* Yhteistyössä Czech Tourismin kanssa * 

Siemailin rauhassa kuohuviiniä kostean blogimatkamme toiseksi viimeisen aamun aamiaisella, kun A Wanderlust for Life -blogin Jessica istahti pöytäämme ja kertoi lukeneensa, ettei se bunkkeri, jossa ensi yönä yövyttäisiin, sovi astmaatikoille ja hän on varannut huoneen muualta.  Kuohuviini meinasi mennä väärään kurkkuun. Mikä helvetin bunkkeri, mieli teki huutaa, mutta näyttelin olevani tietoinen, mistä on kyse. Olenhan suomalainen.

Hotellihuoneeseen päästyäni kaivelin ohjelman esiin. Olin keskittynyt vain kuumailmapalloajeluun, aamulla alkaviin viinimaisteluun ja muuhun kiinnostavaan ja ohittanut majapaikat tyystin. Hotelli ku hotelli, ihan sama. Tähän mennessä Brnossa ollut tasokas Hotel International kylpyläosastoineen oli ollut luksusta ja viehättävä, joskin ilmastoinnin ja tuulettimen puutteen vuoksi kuumahko Boutique Hotel Tanzberg Mikulovissakin ihan ok. Mutta viimeisen yön majapaikka 10-Z ei ollut hotelli ensinkään, vaan hostelli.  Tšekkiläiseen kylmän sodan aikaiseen bunkkeriin rakennettu hostelli. Apua. Nyt oltaisiin kaukana mukavuusalueelta.

Luksushuone?

Älkää ymmärtäkö väärin, minulla ei ole kerrassaan mitään hostelleja vastaan, eikä ylipäätään suuria vaatimuksia majapaikan suhteen. Kunhan minulla on oma huone ja kylpyhuone. Siitä kylpyhuoneestakin olen yksin reissatessani pari kertaa tinkinyt, mutta omasta huoneesta en. Voisin puolustella tätä sillä, että olen herkkäuninen ja yliherkkä ihmisten päästämille äänille ylipäätään, enkä osaa käyttää korvatulppia. Mutta olen myös vain liian vanha ja yksityisyyttä kaipaava yhteismajoituksiin.  Maan alla oleva mahdollinen yhteismajoitus on tietenkin astetta epämiellyttävämpi ajatus. Bunkkerimajoituksen sivuilla mainittiin nimittäin, ettei se sovi ahtaan paikan kammosta kärsiville. Ja minä kun lievän klaustrofobiani vuoksi välttelen luolia ja ajan vaikka kolme tuntia pidemmän reitin, jos vaihtoehtona on joku 17 kilometriä pitkä tunneli.

10-Z:n sisustusta

Tsekkiläinen bunkkeri

10-Z: raikas tuulahdus kommunistiselta ajalta

10-Z  on sinänsä erittäin kiinnostava kohde. Bunkkeri on alkujaan rakennettu siviilien pommisuojaksi natsi-Saksan miehityksen aikaan.   Kommunistisella kaudella bunkkerista tehtiin joukkotuhoasehyökkäyksen kestävä suoja. Vuonna 1959 koodinimen 10-Z saanut väestönsuoja olisi voinut majoittaa 500 ihmistä kolmen päivän ajan, jos Brnoon olisi tehty ydinasehyökkäys. 90-luvulla avatut salaiset tiedostot eivät kerro, miten nuo onnekkaat olisi valittu ja olisiko kolmen päivän jälkeen todella mahdollista palata maan pinnalle ydinsodan jälkeen.

Nyt bunkkeri on sisustettu siihen tyyliin, miltä jonkun KGB:n salaisen bunkkerin nyt voi nykyihminen kuvitella näyttäneen. Käytävien seinillä roikkuu riveittäin armeijanvihreitä takkeja ja kaasunaamareita. Seinien varrella on ammuslaatikoita. Yhdessä nurkassa on kasa numerolevyllisiä lankapuhelimia, joita jonnet ei osais käyttää. Toisessa huoneessa taas säntillinen rivi kirjoituspöytiä, joilla on kirjoituskoneita ja avokelanauhureita. Salakuuntelulaitteiden ja muun lisäksi siellä täällä on pieniä yksityiskohtia 1970-luvun Tšekkoslovakiasta. Värityksenä on aina yhtä raikas yhdistelmä harmaata, ruskeaa ja myrkynvihreää.

Kuten sanottu, kierros kylmän sodan bunkkerissa olisi ollut mielenkiintoinen, jopa hauska. Mutta yöpyminen niiden kaasunaamareiden ja nauhureiden keskellä? Ei niinkään.

Photo credit: 10-Z

Tsekkiläinen bunkkeri

Miten se yö bunkkerissa sitten meni?

