Italialaiset väittävät, että täälläkin on neljä vuodenaikaa. Me suomalaiset tiedämme toki paremmin. Ainakin Roomassa on oikeastaan vain loputtoman pitkä, maaliskuun lopusta marraskuun alkuun kestävä kesä, johon kuuluu kuumempia ja lämpötilaltaan miellyttävämpiä jaksoja. Marraskuusta maaliskuuhun on sitten se toinen vuodenaika, jolloin on viileämpää ja sataakin useammin. Ei kuitenkaan mikään oikea talvi, koska lämpötila pysyttelee koko ajan reilusti plussan puolella, eivätkä sateetkaan yleensä kestä päivää pidempään, vaan joku syksyn, talven ja kevään välimuoto. Sylvät.

Koska italialaisilla ei siis oikeasti  ole vuodenaikoja, he tekevät ne itse. Lokakuun tienoilla lehdissä neuvotaan, miten cambio di stagione tehdään oikein ja olen kuullut useammankin (naisten välisen) vuodenajan vaihtamista koskevan keskustelun, sillä se tuntuu olevan sopivan ajankohtainen small talk -aihe näihin aikoihin. Cambio di stagionella tarkoitetaan sitä, että vaatekaappiin vaihdetaan kausivaatteet eli syksyllä (lokakuussa) laitetaan kesävaatteet säilöön ja tilalle otetaan talviset vaatteet ja keväällä päinvastoin. Näinhän varmaan useimmissa suomalaiskodeissakin tehdään, mutta siitä ei tehdä niin isoa numeroa kuin täällä. Kunnollisissa italialaiskodeissa on tätä varten quattro stagioni -vaatekaapit eli koko seinän korkuiset kaksiosaiset kaapistot, joiden alakaapeissa on käyttövaatteet ja yläkaapeissa on säilössä toisen vuodenajan vaatteet.

Italialaisilla on siis tapana pukeutua kalenterin mukaan, eikä ulkona olevan säätilan perusteella. Toppatakit ilmestyvät katukuvaan joka vuosi lokakuun puolessa välissä, eivätkä katoa ennen toukokuun loppua, vaikka ulkona olisi kuinka lämmintä. Näihin aikoihin ja alkukeväästä turistit erottuvatkin paikallisista eniten. Koska lämpötilat voivat nousta yhä reilusti yli 20 asteen,  turistit liikkuvat kaupungilla t-paidoissa ja sortseissa, paikallisilla on talvisaappaat ja toppatakit.

Kuva viime marraskuulta Piazza Popololta. Joku turistikin oli vielä heittänyt paidan pois (mutta tämä on kauniimpi näky).

Mitä pitempään olen asunut Roomassa, sitä paremmin ymmärrän tätä kalenterin mukaan pukeutumista. Lokakuun alkuun mennessä sitä on jo lopen kyllästynyt kaikkiin kesävaatteisiin ja -kenkiin, eikä niitä kesäisimpiä edes kehtaa laittaa päälleen enää lokakuussa, vaikka ulkona olisi yli 30 astetta lämmintä. Tein kuitenkin vaatekaappini cambio di stagionen vasta viime viikolla, kun alkoi näyttää siltä, että ulkona tarvitsee jo takkia. Siis auttamattoman myöhässä varmaan italialaisittain, puolustuksekseni sanottakoon, että kaapissa oli kuitenkin Suomen kesään sopivia vaatteita 🙂  Ja liian aikaiselta sitten kuitenkin tuntui olevan syksyisimmille vaatteille, sillä aika lämmin tuli sukkahousuissa viime lauantain Streeat Food Truck festivaaleilla, kun lämpötila kohosi vielä lähemmäs 30 astetta.

Uusyri

Sinällään en pane pahakseni näitä lokakuun lämpimiä säitä, sillä tiedän, että tässä voi vielä joutua palelemaankaan. Asuntomme huonoin puoli on nimittäin, että sen lämmitystä ei itse voi säädellä ja keskuslämmitys menee päälle vasta marraskuun lopulla. Siksi on hyvä, että vaatekaapissa on valmiina jo villasukkia ja -paitoja!


Kommentit

8 vastausta

  1. Kiitos! Italialaisnaiset (ja me täällä asuvat mamut) on kulkeneet kuukausia niissä capreissa ja kirkasvärisissä kesävaatteissa, joten on ihana tunne saa vetää ylleen ne farkut ja nilkkurit 🙂 Ja kyllä turistit erottaa muutenkin, miksi sitä pitäisikään lomallaan pukeutua niin kuin paikalliset!

  2. Ihana blogi sinulla! 🙂 Kiva, kun satuin löytämään tänne! Olimme Roomassa lokakuun alussa ja sää oli +25, siis suomalaiselle täysi kesä! Minä kuljin valkoisissa capreissa ja räiskyvän oranssissa, lyhythihaisessa paidassa ja italialaiset naiset farkuissa, nilkkureissa ja takeissa. Kaikki vaatteet olivat tummia. Tämä todella pisti silmään ja huomasin heti kuka oli turisti ja kuka paikallinen. Tosi hassua! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *