaisessa talossa on yhä nähtävissä Rafaelin kaivertamaksi uskottu nimimerkki. Groteskista tyylistä tuli suosittu kattokoristelu renesanssi aikana ja groteskeja kattomaalauksia on muuallakin Villa Farnesessa. Tyylin nimi tulee italian ’luolaa’ tarkoittavasta sanasta grotto.

Kun kävin Villa Farnesessa, groteskihuone ei ollut avoin yleisölle, mutta oppaamme sai puhuttua meidät sisään. Neron Kultainen talo on jättänyt Roomassa käymistäni kohteista yhden syvimmistä jäljistä, joten minua säväytti nähdä myös 1500 vuotta myöhemmässä rakennuksessa sama pieni siivekäs merihevonen ja muita ornamenttisia kuvioita kuin Domus Aureassakin. Toivottavasti huone on nyt avoin yleisöllekin!

Puutarha

Augustino Chigi rakennutti huvilansa, jos ei nyt aivan ”maaseudun rauhaan”, niin kuitenkin rakentamattomalle esikaupunkialueella. Taloa ympäröikin aikanaan myös iso roomalaista koristepuutarhaa jäljittelevä puutarha, joka terasseineen muodosti harmonisen kokonaisuuden rakennuksen kanssa.

Nykyään puutarhasta on vain pikkukaistale jäljellä, mutta siellä kannattaa kuitenkin käydä kierroksen jälkeen.

Villa Farnesinan myöhemmät vaiheet

Augustino Chigin jälkeläiset perivät isältään ilmeisesti vain tämän ylellisen elämäntyylin, mutta ei liikemiestaitoja, sillä he onnistuivat tuhlaamaan isänsä omaisuuden muutamassa vuosikymmenessä. Villa Chigi myytiin Farnesen mahtisuvulle vuonna 1579 vastoin sen alkuperäisen omistajan laillisesti sitovaa testamenttia. Koska Farneseilla oli jo oma, vielä isompi Villa Farnese Tiberin toisella puolen, he nimesivät Villa Chigin uudelleen Villa Farnesinakski eli ”pikku-Farneseksi”.

Farneseilla ei ollut oikeastaan käyttöä villalle ja se käytännössä hylättiin huvilan ostaneen kardinaali Alessandro Farnese nuoremman ja hänen veljenpoikansa ja perillisensä Odoardon kuoleman jälkeen. Villaa lainattiin toisinaan sellaisille tärkeille vierailijoille kuin kardinaali Richelieu kardinaali ja Ruotsin kuningatar Kristiina Ruotsista. Vuonna 1735 Elisabetta Farnese peri huvilan ja siitä tuli napolilaisten suurlähettiläiden asuinpaikka, kunnes Napolin hallitsija Francesco II teki villasta 99 vuoden vuokrasopimuksen Napolin Espanjan suurlähettilään Salvador Bermudez de Castron kanssa. Italian valtio osti huvilan vuonna 1927. Villassa toimi Italian akatemia vuoteen 1944 asti, kunnes se lahjoitettiin Accademia Nazionale dei Linceille.

Aukioloajat ja liput

Villa Farnesina on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9–14 ja joka kuukauden 2. sunnuntai klo 9–17.

Liput 10 euroa (18–65-vuotiaat), 7 euroa (10–18-vuotiaat ja opiskelijat). Alle 10-vuotiaat lapset ilmaiseksi vanhempien seurassa.

HUOM! Korona-aikana lippu täytyy varata ja ostaa etukäteen on-line-kaupasta.

Listätietoa, lisää kuvia ja videoita ks. Villa Farnesinan kotisivu https://www.villafarnesina.it/