Ihanien viinimummojen tarjoamien viinilasillisten nostattama seitinohut oli aikaa sitten haihtunut, kun saavuimme bunkkerin eteen. Kirjauduimme sisään KGB:n kuulusteluhuoneelta näyttävässä toimistossa, jossa passiani tutkittiin tarkkaan ennen kuin sain avaimen ja kartan, jonka avulla löytäisin huoneeseen.

Kartta olikin tarpeen, sillä ilman sitä olisi ollut mahdotonta löytää kilometrin pituiselta tuntuvien käytävien ja numerokoodilla avautuvien metalliovien läpi huoneeseen (myöhemmin luin, että käytäviä on ”vain” 500 metriä). Kartasta huolimatta myös videoin matkani ihan siltä varalta, että osaisin takaisin. Kesävaatteissa alkoi olla kylmä, sillä bunkkerin lämpötila on vain viitisentoista astetta.

Huoneessa oli tietenkin vain yksi pistorasia

Tsekkiläinen bunkkeri

Minulle osoitetussa huoneessa oli metallinen kerrossänky ja pari muuta ohutpatjaista metallisänkyä. Ei siis omaa huonetta. Sängyn päällä oli makuupussi sekä hiomapaperin ja 70-luvun froteen yhdistelmästä tehty kova ja ohut pyyhe, takuulla aitoa ”made in Tšekkoslovakia” -laatua. Tiiliseinällä roikkui joku maastokuvioinen peitto ja ruskean kaapin päällä matkatelevisio. Lähin naisten vessa oli jossain 300 metrin päässä huoneesta rautaoven takana ja sen suihku sai Psykonkin suihkun näyttämään luksukselta. Tässä vaiheessa varmaan kaikki meistä kaivoi kännykät esiin ja alkoi etsiä vaihtoehtoa. Jos ne kännykät siellä maan alla vain olisivat toimineet.

Hetken viime hetken majoitusvaihtoehtoja ja niiden hintoja harkittuani päätin kuitenkin, että onhan tässä nyt kaiken maailman mökkiolosuhteisiin totuttu ja kyllä yksi yö bunkkerissakin menee. Tässä vaiheessa en enää ollenkaan kaivannut omaa huonetta, olin vain iloinen, ettei minun tarvinnut nukkua yksin siinä karmivassa huoneessa. Lisäksi pari matkatoveriani päätyivät majoittumaan muualla, joten loppujen lopuksi jaoin huoneen vain yhden henkilön kanssa, joka vielä tarjoutui ottamaan sen kerrossängyn.

Bunkkerilta bloggaajaryhmämme vietiin jälleen kerran yhteen viininmaistelutilaisuuteen. Siinä varsin toisenlaisessa ympäristössä laatuviinejä ja ostereita maistellessamme uhosimme, että bunkkerissa valvoisimme koko yön, joisimme edellisenä päivänä Petriltä lahjaksi saamamme viinipullot ja ottaisimme toisistamme kuvia kaasunaamareissa ja niiden kirjoituskoneiden äärellä.

No, eihän me sitten niin tietenkään tehty, eikä pelkästään sen vuoksi, että suurin osa meistä oli tällaisia neljänkympin paremmalla puolen olevia, enimmäkseen järkeviä aikuisia. Viininmaistelun jälkeen ohjelmassa oli nimittäin muutama tunti Wellness & Spa Infinitus Maximuksessa  – mikä oli muuten aivan taivaallinen juttu pelkästään sen vuoksi, ettei kylpylän erilaisten saunojen ja termisten altaiden jälkeen sille bunkkerin Psyko-suihkulle ollut mitään tarvetta. (Kylpylä noin niin kuin muuten oli myös kokemus sinänsä, sillä kukaan ei huomannut bunkkerilta lähtiessämme valistaa, että uimapuvut pitäis ottaa mukaan. Joten pääsy oli vain saunoihin ja naku-altaisiin. Eikä siellä ollut mitään naisten ja miesten osastoja eli tissejä ja kikkeleitä tuli nähtyä, mikä näin suomalaiselle ei toki ole tavatonta. Eikä näköjään tsekeillekään.)

Edellisestä kunnon ateriasta oli kulunut lähes 12 tuntia, kun taksi toi meidät takaisin bunkkerille, joten ymmärrettävästi porukalla oli nälkä. Itse olisin saunojen ramauttamana ehkä pärjännyt ilmankin, mutta kun vaihtoehtona oli jäädä yksin siihen karmivaan bunkkeriin lähdin toki muiden matkaan etsimään myöhäistä ruokapaikkaa Brnosta. Sellaisen löytäminen ei ollutkaan ihan helppo nakki, mutta lopulta edellispäivältä tuttu Baari Jota Ei Ole  pelast.  Kun sen varsin tuhtien hampurilaisten jälkeen raahauduimme takaisin bunkkeriin yöllä yhden aikaan, kukaan ei enää puhunut viinipullojen avaamisesta.

