Italialle on myönnetty eniten Unescon maailmanperintökohteita maailmassa: Italiassa on 54 maailmanperintökohdetta ja enemmänkin voisi olla, sillä Italia ei ole edes joka vuosi hakenut niitä. Asetin muutama vuosi sitten tavoitteekseni käydä niissä jokaisessa. Ihan tyhjästä en aloittanut, sillä olin käynyt niistä noin puolessa jo ennen bongauksen aloittamista.

Maailmanperintöluetteloon kuuluva Assisi oli minulta pitkään käymättä, vaikka olen Umbriaa kiertänyt paljon ja sinne pääsee Roomasta junallakin parissa tunnissa. Vielä helpommin sinne pääsi Perugiasta, joten kun Perugian viikonloppumatkallamme alkoi tuntua, että kaupunki on jokseenkin nähty, ehdotin parinkymmenen minuutin junamatkaa (2,70 €) Assisiin. Saisin samalla ruksattua yhden maailmanperintökohteen listaltani.

Franciscus Assisilainen – elämä ja teot

Assisi on päässyt maailmanperintöluetteloon yhden miehen ansiosta, fransiskaanien kerjäläisveljestön perustaja Franciscus Assisilaisen. Assisissa syntynyt Franciscus Assisilainen (1181 tai 1182 – 3.10.1226) on epäilemättä katolisen kirkon pyhimyksistä tunnetuimpia ja rakastetuimpia, ellei se rakastetuin. Franciscus ei suinkaan aina ollut se köydenpätkällä vyötettyyn kaapuun pukeutunut ja paljain jaloin kulkeva ”Jumalan pieni köyhä” (it. il Poverello), jollaisena hänet nykyään muistetaan, vaan hän syntyi varakkaaseen perheeseen ja käytti kauppiasisänsä rahoja nuorena varsin tuhlailevasti vaatteisiin ja iloiseen elämään. Franciscus on toveripiirissään suosittu seuramies, joka tykkäsi laulella aikansa muodikasta hittimusiikkia, pyöreän pöydän ritareista ja Graalin maljasta ja onnettomasta rakkaudesta kertovaa trubaduurimusiikkia. Viinin voimin, epäilemättä.

Franciscus ei kuitenkaan nuorenakaan ollut ahne tai itsekäs, sillä legendojen mukaan hyväsydäminen nuorukainen saattoi antaa koko toripäivän tuoton kerjäläiselle isänsä kiukuksi. Sen sijaan Franciscuksen kavereidensa kestitsemiseen ja vaatteisiinsa käyttämiä rahoja isä ei paheksunut, sillä hän toivoi saavansa suositun ja sosiaalisen poikansa avulla aatelisarvon. Tätä tavoitellakseen isä tuki myös poikaansa, kun tämä päätti lähteä sotaan naapurikaupunkia Perugiaa vastaan vuonna 1201 ja varusti tämän asiaankuuluvan hulppeasti. Franciscuksen ensimmäinen sotaretki epäonnistui, sillä hän joutui vangituksi. Vuoden perugialaisessa vankilassa vietettyään Franciscus palasi Assisiin ja jatkoi vielä aluksi entistä iloista elämäänsä. Kotiin paluunsa jälkeen hän kuitenkin sairastui vakavasti. Tervehdyttyään Franciscus päätti lähteä vielä toisenkin kerran sotaan, mutta matkalla Pugliaan Franciscus näki unen, jossa Jumala kehotti häntä palaamaan Assisiin ja luopumaan väkivallan tavoittelusta. Näky oli niin voimakas, että Franciscus totteli sitä heti. Kotiin palattuaan Franciscus järjesti vielä yhdet bileet, mutta niissä hän jo rukoili enemmän kuin lauloi ja illalla hän koki ekstaasin tapaisen ilmestyksen, jonka seurauksena hän ymmärsi maallisen tavoittelun turhuuden ja mitättömyyden. Franciscus alkoi vältellä entisiä tovereitaan ja huvituksiaan.

Franciscus ehti etsiä itseään ja miettiä elämäntehtäväänsä pari vuotta ennen kuin se hänelle lopullisesti selvisi. Kerran Franciscus sen jo luuli löytäneensä, kun sattui kävelemään San Damianon rauniokirkolle, jossa hän kuuli ristiinnaulitun Kristuksen kuvan sanovan hänelle: “Franciscus, mene ja korjaa kirkkoni, joka on kokonaan raunioitumassa, kuten näet”.  Franciscus otti tämän näyn kirjaimellisesti ja alkoi korjata rauniokirkkoja, isänsä rahoilla tietenkin. Isä raivostui tästä ja isän ja pojan riita rahojen käytöstä päätyi lopulta oikeuteen, joka päätyi siten, että Franciscus hylkäsi isänsä ja luopui perinnöstään julkisesti Assisin torilla riisuen isältään saamat vaatteet. Tämän jälkeen Franciscus asui ja nukkui maakuopissa, metsissä ja luolissa, eikä välittänyt enää ruoastakaan, vaan paastosi niin, että hänen terveytensä tuhoutui. Franciscus jatkoi kirkkojen korjaamista ja lepratautisten hoitamista, mutta lopullisesti hänen kaipaamansa elämänsä tarkoitus selvisi hänelle, kun hän osallistui messuun korjaamassaan Porziuncolan kappelissa helmikuussa 1208 ja kuuli evankeliumin sanat

Älkää ottako mitään matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa, älköön myös kenelläkään olko kahta ihokasta”.  (Mk6:7-12; Lk 9:1-6, 1021-16).

Franciscus riisui välittömästi kenkänsä, heitti pois kukkaronsa ja sauvansa, korvasi vyönsä köydenpätkällä  ja lähti saarnaamaan apostolien tavoin. Hän sai nopeasti paljon seuraajia ja huomasi kasvavan veljeskunnan tarvitsevan ohjesäännön. Säännössä on lähes suoraan Raamatun säkeisiin pohjautuvia yksinkertaisia määräyksiä veljestöön ottamisesta, vaateparresta, köyhyydestä ja nöyryydestä. Siinä määrätään muun muassa, että fransiskaaniveljet eivät saa kerjätä, vaan heidän tulee tehdä työtä elantonsa eteen.

Vaikka Franciscus ihannoi köyhyyttä ja nöyryyttä, hän ei ollut mikään tiukkapipoinen kiihkoilija, päinvastoin.  Hän kutsui seuraajiaan ”Jumalan pelimanneiksi” ja kehotti seuraamaan Jumalan tietä iloiten ja riemuiten, sillä tä ilo tarjoaa lohdutusta lähimmäisille heidän vaikeuksissaan. Askeesinkin Franciscus halusi rajoittaa siihen määrään, jonka ruumis kestää sielun menettämättä luontaista hyväntuulisuuttaan. Synkkämielisyyden Franciscus näki leikkimiseksi Saatanan kanssa.

Iloisesta ihmisestä ei paholainen saa otetta. (Franciscus Assisilainen)

Franciscus tunnetaan myös luonnonsuojelun ja eläinten puolestapuhujana. Hän kutsui eläimiä sisariksiin ja veljikseen. Legendat kertovat hänen saarnoistaan kedon linnuille ja metsän eläimille ja hänestä tehdyissä kuvissa on lähes aina lintuja ja muita eläimiä. Franciscus osti vapaaksi kyyhkysiä ja päästi ne lentämään taivaan vapaudessa. Hän pelasti karitsoita teurastukselta ja siirsi toukkia tieltä turvaan. Saarnoissaan hän koetti muuttaa ihmisten asenteita eläimiä ja luontoa kohtaan myönteisemmiksi. Pyhän Franciscuksen päivä 4. lokakuuta on maailman eläinten päivä.

Franciscus Assisilainen oli siis vaatimaton luonnonsuojelun ja eläinten ystävä, joka kehotti iloisuuteen, lauluun ja tanssiin ja jolle ihmisten ja eläinten hyvinvointi oli tärkeämpää kuin tiukka sääntöjen ja määräysten noudattaminen – ei ihme, että hän on niin pidetty ja arvostettu niin katolisen kirkon piirissä kuin sen ulkopuolellakin! Franciscus kuoli lokakuun neljännen päivän vastaisena yönä vuonna 1226. Hänet julistettiin pyhimykseksi vain kaksi vuotta myöhemmin ja hänen jäännöksensä siirrettiin hänelle omistettuun ja nyt maailmanperintökokonaisuuteen kuuluvaan Pyhän Franciskuksen basilikaan 1230.

Assisissa mietin, mitä mahtaisi vaatimaton Franciscus tuumata kotikaupungistaan nyt. Siitä on nimittäin tullut suoraan sanottuna aikamoinen turistirysä.

Turistien ja pyhiinvaeltajien Assisi

Se, että olimme saapuneet turistien suosimaan paikkaan turistihintoineen ja muine lieveilmiöineen, kävi alusta alkaen selväksi. Minulle oli jostain syystä Perugiaan mennessä jäänyt kuva, että Assisin kaupunki on ihan siinä aseman ulkopuolella, mutta eihän se niin ollut: ylhäällä kukkulalla siintävään Assisiin oli asemalta noin neljän kilometrin matka. Aseman edestä lähti toki bussi kaupunkiin, mutta missään ei tietenkään ollut aikatauluja. No, taksi ei voi parin kilometrin matkalta paljon maksaa, tuumasimme ja hyppäsimme kyytiin. Olimme väärässä: 10 minuutin matka maksoi 18 euroa! Rooman taksihintoihin verrattuna summa tuntui törkeältä, mutta taksa oli mittarin mukainen ja saimme siitä kuitinkin, joten huijauksesta ei kuitenkaan ollut kyse.

Taksi jätti meidät yhdeksi Italian kauneimmaksi mainostetun piazzan viereen. Olin etukäteen fiilistellyt sillä, miten nauttisimme sillä aperol spritzit, mutta luovuin sisäänheittäjät nähtyäni ajatuksesta. Paljonkohan ne olisivat kustantaneet? Piazzalta lähtevillä kapeilla kujilla oli vieri vieressä matkamuistomyymälöitä ja muita turisteille suunnattuja kauppoja, joissa englanninkieliset kyltit houkuttelivat ostamaan paikallisia herkkuja ja käsitöitä.

Tavalliseen turistimeininkiin olen Italiassa ja etenkin Roomassa tottunut, mutta Assisissa läsnä oleva uskonnollisuus toi siihen lisätwistiä. Assisiin on tehty pyhiinvaellusmatkoja keskiajasta lähtien ja Assisista Roomaan kukeva pyhiinvaellusreitti (osa Italian läpikulkevaa Franciscus Assisilaisen mukaan nimettyä Via di Francescoa) lienee Italian tunnetuin. Assisi on myös suosittu kirkkojen ja seurakuntien järjestämien matkojen kohde. Pyhiinvaeltajia ja uskontovetoisista syistä tulleita matkailijoita näkyi Assisin katukuvassa paljon, samoin kuin niitä ruskeaan kaapuun pukeutuneita paljasjalkaisia munkkejakin. Osalle Assisi oli selvästi merkityksellisempi kuin pelkkä viehättävä italialainen kukkulakaupunki tai edes maailmanperintökohde. Poikkesimme kirkoksi muutettuun vanhaan temppeliin Santa Maria sopra Minervaan ja vieressämme oleva nainen puhkesi laulamaan selvästi jossain transsitilassa. Enkä nyt tarkoita sellaista tilaa, jota Tallinnan lautan karaokebaarissa näkee. Siihen osaisin suhtautua, nyt pakenin ulos kadulle.

Kävimme katsomassa Pyhän Franciscuksen basilikan ja ihailemassa maisemia sen alaosassa ja sitten päätimme, että Assisi riittää. Juuri kun aioimme kokeilla pientä pätkää pyhiinvaellusreittiä – sillä emme todellakaan halunneet maksaa toista taksimatkaa – bussi sattui paikalle (aikatauluja ei ollut). 1,5 euron hintaisia lippuja sai kuskilta, taksiin verrattuna siis kannatettava vaihtoehto. Tosin täpötäyteen bussiin sattui vielä kaapuun pukeutunut pyhiinvaeltaja, joka selvästi oli viillellyt itseään. Tai mistäs minä tiedän, olivatko vammat itse aiheutettuja, mutta ainakaan Pyhän Franciscuksen julistamaa iloisuutta ei kaverista näyttänyt löytyvän.

Assisin asemalla nautitut euron proseccolasilliset eivät ihan vastanneet mielikuvaani Assisin retkestä, mutta olimmepa taas yhden kokemuksen rikkaampia. Tätä kirjoittaessa lähinnä harmittaa, etten ottanut kuvia Assisin härdellistä, vaan kaivoin kameran laukusta vain silloin, kun Assisi näytti idyllisimmät puolensa.

Assisi ei ollut ihan minun makuuni

Assisin puolustukseksi sanottakoon, että olen aika yksin siitä muodostamani negatiivissävytteisen näkemyksen kanssa. Suurin osa siellä käyneistä tuttavistani on pitänyt paikasta. Ja onhan sillä upeat puolensa, ei sille maailmanperintölistalle suotta päädytä. Omaan kokemukseeni vaikutti se, että tulimme suoraan Perugiasta ja se, että olen jo vuosia vältellyt turistikohteita tai ainakin käynyt niissä sesongin ulkopuolella.

Tulipa siis huomattua, että tällainen tavoitteellinen reissaaminen voi viedä myös sellaisiin kohteisiin, jotka eivät miellytä. Mutta ehkä se on osa bongauksen ideaa? Joka tapauksessa seuraavasta Italian käymättömästä maailmanperintökohteesta otan kyllä selvää etukäteen ennen matkaa. Luulen, että olisin Assisistakin saanut enemmän irti, jos olisin lukenut tätä postausta varten lukemani jutut Franciscus Assisilaisesta ENNEN Assisissa käyntiä.

* Franciscus Assisilaisesta kertovan osuuden lähteenä mm. Fransiskaanimaallikoiden viralliset sivut Suomessa ja Wikipedia (suomen-, englannin- ja italiankieliset artikkelit Pyhästä Franciskuksesta).