Kävimme tyttöporukalla yhdessä siinä Psyko-kylppärissä hampaiden pesulla ja sitten sujahdin makuupussiin. Se oli muuten vuorattu napitettavilla lakanoilla, joten hymähtelin matkatovereille, joita vanhat makuupussit inhottivat. Miettivätkö he hotelleissakin, että milloinkahan ne peitot on viimeksi pesty ja ketä kaikkia niiden alla on nukkunut? Kun valot oli sammutettu bunkkerissa oli pilkkopimeää ja aivan äänetöntä. Mikä oli hyvä, koska pieninkin ääni olisi varmaan saanut hyppäämään kattoon. Ja viileää. Hyvin viileää. Nukuin kuin tukki kuutisen tuntia.

Tästä aamiaisesta ja murukahvista ei kovin suuria pisteitä kyllä heru.

Aamiaishuone, milk bar

Nukuin siis hyvin, mutta aamu oli karu paluu todellisuuteen. Hiiviskelin sen peltipyyhkeeni kanssa aamulenkkiäni vastaavan matkan vessaan ja olin saada slaagin, kun siellä oli joku äijä korjaamassa suihkua. Eli kiitos kylpylälle vielä, kauhujen suihku ei olisi edes toiminut. Olin iloinen, kun pääsin – ja löysin – takaisin maan pinnalle. Selvisin yöstä kylmän sodan aikaisesta bunkkerista!

Tsekkiläinen bunkkeri

Kiinnostaako yö tai vierailu Brnon kylmän sodan ajan bunkkerissa?

Yö tsekkiläisessä bunkkerissa kuuluu sarjaan Unohtumattomia Kokemuksia ja tarjoaa hyvän tarinan kerrottavaksi etenkin niille, jotka kadehtivat bloggaajien ilmaisia hotelliöitä. En siis ollut bunkkerimajoittumisen kohderyhmää, mutta voisin kuvitella, että joillekin se olisi mahtava elämys! Ainakin Tripadvisorissa 10-Z on saanut varsin ylistävät arviot. Ehkä jollekin kaveriporukalle? Tai miksei jollekin seikkailunnälkäiselle perheelle? Yö 10-Z -bunkkerissa aivan Brnon ytimessä ei käy ainakaan kukkaron päälle. Petipaikka irtoaa n. 24 eurolla, yhden hengen huone – niillä ON sellaisiakin – kustantaa 33 €, kahden hengen huone 48 €, kolmen hengen huone 63 €, neljän hengen perhehuone 71 € ja viiden hengen huone 78 €. Kaikkiin kuuluu liinavaatteet ja aamiainen (ks. kuvat yllä).

Jos haluat vain käydä bunkkerissa, sekin onnistuu. Omatoiminen kierros kartan kanssa maksaa 150 CZK (5,83 €) aikuisilta, 100 CZK (3,89 €) opiskelijoilta ja eläkeläisiltä ja 60 CZK (2,33 €) alle 15-vuotiailta lapsilta. Kierrokselle voi mennä joka päivä paitsi maanantaina klo 11.30 – 18.15.

Myös 240 CZK (9,33 €) hintaisia opastettuja kierroksia on tarjolla. Kierrokset kestävät n. tunnin ja niille pääsee vain 9 ihmistä kerrallaan kapeiden käytävien vuoksi. Kierrokselle saa ylleen viehättävän armeijatakin, koska bunkkerissa on kylmä. 10-Z ei sovi klaustrofobisille, eikä astmaa sairastaville.

Lisätietoa n tarjolla ja on-line varaukset voi tehdä 10-Z nettisivuilla.

* Tämän jutun kuvat ovat poikkeuksellisesti kännykällä otettuja, mutta jotenkin se sopii kohteeseen.*

  • Jos tämä kokemus kiinnosti, kannattaa lukea myös  Tammilee Tipsin kokemus yöstä!

Mikä on erikoisin paikka, jossa sinä olet yöpynyt?


Kommentit

18 vastausta

  1. Ehkä olen hieman erikoinen tapaus, kun minusta tuo vaikuttaa mielenkiintoiselta ja kokeilemisen arvoiselta majoitukselta. Tosin olen kyllä todella avoin erilaisille majoituksille, ehkä partiotausta auttaa tässä melkoisesti Mieluummin tuonne kuitenkin menisi kaverin kanssa kuin yksin.

  2. Hmm.. Kiva tietää, että tällaisiakin on olemassa – ei tosin minua varten. Onneksi sentään tuolla ei ollut liskoja, kuten esim. intialaisissa yhden tähden hotelleissa..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *